Juniorimatkailijan Helsinki

Juniorikohteiden kuningas: LINNANMÄKI

2007-09-18T11:38:00.000+02:00

Jarrumies – toiveammattien kärjessä. Faneille on oma jarraajataulu Vuoristorataan johtavassa luiskassa.

Vuoden 2007 lintsisesonki alkoi Vapun tienoilla ja päättyi perinteiseen ilotulitukseen viime sunnuntaina 16.9. Tuolla välillä puistossa kävi 1,2 miljoonaa huvittelijaa.

Juuri paikan valtavan suosion takia en ole vielä ollut innostunut Lintsistä kirjoittamaan. Se kun on kaikille niin valtavan tuttu, että olen ajatellut ettei minulla ole niihin kokemuksiin paljon lisättävää. Jokainen aikuinen helsinkiläinen on käynyt Lintsillä useita kertoja, ja jokainen lapsi varmasti viedään sinne ilman Juniorin opastakin.

*****

Mutta olkoon, pakkohan näin hienoa huvipaikkaa on käsitellä.

Lintsin perustivat aikoinaan kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä: Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Parasta Lapsille ry ja Pelastakaa Lapset ry. Vuonna 1957 nämä perustivat Lasten Päivän Säätiön, joka on siitä lähtien vastannut Linnanmäen huvipuiston toiminnasta.

Linnanmäki avattiin helluntaina 27.5.1950.

Vanhimmat laitteet ovat elokuussa vuonna 1950 avattu Kummitusjuna, Kesäksi -51 rakennettu Vuoristorata, joka osa uusittu neljästi ja on edelleen Linnanmäen suosituin laite. Kesäksi 1954 saatiin puistoon sen ylpeys, nyt jo yli satavuotias Lastenkaruselli. Se onkin Linnanmäen vanhin laite, valmistettu Hollannissa vuonna 1896.

Juuri nämä vanhat laitteet antavat Linnanmäelle rakastetun ja kunnioitetun vanhuksen arvovaltaa. Vaikka muuallakin Suomessa Pohjanmaalta alkaen on hurjia elämysparkkeja, puuhamaita ja leikkiautoratoja, silti Linnanmäki on suomalaisten huvialueiden ykkönen.

*****

Pääportti, sisäänkäynti Salmi, sijaitsee Alppilan puolella Tivolikuja 1:ssä ja Eteläportti Kallion puolella Helsinginkadun ja Sturenkadun risteyksessä. Molemmat sisäänkäynnit ovat raitiovaunupysäkkien vieressä, eli paikalle on valtavan helppo tulla julkisilla kulkuneuvoilla. Suosi siis niitä.

Tämä ihmeellinen kieputin on ihan Helsinginkadun sisäänkäynnin luona. Siinä mennään vauhdikkaasti ympäri, useampaankin suuntaan. Näytti ihan joltain astronauttien testilaitteelta. Testasinko? No en todellakaan.

*****

Pienillekin löytyy aina vaan enemmän laitteita! Kesällä 2007 metrinmittainen, eli sellainen kolme–nelivuotias, pääsi jo kaikkiin näihin:

Hepparata
Karuselli
KotKot
Maisemajuna
Muksupuksu (vain alle 140cm)
Pallokaruselli
Panoraama
Pienoiskaruselli (vain alle 140cm)
Rekkaralli
Rumpukaruselli
Vankkuripyörä

Ihan pienihän ei osaa laitteisiin kaivata eikä juuri uskaltaisi mennäkään, ei edes vanhempien kanssa, mutta sitten jos lapsella on sisaruksia, voi käydä tylsäksi jos taapero vai jököttää rattaissa.

IIIIIhhh! Tässä rumpukarusellin tuoksinaa!

...ja kun Juniori kasvaa 120-senttiseksi, eli neljä–viisivuotiaana, sitten hän pääsee kaikkien edellisten lisäksi myös näihin:

Autorata
Helikopteri
HipHop
Kahvikuppikaruselli
Kummitusjuna
Kuuputin
Linnunrata (vain alle 195cm)
Kino
Lohikäärme
Rinkeli
Merirosvolaiva (vain alle 140cm)
Miniautot (vain alle 140cm)
Pikajuna
Sokkelo UUTUUS
Taikasirkus
Vekkula

Helikopteri lentää.

Viimeisenä iltana taivas tummenee...

Maisemajunaretki kannattaa tehdä ihan puistokäynnin alkuvaiheessa, niin näkee mitä laitteita missäkin on, jos puiston kartta on päässyt unohtumaan. Samalla näkee myös onko vempeleisiin pitkiä jonoja. (Viimeisenä iltana ei ollut lainkaan jonoja.)

4D-elokuvassa tarvittiin hassut lasit. Ne odottavat yleisöä penkeillä.

Vesitornissa on avaruusvuoristorata, joka toimii näköjään ydinreaktorilla.

Ilta pimenee. Aika nauttia Lintsin kuuluisat kiemuraiset ranskalaiset ja jälkiruuaksi vohveli, hilloa ja kermavaahtoa.

Hyvää talvilomaa, rakas huvipuisto! Ehkä talvisissa Valokarnevaaleissa tavataan.

*****

Lisätietoja, kuten aukioloajat: www.linnanmaki.fi

*****

Yksi tärkeä Lintsiin liittyvä paikka on Lelumuseo eli Leikkilinna. Mutta se onkin siirretty Weegee-taidemuseoon Espoon Tapiolaan. Juniorin pakollinen kohde se tietenkin on, ja siitä lisää tuonnempana! Lisätietoja: www.leikkilinna.fi

Seurasaarta ja Tamminiemeä. Klassikko (runotorstaihin).

2007-09-18T11:33:00.001+02:00

Villa Tomtebo.

Nykyajan elämystehtaisiin tottuneille Seurasaari ei välttämättä anna mitään megalomaanisia kicksejä, mutta silti siellä on mukava käydä rauhallisen tunnelman takia.

Seurasaaressa alettiin retkeillä 1880-luvulla. Lähistön työläisperheet tulivat paikalle joukoittain, seurueittain, mistä nimi "Seurasaari". Seurasaarisäätiön sivuilla kerrotaan että "mukaan otettiin eväät ja kahvipannu, ja rannalla kerrotaan porisseen kahvipannu lähes joka kivenkolossa. Ahkerat perheenemännät kantoivat Seurasaareen jopa pyykkinsä."

Älä enää ota kahvipannua mukaan, sillä nuotion teko on kielletty koko saaressa. Jos haluat nähdä saaressa tulta, saavu saaren itäreunalle juhannuksena, jolloin hääpari sytyttää kokkoon tulen.

Seurasaaren ulkomuseo perustettiin vuonna 1809, kun saareen siirrettiin taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja arkkitehti Yrjö Blomqstedtin Konginkankaalta löytämät Niemelän torpan rakennukset.

Ravintola Seurasaaresta sivut kertovat näin:

Ravintola Seurasaari palvelee yleisöä keskellä saaren vehreyttä. Ravintola tarjoaa suomalaista ruokaa idyllisessä arkkitehti Fr. Mieritzin vuonna 1890 suunnittelemassa rakennuksessa. Pientä purtavaa voi nauttia ravintolan kahvilassa, joka valmistui Helsingin olympialaisiin 1952. Ravintolan laituriin voi saapua isommallakin veneellä. Ravintola on päivittäin avoinna klo 10-22 aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn säiden niin salliessa. Tiedustelut puh. (09) 626 625.

Kesällä saareen tulevan kannattaa ihmeessä ottaa eväät mukaan. Juhlakentän laidalla on kioski, josta voi sitten ostaa vaikka jälkiruokaa, ja kioskin aukioloaikoina viereinen grilli on kaikkien käytössä. (Kioski avoinna kesällä keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–16.)

Eväät kannattaa otta myös siksi, että saarelle roudattu Karunan kirkko on yksi Helsingin suosituimmista hääkirkoista, siis niinpä tuo ravintolakin on usein varattu. Karunan kirkko on muuten Seurasaaren vanhin rakennus (ja koko Helsingin vanhimpia), se on rakennettu vuosina 1685-86.

*****

Helsingin hienoimpiin kahviloihin kuuluu on Tamminiemen kahvila. Sinne on viikonloppuisin jonoakin, mutta arkisin on syksyllä tilaa. Ihan uloimmalla terassilla tosin saattaa tulla jo vilu. Verannalla on kuin istuisi ulkona ja tarjolla on huopiakin. Tamminiemen kahvila on huippupaikka myös talvella, varsinkin kun sellisti ja pianisti esiintyvät, ulkona paukkuvat parinkymmenen asteen pakkaset, lasissa höyryää kuuma juoma ja lautasella tuoksuu lämmin omenapiirakka.

Mutta tämä kahvila, samoin kuin vieressä sijaitseva Villa Angelikakin, on kallis. Ei suositella siis köyhille suurperheille.

*****
Kansantaidekeskus Tomtebo on Seurasaarisäätiön toimitalo,
jossa järjestetään kansantaidenäyttelyitä, suomalaisia kansantanssiesityksiä ja
ylläpidetään kahvilaa. Tiloja vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.
Säätiöllä on myös kansallispuku- ja leikkivälinevuokraamo. Kahvila Villa Tomtebo on avoinna joka päivä kesä-elokuussa klo 11-18, muina aikoina pyhäisin ja la-su klo 11-16. Tiedustelut puh. (09) 484 511.

Hauskat pyörätelineet Villa Tomtebon edessä.

Klassikko. Seurasaaren silta.

Helsingissä myrsky riehui
merikin aivan kiehui,
kun tuhatkahdeksansataa yhdeksänkymmentä,
kahdeskymmeneskahdeksas elokuuta
lakaisi jättiläisen luuta,
kaatui monta suurta puuta.

Sitten, yks kaunis ilta
keksittiin: tehdään niistä silta!
Monelta pyöräilijältä puuttui ajotaito
ihmetys oli aito
kun hän mereen hupsahti
ja jo muuttui tahti:
Seurasaaressa loppui törmäily,
kiellettyä on pyöräily.
Paloauto pitkin siltaa mahtuu
jos hätäinen apua kutsuu.

Pääsee saareen myös kyydissä ison laivan
mutta siltaa pitkin nopeammin, säästää navigoinnin vaivan!

Sillalta voi ihailla myös pikkuisia ja isojakin lintuja.

*****
*****

Ja tällaisen mahtavan tiedonmurusen antoi Kaupungin nettisivut:

"Tiesitkö tämän? Helsingissä on lähes 1 300 ravintolaa, joiden keittiöistä on
13 japanilaista
26 intialaista
43 kiinalaista
8 nepalilaista
6 thaimaalaista
(Lähde: Ravintolaopas.net)"

Jaahas. Ja mitä ne 1204 jäljelle jäävää ravintolaa ovat? Äläkä nyt vaan sano että "suomalaisia". Tai ehkä nykyään jo pizzeriat, kebabkioskit (joita on nykyään varmaan enemmän kuin pizzerioita) ja amerikkalaisvaikutteiset pikaruokalat ovat suomalaisia ravintoloita.

Mutta enpä tiennyt että japanilaisia ja intialaisia on noinkin monta. Tuntuu kuin olisin käynyt niissä kaikissa. (Vaikka en takuulla ole.)

Päivälehden museo, metro ja paloasema

2007-09-18T11:29:00.000+02:00

Päivälehden museo sijaitsee osoitteessa Ludviginkatu 2–4 eli entisessä Hesarin toimistossa. Museoon on vapaa pääsy. Se on avoinna ti–su klo 11–17, puh. 122 5210.

Nyt museossa on aivan huikea metron 25-vuotisnäyttely! "Metro 25 vuotta" on museossa 30.9. saakka. Mene ihmeessä katsomaan sitä ennenkuin se loppuu! Siellä voit nimittäin... tai kerronkin vähän myöhemmin.

Alakerrassa on lehdenteon historiaa esittelevä näyttely, jossa pääsee muun muassa kokeilemaan ladontaa. (Voi mikä onni onkaa tämä tietokoneistuminen.)

Museossa on lapsille yhtä sun toista peliä ja leikkiä kaiken katseltavan lisäksi. Onpa siellä myös työpajoja tulevaisuuden taiteilijoille:

Sarjakuvakurssi 8.11.-13.12.
Warda Ahmed opastaa lapsia ja nuoria sarjakuvan saloihin torstai-iltaisin klo 17-19.30. Itsenäisyyspäivälle osuva tunti pidetään 5.12.
Kurssi on maksuton.
Ilmoittautumiset puh. 122 5210 tai museo@sanoma.fi

*****

Eli pääset ajamaan metrolla itse! Mukana myös äänitehosteet. Niitä ilman tuo ei olisi yhtä raju kokemus.

Museon yläkerran interiööriä.

Valoa ja tilaa. Koululuokka tai parikin mahtuu tänne hyvin.

*****

Tässä on hyvä tietokilpailukysymys: Mitä mullistavaa Helsingin Sanomat -lehteen liittyvää tapahtui 26.2.1944?

Tässä kuvassa on Stockmannin tavaratalon valopiha 26.4.1944.

Silloin Helsinkiä moukaroi Neuvostoliiton suurhyökkäys. Pommeja putoili aluksi Suomenlinnan ja Kaivopuiston välille, myöhemmin pohjoisempaankin. Yksi konen ammuttiin alas Kaivopuiston edustalla. Se Hesari? Päivälehden museon mukaan "Helsingin Sanomien toimitalo kärsi pahoja tuhoja. Seuraavan päivän lehti oli jo valmiina, mutta kun sähköä ei ollut saatavilla, sitä ei voitu painaa." Eli seuraavan päivän lehti jäi tämän takia ilmestymättä.

26.2.2004 paljastettiin Viikin pelloilla suurhyökkäyksen ja Suomen ilmatrjunnan muistomerkki, eli Sodanaikaisen ilmatorjuntapatterin muistokivi. Pattereita oli tuolla Viikin pelloilla.

*****
*****

Naapuri, Korkeavuorenkatu 26, on yksi Helsingin hienoimmista taloista: Theodor Höijerin suunnittelema Erottajan paloasema. Se valmistui v. 1891 ja on siitä asti toiminut paloasemana (vuodesta 1991 pelastusasemana).

Palomuseon nettisivuilla kerrotaan uskomaton tarina eräästä urheasta ja taitavasta palomiehestä:

Kerran oli maalarin kelkka hilattuna Erottajan paloaseman tornin huippuun korjaustyötä varten, oli sunnuntaipäivä ja Lindènin palovartiovuoro oli Erottajan paloaseman tornissa (tornin korkeus maanpinnasta n. 40 m) päättynyt. Hän ei "viitsinyt" laskeutua portaita alas, vaan teki sen liukumalla kelkan nostoköyden varassa pää alaspäin jarruttamalla jalkaterillään ja pitäen kädet levitettynä kuin uimahyppääjä. Kädet hän otti avuksi jarrutukseen vähän ennen maahan tuloaan. Tämän huiman tempun näki eräs herrasmies joka pyysi portinvartijaa kutsumaan luokseen jonkun esimiehen. Paikalle tuli vahtipäällikkö jolle herrasmies antoi 20 mk:n setelin annettavaksi Lindènille. Temppu oli herrasmiehen mukaan sellainen, että sitä ei näe edes sirkuksessa.

****
Palomuseo on avoinna yleisölle sunnuntaisin kello 12–16, mutta ei kesä-elokuussa. Sisäänpääsymaksu on 1 €. Lisätietoja paloasemista ja museosta: www.hel2.fi/pel.

Rakkautta Helsingissä

2007-08-31T14:22:00.000+03:00

Perjantain kunniaksi tässä aivan hillitön video (ilmeisen keväisestä) Helsingistä. Nauttikaa!

Treffipaikkoja

2007-08-30T13:04:00.000+03:00

Ennen vanhaan, kun ei ollut kännyköitä, eikä edes nettiä, tapaamiset täytyi sopia etukäteen, usein monta päivääkin aikaisemmin! Ajatelkaas! Ja jos oli sovittu että tavataan kello kuusi, paikalle piti todellakin raahautua kuudelta. Ei voinut soittaa että "tää bussi onkin vähän myöhässä, oleksä jo siellä?"

Kauppakeskuksista ja tavarataloista on tullut hengailupaikkoja, joissa treffataan kavereita. Se on vähän tylsää. Kulutusjuhla käy jo ylikierroksilla. Tietenkin on kivaa tavata sisällä eikä sateisessa, kylmässä ulkoilmassa. Nyt Juniorimatkailijan blogi ehdottaa treffipaikkoja, sisälle ja ulos.

1) Museoiden aulat. Ihan minkä vaan museon. Taide-, eläin- tai kansallis-. Käytä mielikuvitustasi. Katso edellisestä bloggauksestani tuo Postimuseo. Et ainakaan voi valittaa että sijainti olisi syrjäinen!

2) Kirjastot. Kantakaupungin parhaat ovat tietysti Kymppi ja Rikhardinkadun entinen pääkirjasto. Kirjasto Kymppi sijaitsee Postitalossa. Jos treffikaverisi on patologinen myöhästelijä, täällä voit odotellessasi lueskella ja kuunnella musiikkia. Kymppi on erikoistunut populaarikulttuuriin.

3) Kirjasto Kympin – ikään kuin – ulkopuolella, toisin sanoen Postitalon aulassa, on iso postin myymälä ja ruotsalaisketjun kahvila. Huolimatta siitä, että tilaa on käytetty eri lailla kuin alunperin on suunniteltu, interiööri on edelleen tyylikäs ja valoisa. No, ehkä hieman sekava. Mutta oikein hyvä treffipaikka. Kahvilassa voi selailla naistenlehtien lukukappaleita.

4) Muistatkos tämän? Treffipaikkojen superklassikko "Kukkis". Eli tässä Rautatietorin kulmalla oli ennen kukkakioski, jonka liepeillä varsinkin Hämeentien suunnasta tulevat tapasivat treffata. Nyky-Kukkis on aikamoisen rappeutuneen oloinen snagari.

5) Älä hengaa kauppakeskuksen sisällä vaan ulkona. Ihmettele vaikka Eva Löfdahlin suunnittelemaa Yrittäjäpatsasta. Mutta eikö olekin hassua, että yrittäjät tarvitsevat patsaan kerskakulutuksen pääalttarin, Kampin mahtipontisen kauppainfernon eteen.

6) Ruotsinkieliset tapaavat tietysti Lasipalatsin Träffpunktenilla.

7) Ja vanhalla Linja-autoasemalla voi katsella näyttelyitä.

Kusti polkee. Hieno heppa.

2007-08-30T12:58:00.001+03:00

Aivan Helsingin ytimessä sijaitsee hauska ja yllättävänkin mielenkiintoinen paikka: Postimuseo. Se sijaitsee talossa, joka on yksi Sankarimatkailijan pakollisista Helsinki-kohteista, eli Pääpostissa.

Postitalon alimmassa kerroksessa on postin palveluita kuten Poste Restante. Museon sisääänkäynnin vieressä on myös hyvä virkistäytymispaikka, KirjeKahvila. Sinne pääsee helposti sisään lastenvaunujen kanssa tai pyörätuolilla. Arkisin kahvilassa on jopa lounasta ja pasta-annoksia.

Suomen Posti perustettiin jo vuonna 1638. Niinpä Postimuseon perusnäyttelyyn mahtuu valtakuntamme historiaa Ruotsin vallasta Autonomian ajan kautta nykypäivään. Ja Postin käsittämättömän outoon ja keinotekoiseen, suorastaan säälittävän huonoon Itella-nimeen.

# Museon näyttelyt ja museokauppa ovat avoinna ma–pe 9–18, la–su 11–16 ja pyhäpäivinä 11–16.
# KirjeKahvila on avoinna ma–pe 9–18, la 11–16.

Postimuseon sisäänpääsy on aikuisilta 4 e ja lapset (alle 18-vuotiaat) tietysti ilmaiseksi, niinkuin Helsingin museoissa tapana on.

Täällä voi istuskella ja kirjoitella kirjeitä, tietty.

Heppaa saavat rohkeat juniorit testata.

Tyylikäs postiauto hamasta menneisyydestä.

Ruokaa rintamalle. Ja muutamakin kerros sanomalehtiä suojana.

Löytyihän sieltä nämäkin tutut kaverit.

Moderni interiööri. Tyylikästä ja rauhallista.

Taiteiden yön tuoksinassa

2007-08-27T15:06:00.000+03:00

En ole vielä koskaan päässyt iloitsemaan Taiteiden yöstä Juniorini kanssa. Se ei johdu siitä, että hän olisi aikuisten juhlaan aivan liian pieni, onhan siellä vaikka mitä pieniäkin innostavia juttuja, vaan pikemminkin siitä, että minä olen aina Taiteiden yössä töissä. Tänä vuonna taas Kiasmassa.

On vaikeaa sanoa (kysymättä esim. poliisilta) oliko vuoden 2007 Taiteiden yö rauhattomampi kuin aikaisemmat, koska nyt bileet pidettiin perjantaina torstaiden sijaan. Joka tapauksessa varmaa on, että väkeä oli kaduilla massoittain ja koska ilma oli hyvä, ihmiset viihtyivät ulkona. Muutamina aikaisempina vuosina ollaan jouduttu pitämän sadetta sisällä.

Jos nyt kuitenkin haluat lähteä Juniorin kanssa liikenteeseen, kannattaa etukäteen katsoa lehtien liitteistä missä on lapsille sopivaa ohjelmaa ja suunnata suoraan sinne. Koska väkeä on liikkeellä niin hurjia joukkoja, esimerkiksi ison katraan tai lastenvaunujen kanssa kulkevat saattavat kokea etenemisen hankalaksi.

Valtaisat ihmismäärät kärräävät kaduille aina roskia, ja roskista pahimpia ovat lasinsirut, joita perjantainyönäkin oli kuin mattona Mannerheimintien nurkilla.

Oma auto kannattaa ehdottomasti jättää kotiin, ainakin jos suuntana on Helsingin keskusta.

Kannattaa myös muistaa, ettei Taiteiden yötä ole pakko tulla viettämään keskustaan. Kaikissa kulttuurikeskuksen toimipaikoissa, kuten Itäkeskuksen STOAssa, Vuosaaren Vuotalolla, Malmi-talolla, Salmisaaren Kaapelitehtaalla tai Kannelmäen Kanneltalolla on myös paljon hyvää ohjelmaa. Ja voivathan keskustankin asukkaat lähteä lähiöretkille!

*****

Museoihinhan alle 18-vuotiaat pääsevät aina ilmaiseksi, ja aikuisillekin on vaihtelevasti ilmaisia museopäiviä. Esimerkiksi Kiasma on ilmainen perjantaisin ja Ateneum keskiviikkoisin. Niitäkään ei siis tarvitse kierrellä ruuhkapäivinä, vaan juuri Taiteiden yössä kannattaa satsata johonkin ainutlaatuisempaan!

Näyttelijä Eeva Litmanen, haastattelemassa Ira Aartelo.

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen kunnostautui kirjailijana. Haastattelemassa Nora Varjama.

...Ja kyllä sitä Hynystä sitten ihmeteltiin.

Mutta Kiasman Junioriohjelman Numero Yksi oli ihan oikea Muotishow! Globe Hope esitteli upeita kierrätysmateriaaleista luotuja vaatteitaan.

...ja kuten huomaatte, se oli vauhdikasta menoa!

Lopuksi vielä kirja-asiaa: Otso Kantokorpi ja Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa.

Uni. Ja vielä Espoo Ciné.

2007-08-27T14:42:00.000+03:00

Sankarimatkailijalla, tai oikeastaan Junioribloggaajalla, oli ilo käydä tutustumassa Itä-Espoon ytimeen, Tapiolaan. Mutta WeeGee ja Emma on vielä tsekattava uudestaan paikallisen tiedottajan kanssa. Tapiolan kulttuurikeskus on sen sijaan vanha tuttu kohde, kuten sen syksyiset festaritkin, Espoo Ciné.

Runotorstailla oli teemasanana Uni. Siitä lähtee tällainen ränttätänttä.

(Minä en suinkaan kutsu tuotoksiani "runoiksi".)

Onnellinen loppu

Unessani Peppi nostaa
hevosen,
taivas nielee
Katto-Kassisen.
Bambi ja Dumbo ikävöivät
äitiään,
itkien hätäänsä –
niinkuin pikku prinsessa isäänsä
turhaanko kotiin odottaa?
Kohta kuun valo kajastaa, fillarillaan ratsastaa
E.T. karkuun kiusaajaa.
Lassie viimein kotiin palaa, valot syttyy:
se onkin elokuvaa!

*****
*****

Tapiolan tyrmäävä keskusallas. Sen funktio ei ihan avaudu.

Hyvät leffafestarit juniorillekin – Espoo Ciné!

2007-08-22T15:59:00.000+03:00

Ville ja Villi Kaniini (Ville och Vilda Kanin), ohj. Lennart & Ylva-Li Gustafsson. Ruotsi 2006.

Juniorimatkailijoiden täytyy välillä pistäytyä Espoossa. Sinne ei muuten missään nimessä tarvitse mennä omalla autolla. Eikä yleensä fillarilla kulkevien kannata pelätä hyisiä syyssateita Länsiväylän tuulisilla silloilla. Espoo Cinéhen pääsee nimittäin ilmaisella bussilla Helsingin Mannerheimintieltä, Lasipalatsin vierestä. (Bussissa lukee "Åbergin linja" ja tietysti "Espoo Ciné".)

Ilmaisbussin aikataulut on helppo muistaa: Helsingistä bussit lähtevät tasatunnein, Espoosta Tapiolan Kulttuurikeskuksen luota takaisin päin puolelta.

Valkohaukkojen arvoitus (Der Schatz der weissen Falken), ohj. Christian Zübert. Saksa 2005.

*****

Vähän isommille Junioreille Espoossa on myös ilmaisnäytös: torstaina eli huomenna 23.8. esitetään ulkoilmanäytöksenä Adrian Lynen ohjaama Flashdance vuodelta 1983!

Espoo Cinén elokuvat esitetään siis Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Jos et tule ilmaisbussilla, saavu siis Tapiolan keskustaan. Sieltä löytyy. YTV:n tavalliset bussit pysähtyvät terminaalissa kauppakeskuksen alla. Ja Helsingin päässähän Espoon bussit lähtevät nykyään Kampin ostosinfernon alakerrasta.

Cinestä saat lisätietoja heidän sivuiltaan www.espoocine.fi.

Tässä lippujen hinnoista:
Liput päivänäytöksiin 4,50 euroa ja muihin näytöksiin 6,50 euroa. Verkkokaupasta ostat lippusi edullisemmin 4,00 euroa päivänäytöksiin ja 6,00 euroa muihin näytöksiin.

Espoossa tavataan!

Töölönlahden valloittaja! Kas kummaa, runollisesti.

2007-08-22T15:27:00.000+03:00

Nyt on pitkästä aikaa osallistuttava Runotorstaihinkin. Rallatellen, kuinkas muuten.

Kas kummaa!
Niinkuin monet sydämet,
tän maapläntinkin
valloitti kaunotar
Aurora Karamzin.

Kas kummaa,
keskellä vallankumousten,
se kelpasi näyttämöksi
Finlandian, Kekkosen ja Etykin.

Kas kummaa,
joskus siihen unohtuu nukkumaan
monta öistä juhlijaa.

Nyt on paikalla uusi valloittaja
valkoposkinen.
Sukulaisineen ja ystävineen
hän tallustelee,
ja miettii "tästä muualle en enää mee."

Metsikön rauhaa. Liikunnan riemua.

2007-08-22T14:38:00.000+03:00

Yksi rakkaimmista paikoistani Helsingissä on Keskuspuisto – ja on ollut ihan juniorista asti. Muutin sen ääreltä pois viisi vuotta sitten, ja olen kaivannut sitä siitä asti. Liian kaukana en asu nytkään, fillarilla puiston alkupäähän Laaksoon kestää kotoani vain kymmenen minuuttia.

Mutta aikaisemmin totuin siihen, että Keskuspuisto on takapihaani tai osa työmatkojani.

Hassu sanoa, että keskuspuisto olisi "lempipaikkoja", se on niin laaja, ja oikeastaan monien paikkojen yhteenliittymä. Siinä on metsäpinta-alaa 700 hehtaaria ja teitä 100 kilometriä – kävely- ja pyöräteitä, siis.

Helsingin keskuspuiston on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Vain harvoissa pääkaupungissa voi rauhallista metsää kulkien siirtyä keskeisestä paikasta toiseen: Olympiastadionilta eri kaupunginosiin, tavarataloista (kuten Kannelmäestä) uimarannoille (esim. Pikkukoskelle) ja museoalueelta toiselle (Tuomarinkartanosta Pornaistenniemelle).

Ja mahtuupa sinne hautuumaitakin, kuten Maunulan uurnalehto ja lemmikkieläinten hautausmaa. Ja viljelypalstojakin, pohjoisessa jopa peltoja!

Mitä Keskuspuiston likuntalajien kirjoon tulee, niitä on valtavasti. Itsestään selviä ovat kävely sauvojen kanssa tai ilman, juoksu ja pyöräily sekä talvisin vielä hiihto ja pulkkailu, mutta voi siellä harrastaa harvinaisempiakin juttuja: jousiammuntaa, ratsastusta, esteratsastusta, liitokiekkoilua, golfia, lätkää ja taitoluistelua. Ja vaikka pujottelua, jos Paloheinän mäki kelpaa.

Ja hurjapää-pyöräilijät laskevat noita kumpareita pitkin.

Erään ystäväni edesmennyt isä – rauha Tanen sielulle – oli Keskuspuisto-aktivisti. Hän asui puiston vieressä Maunulassa, ja hänelle oli tärkeätä ettei puistoa uhata, tai mikä pahinta, tuhota. Joskus hän sai toisilta aktiiveilta puhelun: "nyt ne hakkaavat taas siellä jotain". Tane singahti paikalle vaatimaan moisen hirmutyön välitöntä lopettamista.

Hän olisi ollut iloinen tämän ponnen hyväksymisestä:
"Kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin yleiskaavan 2002:n käsittelyn yhteydessä 26.11.2003 toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän."

Toivottavasti nämä sanat ovat pitäviä.

*****

Sen sijaan että kerrottaisiin Keskuspuistossa olevan keväisin paljon valkovuokkoja, suorastaan vuokkomattoja, tai sanottaisiin laulun sanoin
"kun vuokko se silmänsä aukaisee,
kevät on tullut se kuiskailee",
puiston luonnonrikkauksissa luetellaan "runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla puistoa". Byrokraattien kielenkäyttö ei kankeudellaan petä koskaan. Ja monilla helsinkiläisäideillä on toukokuussa ilo nauttia aamukahveillaan noista valkovuokkoesiintymistä.

Tässä tietoa luonnosta kaupungin sivuilta. Sieltä löytyy lisääkin tietoa muun muassa juuri liikunnasta.

LUONNON SUOJELU JA HOITO

Nykytila

# metsiä n. 700 ha
# ikärakenne painottuu vanhoihin metsiin
# puulajisuhteet painottuvat kuusivaltaisiin metsiin
# lehtipuita ja erityisesti haapaa on runsaasti Maunulan ja Haltialan alueilla

Luonnonsuojelualueita

# Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan arboretum ja Ruutinkosken lehtoalue
# muut arvokkaat luontokohteet, mm. Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) ja kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi

Luonnon erityispiirteitä

# Haltialan haapametsät
# runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla Keskuspuistoa
# Maunulan saarnimetsä ja pähkinäpensaslehdot
# lehtikuusikko Haltialassa
# aukeiden alojen reunametsät
# Haltialan aarnialue

*****

Mimmit antavat rajuja näyttöjä futiskentällä jalkapallostadionin vieressä.

Kas kummaa!

2007-08-22T14:23:00.000+03:00

Nyt on Junioriblogin taas osallistuttava Valokuvatorstaihin. Aiheena oli juuri se huudahdus, joka pääsi minulta pyöräillessäni Juniorin kanssa Keskuspuistosta ulos kohti Stadikkaa.

Kas kummaa! Heppa meni komeasti esteen yli, ja niin ratsastajakin – ja vielä hepan selässä pysyen.

... ja laitetaan tähän muutama extra vielä todisteeksi!

Laakson ratsastuskenttä sijaitsee osoitteessa Auroranportti 4 eli Auroran sairaalan vieressä.

Junioriblogin paluu

2007-07-19T13:29:00.000+03:00

Tämä kuva on Vuosaaren nettisivuilta. Ja kuvassa Itä-Helsingin melojia.

Nyt on Junioriblogi palannut hengähdystauolta. Eikä breikin syynä ole ollut lomailu, todellakaan, vaan muiden töiden kanssa tilanne kiristyi niin, ettei tälle ollutkaan aikaa. Mutta nyt, kun pahimmat solmut heltiävät, jatkan taas.

Lähitulevaisuudessa raportoin tähän muutamista kivoista jutuista. Niitä ovat

* pyöräilyreitit, joita on kiva ajaa ja joiden varrella on jotain nähtävää ja koettavaakin. Sellaisiin kuuluu fantastinen kaivopuistorundi, merellinen Töölö–Seurasaari–Espoo–Lauttasaari-kierros, tunnelmallinen Vantaajoen ranta Vanhastakaupungista pohjoiseen ja tietysti suursuosikkinen Keskuspuisto!

* saaristo ja merimatkat

* Helsinki Cup. Hesan, ellei Suomen, kansainvälisin urheilutapahtumua.

* Lähialueiden nähtävyydet, joissa on pakko käydä. Poistu siis joskus Stadista! Visiitin väärttejä ovat muun muassa Heureka, EMMA, vanha Porvoo, Fiskars + Billnäs + Pohja + mitäkaikkeasielläonkaan.

* Ja ne pari muuta pakollista peruskohdetta, joita ilman Junioriblogi ei ole täydellinen: Lintsi ja Suomenlinna. Pakollisia kohteitahan on kolme, joista yhtä olen jo käsitellyt: Korkeasaarta. Mutta koitan löytää noiden kaikkien kolmen kokemiseen jotain uutta ja poikkeavaakin näkökulmaa.

Mutta sitten. Pohdin myös muutamia ei-todellakaan-kivoja juttuja, eli sellaisia asioita, joita ilman Helsinki olisi parempi kaupunki. Näitä ovat, tärkeysjärjestyksessä vähemmän tärkeästä olennaisempaan juttuun:

* Mystinen haju espalla. Siis kirvatko muka sen saavat aikaan? (Niin ehdotti tämän päivän Hesari.) Ajattelin, kun sen itse koin ekaa kertaa pari viikoa sitten, että puistoa ovat öiset juhlijat käyttäneet käymälänä, ja siltä se haisee...

* Röyhkeät lokit, etenkin Kauppatorilla. Siellä vallitsee päivisin hitchcockmainen arjen inferno. Olen luonnon ja eläinten ystävä, mutta minua on kaksi kertaa lokki raapaissut pahasti verille, kun se on tullut nappaamaan jonkun leivänpalan. (Ekalla kerralla olkapääni iho repesi pahasti ja jouduin tikattavaksi terveysasemalle, ja koska haava oli likainen, sain vielä kamalan vahvat antibiootitkin. Voi huh.) No, mitäs söin ulkona. Tyhmä tyhmä tyhmä. Mutta varsinkin perheen pienimpien jätskin-, vohvelien ja lihistenystävien on varottava lokkeja, niistä voi Juniori saada jonkinlaisen lintutrauman loppuiäkseen.

* Pyörätiet, joiden varsilla ei ole mitään nähtävää tai joiden varret ovat ankeuden huippuja, mutta joita on vaan pakko sahata päästäkseen paikasta toiseen. Tällainen on esim. Sörnäisten rantatie. Samoin miinuslistalleni pääsevät turvattomat ja hankalat pyörätiet. Itse olen aina pelännyt Hietaniemen hautausmaan kulmaa Mechelininkadulla. Vain röntgenkatseella voi nähdä onko törmäysvaaraa. Eikö sinne voisi laittaa jotain peiliä?

* Itämeren surkea tila. Rakas meremme on katastrofaalisessa kunnossa, ja oman silmämääräisen arvioni mukaan tilanne pahenee vuosi vuodelta. Meren kunto on myös Juniorimatkailijan huolenaihe esimerkiksi siksi, että kaikilla uimarannoilla ei enää voi uida. Eikä likaisen myrkyllisellä merellä ole kivaa meloakaan, eikä puhjehtia, surffata tai kalastaa.

* Hukkumisonnettomuudet. Miksi, voi miksi.

Älä pelkää! Tämä lokki on netistä ja lähteen mukaan Brightonista.

Jäätelökesä. Ja Korkeasaarta.

2007-06-21T15:03:00.000+03:00

Ennen juhannuslaitumille lähtöä Junioriblogi osallistuu rallatellen Runotorstaihin. Aiheena on

Jäätelökesä

"Kiitos ei sittenkään",
täti jonossa pohtimistaan pohti
ja monille paasata tohti:
"Mun pitää kaloreilta karata,
on nääs tullut jo näitä kiloja,
ja kolesterolin takia
lääkäriaika varata."

Ennen kuin tarina enää toistui,
tiukka täti poistui.

Minäpäs jäätelölle vieläkin sytyn
kun näen onnellisen Juniorini hymyn.

Eikä meidän Jäätelökesään kuulu huoli.

Ei tarvitse vastaan harata.

*****

Tässä tuokiokuvia Korkeasaaresta, Kameli-Joesta lokkiäitiin, kengurunpennuista leikkikrokotiiliin.

Hyvää Juhannusta, ensi viikolla palataan!

Katsopas, siellä on se lokkiäiti räystään päällä!

Terveisiä Sodankylästä ja Mukkulasta

2007-06-20T14:58:00.000+03:00

Hei Junioriblogin fanit

Käväisimme isolla porukalla Lapissa Sodankylän elokuvajuhlilla, niinkuin perinteisiimme kuuluu. Ja heti perään toinen perinne, eli Mukkulan kirjailijakokous. Oli mahtavaa! Mukkulaperinteen mukaisesti tuli seurattua kokousta ja Suomi–Muu maailma -jalkapallo-ottelua (jossa Suomi pärjäsi poikkeuksellisen hyvin. Lopputulos oli 8–8). Myös talviturkki meni saunan jälkeen Vesijärvessä.

Olipa ihanaa päästä pois Stadista välillä, jotta osaa sitten taas arvostaa näitä kotimaisemiakin ja suhteuttaa niitä muuhun Suomeen.

Kirkasvetisiä järviä rakastan, samoin kuin vuolaana virtaavia jokia. Onneksi pian saan nautiskella molemmista! Meren äärellähän heilumme koko ajan.

IStori ehti laittaa kuvaraporttia Sodankylästa ja Mukkulasta, käykääpä katsomassa tästä. Tämä blogi päivittyy tänä iltana.

Ja huomenna ennen juhannusjuhlintaan (lue: landelle) lähtöä laitan tänne taas kerran runon ja valokuvan torstain merkeissä.

Muusikko Antero Prihaa lainatakseni, "Hellsinki helluray"!

Kone.

2007-06-11T15:51:00.000+03:00

Nyt Juniorimatkailijan Helsinki -blogi osallistuu ekaa kertaa Valokuvatorstaihin ja Runotorstaihin! (Vaikkei tänään torstai olekaan.)

Koska tämän teoksen huipentuma on lapsellisten aikuisten ja heille läheisten junioreidensa opas, tämä runokin on vähän tällainen lapsekas ja rallatustyyppinen.

"Kone" on tietysti muun muassa Korkeasaareen liikennöivä kesäinen lautta, Vispilä.

Kone

Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin!
Laskusilta nostakaa,
enää laiva ei makaa.

Ratas toista nytkäyttää
väkipyörä pyörähtää
konehuone höyryää
ketju kiristyy
ruori kääntyy ja vääntyy.
Pian pilli ulvahtaa, kone käy!

Uutta maata näkyy.
Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin.
Vielä vähän on koneella matkaa,
välissä monta aaltoa,
ei laiva makaa.

Kirjataivaasta joutomaalle

2007-06-11T14:45:00.000+03:00

Pääsinpäs vihdoinkin edes Länsi-Helsinkiin! Vaikka edelleen olen varmaan ihan liian keskittynyt kantakaupunkiin. Mutta tietämättömille kerrottakoon: tunnen Pohjois- ja Itä-Helsingin erittäin hyvin. Vanhoja kotiseutujani, oi niitä aikoja!

Toisaalta minulle rakkainta Helsinkiä on länsipuolen Helsinki, ennen kaikkea Taka-Töölö ja Meilahti. Nyt tosin liikuskelin vielä Etu-Töölössä.

Kirjakauppa Kirjataivas on järjestänyt lapsille leikkikaluja ja possuseuraa.

Lastenkirjojen valikoima oli hyvä. Mutta aikuisen kannattaa hankkia myös pari pokkaria itselleen ja tarkastaa alakerran taidenäyttely eli Galleria Leo.
Kirjataivas, os. Mechelininkatu 15, p. 050 5879 534. Avoinna ma–pe 11–18, la 10–15.

Raitiovaunu Mechelininkadulla, niinpä niin.

Joutomaatako?

Juuri tällaiset pienet näennäisen tyhjät aukot tekevät kaupungista inhimillisen ja jännittävän. Älkää nyt, hyvät suunnitteluviranomaiset, valtuustoporhot ja grynderit, kaavoittako ja myykö jokaista neliösenttiä! Tämä hieno futis-, polttopallo-, petankki- tai kyykkäkenttä sijaitsee Nervanderinkadulla Taidehallista pohjoiseen.

Pyhimys menossa tunneliin? Jollain on välähtänyt! Tätä reittiähän pääsee varmaan Temppeliaukion kirkon alle... Eli tässä on parkkihallin suuaukko Nervanderinkadulla.

******

Helsingin paras ruokapaikka, keidas keskellä kaupunkia. Ja vielä esteettömyydestä.

2007-06-06T15:24:00.000+03:00

Kun on kylmä ja taivalta vihmoo jäisiä tiskirättejä, on kivaa viettää aikaa lämpimissä tunneleissa. Kesällä sitä sen sijaan kaipaa maan pinnalle, kohti valoa.

Kaisaniemen metroasema on helppo paikka pyörien päällä hevosvoimattomasti liikkuvienkin ottaa haltuun. Ja kun tulee nälkä, mitä tehdä? Ensiavuksi suosittelen etnistä ruokakauppaa aseman läheisyydessä. Pähkinät ovat ihanaa napostelusafkaa. Mutta kun on pakko istua alas...

Nämä paikat ovat lounasaikaan ihan täysiä. Jos mielesi halajaa etnistä mättöä, kuten Otso Kantokorpi sanoisi, sekaan vaan!

Liu'u pitkin käytäviä...

...niin saavut paikallisen leffateatterin eli nykyään Finnkinoon kuuluvan Kinopalatsin luo. Pelaa pelejä ja tarkasta uusi ohjelmisto, mutta

... jätä roskaruoka tiskille ja karkit ämpäreihinsä!

*****

Toisessa kerroksessa sijaitsee Kulttuurikeskus Caisa. Tänä keväänä siellä avasi (kuulemma) Helsingin ainoa kurdilainen ravintola, sekin edeltäjiensä tavoin nimeltään Cafe Caisa.

Lounasta saa seisovasta pöydästä ma-la kello 10.30-17.30 ja lisäksi joka päivä á la carte-annoksia sekä kahvia ja kahvileipää. Cafe Caisan mainos kertoo että ruoka on herkullista perinneruokaa orientaaliseen tyyliin runsaine alkuruokineen eli meze-annoksineen ja tuoreine salaatteineen. Lisäksi listalta löytyy paljon kasvisvaihtoehtoja, grilliruokaa mm. lampaanlihasta sekä tuoretta itse leivottua leipää. Se oli muuten aivan erinomaisen hyvää!

Hauskaa, että siellä oli pieni leikkipöytäkin, johon oli "katettu" pikkulasten ruokailuvälineitä ja kokkitarvikkeita.

Mutta tänäänkin ruoka oli hyvää, hyvin maustettua ja valmistettua, sitä oli riittävästi, eli siinähän on buffet. Paikan kasvisvaihtoehdot ovat mielenkiintoisia ja tuhtejakin. Eikä tässä ruoassa ole liikaa (rasvaisia) maitotuotteita, niinkuin valitettavan usein länsimaisten teollisuustuottajien pullistamassa ruokavaliossamme. Täällä saadaan myös vegaanit täyteen. Siis ruokaa.

Cafe Caisa, Fennia-korttelin toinen kerros, p. 676717 tai email: yusuf_kart@hotmail.com. Avoinna ma–pe 9–22, la–su 10–24 (tarvittaessa klo 01.30 asti)
Lisäksi ravintola on avoinna Caisan tapahtumien yhteydessä.

(Huomio, aikuiset bailaajat: Cafe Caisassa on baari, jossa on myös alkoholijuomia. Ei ollakaan ihan kurdityyliin, siis. Ja terassi!)

Keidas, eikö vaan?

Tässä niitä mezejä, kuten mm. hummusta. Mmm... Itsetehdyn leivän kanssa se oli ihanaa!

Caisaan todellakin pääsee hissillä ihan Kinopalatsin vierestä. Älä suotta pelästy jyrkkiä kierreportaita.

Aina vaan lisää tavaraa. Kirppareilla ilmastonmuutosta vastaan.

2007-06-06T14:29:00.000+03:00

Ole materialisti ja rakasta tavaraa. Rakasta sitä niin paljon, että käytä kaikki hienot vanhat tavarasi aina loppuun. Kun tarvitset jotain, katso löydätkö sen saman ensin vaikka kirpputorilta. Nehän ovat täynnä vanhaa, hyvää tavaraa. Ja halvalla voit ostaa enemmän tavaraa! Ja kohtapuoliiin kantaa niitä sinne takaisin. Tai lahjoittaa toisille materialisteille.

Pikkujuniorini ei vielä onneksi tajua mitään muodista eikä edes tavaroiden laadustakaan. Italiasta vähän alle kolmevuotias sai kirpputorilta lelukännykän. Hän oli aivan haltioissaan. Kännykässä oli erilaisia soittoääniä ja se osasi sanoa "Haloo! Pronto!" Se maksoi kolme euroa. Minusta se oli silti kallis.

Pian hän hajotti kännykkänsä kiskomalla siitä kaikki kuminumerot irti. Nyt se on vain pieni ihmeellinen roska, johon voi tosin edelleen puhua. (Juniori soittelee sillä kuulemma Joulupukille. Toivoo varmaan lisää tavaraa.)

*****

Eilen aloitimme ulkojumppakauden! Tiistaisin ja torstaisin Kaivopuistossa jumppia organisoi Friskis & svettis – onpa kammottava nimi muuten, mutta onneksi kukaan ei ole suomentanut tuosta mitään vielä kamalampaa, niinkuin Tsemppii ja hikee.

Ulkojumppia järjestetään ympäri Helsinkiä. Ensi viikolla pyöräilemmekin testaamaan Kannelmäen ja Hertsigan tarjontaa! Onkin ihan jännää kokeilla välillä muutakin kuin vain Kaivaria, jossa olen ollut kantiksena jo vuosikausia. Friskis & svettis -jumpissa on nimittäin sellainen kummallinen piirre, että vaikka luulisi erilaisia jumppaliikemahdollisuuksia ja -kombinaatioita olevan miljoonia, siellä vaan veivataan aina niitä samoja kesästä toiseen. Ainakaan vakituiset kävijät eivät sekoile askeleissaan, sen takaan. Jumppaliikkeet nimittäin todellakin oppii aloitteleva tumpelokin parin ekan kerran jälkeen (ja myös muistaa ne vuosikausia).

Junioria ei jumppa oikein innostanut. Outoa kyllä, tämä normaalisti niin valtavan vilkas, alati juoksenteleva ja pomppiva karkuunmenijä nyt vain seisoa jökötti paikallaan, kun vieressä tai ympärillä parisataa aikuista viuhtoi pitkin Kaivarin nurtsia. Onneksi hän kuitenkin löysi pian ikäisensä kaverin, jonka kanssa leikkihauvan hoito, kirjan repiminen ja saippuakuplien puhaltelu täyttivät ajallisen tyhjiön. Me aikuiset keskityimme joukkovoiman innostamina itseemme.

Eli jos haluat raahata lapsia ulkoiluharrastuksiisi, ota heille aina leluja mukaan. Muista aina että juuri mikään mitä sinä, aikuinen, teet, ei innosta heitä. Jos haluat olla ekologinen ja tarkan markan ihminen, osta vähän väliä (muka) uusia leluja kirppiksiltä. Kaivariin mennessäkin on muutama hyvä joihin poiketa. Minun suosikkini on FIDAn lähetystori osoitteessa Iso Roba 24. Siellä on myös ihan huippuvalikoimat huonekaluja! Tuotot menevät kuulemma "maailman köyhille" Hyvä niin.

FIDAn lähetystori, os. Iso Roobertinkatu 24, p. 612 1770
Avoinna ma-ti 9-18, ke-pe 9-17, la 10-15

*****

Toinen tosi hyvä kirppis juuri sinne Kaivariin mentäessä on Emmauksen, os. Tehtaankatu 40. Sen aukioloajat ovat vaan aavistuksen hankalammat, kun se menee arkisin jo viideltä kiinni, paitsi perjantaisin, jolloin se sulkeutuu jo kahdelta.

Emmauksen Kirpputorit, www.emmaushelsinki.fi
Punavuori, os. Tehtaankatu 40, p. 632 233. Avoinna ma–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15
Lauttasaari, os. Gyldenintie 2, p. 678 083. Avoinna ti–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15. Huomio! Lauttasaaren kirppikselle pääsee myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla!

Emmauksella on myös sellainen erikoisuus kuin oma vaatemallisto Workshop, No Sweatshop. Hieman tulee mieleen übertrendikäs Globe Hope.

Tässä Emmauksen sivuilta lainattua esittelyä:

Emmauksen Ompeluseurat -työpaja on kouriintuntuva vaihtoehto globaalin talouden hikipajoille. Työpajassa tehdään vaatteita ja asusteita Emmauksen design-vaatemallistoon Workshop, No Sweatshop. Raaka-aineina käytämme kirpputoreilta kerättyä, vaikeasti kierrätettävää materiaalia, josta vapaaehtoiset suunnittelijat, taiteilijat ja ompelijat tekevät design-vaatteita. Pidämme toiminnan pienimuotoisena ja yhteisöllisenä. Lisätietoa saat Goa v. Zweygbergkiltä, p. 0500-976 110.

WORKSHOP, NO SWEATSHOP -MALLISTO

Emmauksen design-vaatemallisto Workshop, No Sweatshop on myynnissä Punavuoren kirpputorilla ja tapahtumien yhteydessä. Workshop, No Sweatshop -tuotteiden hinta on korkeampi kuin kirpputorivaatteiden. Malliston tuotto menee Emmauksen avustustoimintaan.

Hakaniemen halli on Suomen paras kauppahalli

2007-06-04T14:17:00.000+03:00

Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen Kauppahalli avattiin 1.6.1914. (Wanha kauppahalli avattiin jo vuonna 1889. Sen suunnitteli G. Nyström.)

Aktiivisen hallin ensimmäisessä kerroksessa on 38 elintarvikeliikettä ja toisessa kerroksessa 28 erikoisliikettä.

Hakaniemen Kauppahalli ja Wanha Kauppahalli ovat avoinna ma–pe 8–18, la 8–16.

*****

Hakaniemen hallissa kierrokseni jatkuu yläkertaan (katso edellinen bloggaukseni). Minusta oli kivaa kulkea itsekseni ruokatunnilla. Olen niin paljon nopeampi käänteissäni kuin Juniorin kanssa kulkiessani.

Yläkertaan ei ole ihan helppoa löytää hissiä, mutta kyllä Hallissa sellainenkin on. Hyvin se on jemmattu, mutta tarkkavainuisimmat lastenvaunuja raahaavat tai liikuntaesteiset asiakkaat löytävät sen L:n muotoisen hallin keskuskulmasta viistosti vastapäätä Reinin lihaa. En todellakaan tiedä miten ilmaisisin sijainnin tuon selvemmin, mutta kartta ja luettelo liikkeistä löytyy Hakaniemen hallin kotisivuilta, www.hakaniemenkauppahalli.fi.

Yläkerrassa on pehmeitä halauksia kestäviä pikkuystäviä

... ja kovempaakin kamaa!

Entää mitä äidille itselleen? Tietysti tiskirätti!

Ja lopuksi tietysti kahville tai mehulle.

Suosimme hallissa aina tätä kahvilaa, koska vaunut voi parkkeerata viereen käytävälle. Keskimmäinen iso, pyöreä pöytä on omistettu kanta-asiakkaalle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Vaunuttomat mahtuvat ahtaampiinkin tiloihin, ja silloin suosittelen poikkeamista alakertaan kalaosaston liepeille bouillabaisse-sopalle tai läntisen puolen tuulikaappiin lihapullat ja muusi -kestosuosikkikombinaatiolle.

Hakaniemen tori on Suomen paras tori

2007-06-04T13:48:00.000+03:00

Hakaniemen tori on aivan ainutlaatuisen hyvä paikka. Se on lempitorini koko mailmassa. Tai noh... Ehkä joku Nizzan idyllinen kukkatori pääsee pisteissäni aika korkealle. Mutta Hakiksen torilta ja sen liepeiltä saat kaikkea mitä tarvitset kuten

hyötykasveja. Minä tempaisin ja ostin kirsikkatomaattiamppelin!

Saat sieltä myös sellaista, mitä et ehkä ole ajatellutkaan tarvitsevasi, kuten

talvisen lämpimiä housuja. Eikä mitään viimeistä pintamuotia vaan niinkutsutusti ajattomia malleja. (Näiden aika ei nimittäin ole kai koskaan.)

Yrtit, kuten basilika, persilja, meirami, sitruunamelissa tai minttu maksoivat tänään Hakiksessa 2–4 euroa / ruukku, ja isot tomaatti- tai mansikka-amppelit 10–15 euroa. Myös kurpitsoja sai ostaa taimina noin 2–3 eurolla. Parvekekukkia kuten petunioita myydään viidellä eurolla kassi, jossa on 3–5 isosti kukkivaa kukkaa.

*****

Sitten matka jatkui luontevasti Hakaniemen halliin. Se voittaa valikoimillaan ja hintojen edullisuudella kirkkaasti Etelärannan Wanhan kauppahallin, vaikka Etelärannassa on muutamia asioita mitä täällä taas ei ole: ihanaa italialaista ruokaa, vietnamilaisia katkarapuchipsejä, mitä parhainta spelttileipää (Hakiksessa on kyllä spelttinäkkäriä) ja sympaattinen luomukauppa.

Huomio! Hakaniemen hallissakin on sympaattinen luomukauppa, mutta Wanhan Kauppahallin sympaattinen luomukaupppa on vielä sympaattisempi! (Mutta tästä lisää, kun pääsen sinne eteläpuolelle taas kerran.)

Hallin alakerrassa on nähtävyyksiä Juniorillekin, kuten tämä upea

Kissaleipä!

No nyt se on todistettu: Lentävä Lehmä.

Näitä isoja kaloja tulemme usein katsomaan pikkukalastajan kanssa. Valtavaa hämmennystä ja ihmetystä aiheuttaa se, että usein jotkut näistä kavereista potkivat vielä! Niin tänäänkin, eli tuoretta on.

Kävihän se maailma sitten täällä...

2007-06-04T13:39:00.000+03:00

Koska olin melkein viikon poissa, en tullut laittaneeksi Maailma kylässä -tapahtuman kuvia tänne blogiini. Pomppasimme lentokentälle melkein Kaisaniemestä suoraan, käymättä lähtöruudun kautta.

Mutta laitanpa nyt edes nämä pari. Ne kuvaavat hyvin sitä, mitä kautta minä tapahtuman koin:

kambodzhalaista ruokaa

ja ihmisoikeustyötä Venäjän positiivisen demokratiakehityksen puolesta.

Jäikö harmittamaan jos et ehtinyt paikalle? No, onneksi tämä on vuosittainen tapahtuma. Lisätietoja vaikka täällä. Ja ensi vuonna se pidetään jälleen Kaisaniemessä 24.-25.5.2008. Siellä sitten tavataan!

Terveisiä reissulta!

2007-06-01T12:03:00.000+03:00

Hei taas. Juniori-blogiin tuli pieni tauko, kun kävin hakemassa vaikutteita Pohjois-Italiasta.

Lomamme oli ihana, mutta monasti tuli mieleen, että kyllä Suomessa on hienosti huolehdittu siitä, etä lastenvaunujenkin kanssa pääsee kulkemaan. No, moni pyörätuolilla liikkuva on varmasti sitä mieltä, että täälläkin asiat voisivat esteettömämmin. Mutta Italiassa raitiovaunulla kulkeminen vaati ainakin kaksi kantajaa, emmekä edes yrittäneet metroon...

Ja tässä kuva Helsinki-Vantaan lentokentältä. Puhdasta ja siistiä. Toimivaa.

Mutta italialaisia jäätelöitä jäin kaipaamaan!

Kevään tuloa... Tai kesän.

2007-05-24T19:21:00.000+03:00

Juuri pääsin vinkumasta keskustan puistojen huonosta kunnosta, niin satuin vilkaisemaan tätä esimerkkiä keskustan lähes vilkasliikenteisimmässä risteyksessä.

Pikkuparlamentista voi olla montaa mieltä, mutta ainakin sen edessä oleva puistikko on paremmassa kunnossa kuin koskaan – tosin se entinen hieman rähjäinen puiston ja metsikön välimuoto oli oikein sympaattinen ja hämärä kokonaisuus lähellä Vallan Ydintä.

...ja tässä toinen kevään ...anteeksi kesän ilmeisistä merkeistä: Maailma tulee pian kylään! (eli ensi viikonloppuna.)

Puistojen kemiaa. Pidä huolta!

2007-05-22T21:37:00.000+03:00

Ja mehän teimme sen pyöräretken, mitä hiljattain uhiteltiin. Ja heti huomattiin, että täytyy mennä pidemmälle, kuin...

Nämä kuvat ovat ovat meidän mielenkiintoiselta eväspaikaltamme.

Minulla oli sellainen lapsellinen ja ihmeellinen kuvitelma, että "Helsinki pesi kasvojaan", kun oli Euroviisut ja niiden mukanaan tuomat muutamat hassut viisuturistit. Mutta ei. Tämä rappeutunut puistikko ei todellakaan ole missään syrjäkylillä, vaan Finlandia-talon vieressä Töölönlahden rannalla.

Tosin, ei kannata aina syyttää Helsingin leikkipuistojen huonosta kunnosta kaupunkia ja sen välinpitämätöntä huolenpitoa. Mistäs sitä tietää miten usein näitäkin jääkarhuja on puunattu. Kyllä puistoille eniten tuhoa aiheuttavat niiden tahallinen sotkeminen ja holtiton käyttö. Ei mikään huollon puute.

Ja nuo lasinsirpaleet. Höh. Huomaan aina kun valitan pussikaljanjuonnista, että tätimäisyys minussa nostaa terhakasta päätään. Mutta minä olen siisteyttä rakastava täti. En vaan kertakaikkiaan voi hyväksyä roskaamista ja suoranaista tuhoamista – en, vaikka se kuinka tapahtuisi nuoruuden, romantiikan, kaverihengen ja kesäilloista nauttimisen varjolla.

Sitäpaitsi, leikkipuistojen ensisijainen käyttäjäryhmä on lapset, ja tässä Hesperianpuiston tapauksessa, myös shakinpelaajat. Pussikaljajengien kuuluisi mennä muualle, ja siellä muuallakin, aina, AINA siivota jälkensä.

Puolustusvinkunaksi ei myöskään kelpaa että "kaljapahvit eivät mahtuneet roskikseen". Jos ne eivät mahdu, ottakaa ne mukaanne. Ne pahvit ovat ihan kamalia, eikä niitä monia tietenkään roskiksiin mahdu. Eräs Helsingin kaupungilla työskentelevä tuttuni kertoi, että levitessään – vaikka sateella ja tuulella – mäyräkoiran pahvit kasvavat yli neliömetrin kokoisiksi roskapahveiksi.

Pullojen rikkomista ei voi puolustella mitenkään. (No, voihan niin käydä vahingossa. Vaikka jos niin kävisi, nekin pitää siivota veks!)

Tämä Hesperianpuiston keikka oli oiva osoitus myös siitä, että stereotypia "lähiöt huonoja, keskusta hyvä" ei pidä paikkansa. Ei tosiaan. Helsingin lähiöissä on paljon hienompia puistoja kuin keskustassa missään. (Niihin tämäkin blogi pääsee pian kun lenkkireittimme laajenevat!)

Sataa, sataa, ropisee

2007-05-15T15:11:00.000+03:00

Mieli tekee pyöräretkelle.

Minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa. No just joo. Mutta nyt ei olekaan kesä. Tämä sää ei kyllä kuivaa yhtään mitään.

Hingumme kovasti pyöräretkelle. Varsinkin kun minulla on uusi hieno pyörä! (Kaikki aikaisemmat on varastettu. Viimeisin vietiin pari kuukautta sitten tästä sisäpihalta työpaikkani takaa.)

Juniorilla on upouusi turvaistuin ja kypärä. Uudet tukevat penkit turvavöineen ovatkin hienoja. Pienet jalat eivät mitenkään voi lipsahtaa pinnojen väliin. Penkki maksoi 59 euroa ja kypärä parikymppiä, vähän päälle. Halvemmalla saat, jos ostat käytettynä vaikka huuto.netistä, ja jos et löydä sieltä, sen enempää kuin tuttavilta, sukulaisilta tai kirppareiltakaan, laita itse ilmoitus neuvolan tai kaupan ilmoitustaululle. Sitten myyjät soittelevat tai meilaavat suoraan sinulle, mikäs sen helpompaa.

Pyöräretkelle kannattaa ottaa mukaan kaksi muovipussia, isompi turvaistuimen ja pienempi satulan peitoksi. Ota myös pikkuinen pyyhe tai rätti fillarin kuivaamista varten. Kyllä kannattaa! Mikään ei tunnu niin tyhmältä kuin fillarointi märällä satulalla.

Ja mikä parasta, silloin kun sinulla on kaikki nämä varmuushuoltovälineet, ei takuulla sada pisaran pisaraakaan.

Sisällä ei sada. Seikkaile kirppareilla ja divareissa.

Nämä nuortenkirjat toivat lapsuuden mieleen. Kannoin kirjoja kirjastosta kotiin päivittäin ja luin pari kirjaa illassa.

Parinkymmenen sentin sarjiksia voi ostaa vaikka kahvilakierroksen ajanvietteeksi.

Mutta onneksi tein kirjalöytöjäkin. Eräälle tuttavapariskunnalle ostin... Ai niin, se ei olekaan lastenkirja. Mutta myös meille löytyi huippuhyvää iltalukemista.

Kalle Blomkvist iskee jälleen!

Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä on kirja, jonka luin varmaan kymmeniä kertoja, mutta jota en ole koskaan omistanut. Moniko muistaa, että Astrid Lindgren kirjoitti myös dekkareita? Johdatus jännittävään lajityyppiin kannattaa aloittaa jo nuorena. (Tiedän erään, joka aloitti aloitti kaksivuotiaana. Kirja oli Pekka Töpöhäntä ja joululahjavarkaat.)

Tervetuloa kesä ja sen lierihattu- ja uimapukukelit! Sukkahousut saavat jäädä syksyyn.

******

Ote arvaa mistä kirjasta:

Anders sylkäisi luumunsiemenen suustaan ja luki kovalla äänellä:

Tänä yönä kuun loisteessa pidetään pidot isieni linnassa. Silloin näet punaiset juhlivat loistavan Valtakiven takaisinvaltausta pakanoilta.

Varoitus!!! Älkää häiritkö meitä!!! Kaikki Valkoisen Ruusun hiipivät rikkaruohot niitetään armotta.
Sixten
Aatelismies ja Punaisen Ruusun päällikkö
Huom.! Kello 12 linnanraunioilla.

– Tule, mennään varoittamaan Kallea, Anders sanoi ja pisti paperilapun housuntaskuunsa. Muista sanani – tästä muodostuu pitkien puukkojen yö.
*
Kuun loisteessa pieni kaupunki nukkui syvää ja huoletonta untaan aavistamatta mitään pitkien puukkojen yöstä. Ei edes konstaapeli Björk vaeltaessaan hiljaa pitkin tyhjiä katuja aavistanut mitään – hän kuuli ainoastaan omien askeltensa äänen katukiveystä vasten. Mutta äänettömien talojen ja puutarhojen ympärillä varjot piirtyivät syvinä maahan, ja jos konstaapeli Björk olisi ollut hieman tarkempi, hän olisi huomannut, että pimeydessä hiiviskeltiin, piileskeltiin ja kuiskailtiin. Hän olisi kuullut leipurimestari Lisanderin huvilan ikkunan avautuvan ja nähnyt Eva-Lotan kiipeävän alas tikapuita. Hän olisi kuullut Kallen viheltävän hiljaa Valkoisen Ruusun merkin Blomkvistien nurkalla ja nähnyt vilahduksen Andersista, ennen kuin tämä katosi sireenipensaiden suojaavaan varjoon.

**********
Kuinkas sitten kävikään: Pieksevätkö Valtakiveään vartioivat Punaiset Ruusut armotta Valkoiset Ruusut? Jatkuuko jo kolmevuotinen Ruusujen sota täydet kolmekymmentä vuotta? Missä on Rasmus? Keitä ovat oudot naapurit? Pystyykö mestarietsivä Kalle Blomkvist selvittämään tämän kaiken?
Lukuiloa!

Parempaa kuin Euroviisut: Musiikkiluokkien konsertti Senaatintorilla

2007-05-11T15:44:00.000+03:00

Huolimatta hyytävästä säästä muutamat sadat helsinkiläisten musiikkiluokkien fanit ja ohikulkijat sinnittelivät Senaatintorilla. Konsertti oli kyllä hieno!

Eikä ollut konsertin kuorokaan mikään ihan minimaalinen, kun siinä lauloi 1200 nuorta.

Senaatintorilla ollaan koettu yhtä sun toista, ja itselleni mieleenpainuvin musakeikka on ollut Leningrad Cowboysien Total Balalaika Show vuonna 1993. Seurueessani ollut kaverini Kurt ei antanut sen häiritä, että hänellä oli niin kovin lyhyt tukka. Hän laittoi päähänsä mustan uimaräpylän. Kaukaa näytti aivan kun hänellä olisi ollut Cowboy-mallinen etutötsäheitto.

Hyvää viisuviikonloppua – minä tosin keskityn ulkoilmakonsertteihin, kuten UMOon ja Värttinään Senaatintorilla huomenna. Ja sitten viikonlopunviettotavoista tärkeimpään eli lätkään. Muuten: aivan huippuhyvä arvio eilisestä matsista löytyy Sediksen blogista.

Taidetta kansalle!

2007-05-10T15:43:00.000+03:00

Helsingissä on paljon julkisia veistoksia. Monet niistä sopivat hyvin junioreiden matkakohteiksi. Niiden parhaimistoa on esimerkiksi Triangle Block -niminen skeitattava veistos. Se on niin loistava idea, että se saa pian oman bloggauksensa. Jos et kuitenkaan malta odottaa, voit etsiä lisää tietoja kaupungilla jököttävästä ilmaistaiteesta täältä Taidemuseon Julkisten veistosten luettelosta: http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/hakemistosivu.html?mode=statue

Kevättä ja rakkautta!

Tämä kantoon veistetty autuas pariskunta on Sanna Karlsson-Sutisnan työ Puun syleilyssä vuodelta 2003. Netistä näkee miten se on syntynyt: http://www.karlsson-sutisna.com

Convolvulus: Muumien äitihän se siinä!
Convolvulus on vertauskuvallinen nuorta naista esittävä veistos. Convolvulus on peltokierron eli kansanomaiselta nimeltään elämänlangan tieteellinen nimitys. Viktor Jansson teki vuodesta 1929 lähtien useita nuorta naista esittäviä veistosluonnoksia, joista Convolvulus on vain yksi. Hämeenlinnassa on toinen tähän sarjaan kuuluvia teoksia nimeltään Nuoruus. Yhteistä näille teoksille oli pyrkimys hienostuneeseen ja puhtaaseen, hieman abstrahoituun muotoon. Convolvuluksessa nainen nostaa kätensä puolittain suojaavaan, osittain siunaavaan eleeseen. Veistosta on pidetty mm. kevään pohjoiseen saapumisen vertauskuvana.
Veistos oli satoa kilpailusta, jonka Helsinki järjesti kaupungin koristamiseksi julkisin taideteoksin v. 1930-31. Veistos on pronssia ja sen korkeus on 240 cm. Convolvuluksen toinen, 120 cm korkuinen versio on Hietaniemen hautausmaan vanhassa osassa Bertel Hintzen haudalla.
Veistoksen mallina on ollut kuvanveistäjän tytär Tove Jansson.

Mikäs se siellä kurkkii olan takaa?
Helsingin kaupunki osti 1929 Jussi Mäntyseltä Nuori hirvi -veistoksen Kaisaniemen puiston koristukseksi. Hirvi kuuluu Mäntysen suomalaisia villejä eläimiä kuvaavaan veistossarjaan, jolle on ominaista luonteva esittävyys ja kunkin eläinlajin piirteiden tarkka luonnehdinta. Veistos on valettu pronssiin ja se seisoo graniittisella jalustalla. Nuoren hirven toinen kappale on Joenniemen kartanon pihamaalla Mäntässä.

Voi kun pussikaljaa juovat öiset roskaajat jättäisivät puistot siisteiksi! Viime kesänä kun kuljin tästä ohi, puisto oli pahvisten kaljamäyräkoirien reunapahvien peitossa. Näky oli kamala, ja tuli mieleen, että mitä jos jonain päivänä Helsingissäkin puistot suljetaan iltaisin, niinkuin monssa maissa tehdään. Se kyllä tuntuisi aika rajulta toimenpiteeltä. Vai pitäisikö roskaamisesta sakottaa? Toisaalta, kuka sitä pystyy valvomaan, eivätköhän poliisit ole aika ylityöllistettyjä jo nyt. Mutta miten saada kansa sivistymään?

Äidinrakkaus

Tämä Emil Cedercreutzin patsas on juniorini suosikki, kuljemmehan siitä ohi – eli Unioninkadun ja Siltasaarenkadun risteyksestä – harva se päivä. "Missä varsan isi on", kysyy juniori. "Se on Kasvitieteellisessä puutarhassa popsimassa vihanneksia", kerron.

***** *********** *****

Lopuksi kysymys. Tiedätkö sinä missä tämä on:

Kaisaniemen puiston veistosten ja muistomerkkien joukossa on myös Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyyspäivän muistokivi. Kiveen kiinnitetyssä laatassa on teksti "Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyyspäivä 31.7.1962".

Käyn kuvaamassa sen tuotapikaa.

Rautatieasema. Hieno julkinen tila.

2007-05-10T15:36:00.000+03:00

Rautatieasemat melkein kaikkialla ovat hienoja tiloja. Niissä on ihmisvilinää, kohtuuhintaisia pikaruokapaikkoja, monikulttuurisuutta ja eksotiikkaa. Mutta on niissä kääntöpuoliakin, kuten taskuvarkaita ja yhteiskunnan rattaista pudonneita surullisia kerjäläisiä.

Niiden arkkitehtuuri on paljastavaa ja kertoo maansa kulttuurista: Keski-Euroopan suurkaupungeissa asemat ovat vanhoja, arvokkaita ja valoisia romanttisine kaari-ikkunoineen, kuten Ranskassa. Pohjoismaissa ne ovat moderneja ja siistejä, vähän kliinisiäkin. Itä-Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossa asemille usein pystytettiin monumentaalisia taidehirvityksiä, jotka esittelivät sosialistisen vallankumouksen tuoman vaurauden hedelmiä, kuten leikkuupuimureita tai öljypumppuja.

Yhdysvalloissa en ole käynyt, mutta tiedän muutaman aseman elokuvista. Niissä ne esittävät usein rikollisten tyyssijoja tai toimivat ratkaisun hetkien näyttämönä, kuten Elliot Ness -elokuvassa. Siinä Chicagon asemalla tapahtuu Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin -elokuvasta lainattu idea, joka nostaa saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä: lastenvaunut vierivät portaita alas, niistä kuuluu vauvan itku, ja tulitus alkaa...

Helsingin päärautautieaseman laiturit saivat muutama vuosi sitten katon.

*****

Meidän kaikkien toiveammatti: lakaisukoneen kuljettaja.

Maailma kylässä: Dirty Babylon Breaker

2007-05-08T13:28:00.000+03:00

Tässä on juuri tullut Maailma kylässä -festarin tiedote. Olen blogannut tästä tapahtumasta aiemmin. Ja tässä vielä turvaohjeita eksymistä pelkääville.

Sääli että ranskalaisryhmä perui, mutta eiköhän tämä toinenkin ole hieno juttu. Ja pikaista paranemista päätähdelle.

Maailma kylässä on yksi stadilaisten lasten ja aikuisten kevään huippujuttuja. Tavataan siis siellä!

Babylon Circus vaihtui Dirty Babylon Breakeriin

Kaisaniemen puistossa toukokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävän Maailma kylässä -festivaalin esiintyjäksi kiinnitetty ranskalainen Babylon Circus on perunut esiintymisensä laulajan vakavasta sairastumisesta johtuen. Babylon Circus korvataan emobändin sivuprojektilla Dirty Babylon Breaker (A Babylon Circus Experience).

Dirty Babylon Breaker (A Babylon Circus Experience) soittaa kymmenen vuotta eri puolilla maailmaa kiertänyttä Babylon Circusia rockimpaa ja hiphopimpaa musiikkia. Mukana on yhä runsaasti reggae-elementtejä punk-asennetta unohtamatta. Bändin jäsenistä suurin osa on Babylon Circusin kokeneita muusikoita. Beastie Boysista, The Clashista ja Babylon Circusista vaikutteita ammentava Dirty Babylon Breaker on ehtinyt niittää mainetta erityisesti Länsi-Euroopassa. Kymmenhenkiseltä bändiltä on luvassa energiset ja valloittavat keikat sekä festivaalilla Kaisaniemen puistossa että festivaaliklubilla Nosturissa.

Dirty Babylon Breaker (A Babylon Circus Experience) la 26.5. klo 17 Kaisaniemen puiston Savanni-lavalla ja klo 23 festivaaliklubilla Nosturissa.
Maailma kylässä -festivaali järjestetään 26.-27.5. Kaisaniemen puistossa. Päivätapahtumaan on vapaa pääsy, liput Nosturiin kahdeksan euroa Tiketistä.

Festivaalin koko ohjelma-aikataulu täällä.

Taas raitiovaunuja Otsolle

2007-05-07T13:35:00.000+03:00

Nämä kuvat ovat taas omistettu Otso Kantokorvelle, jonka Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa -kirja on jo loppusuoralla, pian taitossa. Hienoa, maltamme tuskin odottaa!

*****

Ruuhkainen ja vaarallinen pysäkkirykelmä. Älä juokse tien yli mistä vaan!

Näillä pysäkeillä Siltasaarenkadulla pysähtyvät raitiovaunut 1, 3B, 3T, ja 7 ja ajotiellä vielä useat Pohjois- ja Itä-Helsinkiin sekä Vantaalle menevät bussit. Ja onhan siinä vielä metroasemakin.

Euroviisuestetiikkaa ja hevimetallia Hakiksessa.

Mahtavaa, hiomavaunu!

Spåra tulossa Pitkääsiltaa etelästä.

Seesteistä Liisankatua Valtiotieteellisen tiedekunnan rakennusten vieressä.

Keevättoi, keevättoi...

2007-05-07T13:21:00.000+03:00

Keevättoi, keevättoi... Korkeasaaren vesibussin! Lehdet puihin. Euroviisut. Vilukissat torikahviloihin. (Me karaistuneemmat olemme istuneet niissä jo keskitalvella.)

Tämä on se kohta, josta olen jo kertonut. Eli tästä lähti mies ylittämään jäätä, kun sulat kohdat vielä paistoivat jään lomassa. Hän käveli Hakaniemestä Krunikkaan, viistoon poikki aavan ulapan.

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen...

Mutta jos olet menossa Korkeasaareen vaikka tänään, älä jää tälle pysäkille odottelemaan. Hakaniemen vesibussi liikennöi nimittäin vain viikonloppuisin (ja vain 31.9. asti). Hakaniemen vesibussin aikataulut löytyvät tästä.

Liikennöintiä Hakiksesta pyörittää Helsingin Vesibussit Oy, p. 0207 598 393, sähköposti: myynti@helsinginvesibussit.fi

Sisäänpääsy Korkeasaareen vesiliikenteen kautta (sisältä matkan ja sisäänpääsymaksun):

Aikuinen 10 e
Lapsi (7-16v.) 5 e
Eläkeläinen 6,5 e
Opiskelija 6 e
Kimppa (1-2 aikuista ja 3 maksavaa lasta) 28 e
Aikuinen, yhdensuuntainen 2,5 e
(Yhdensuuntaiset liput vain Korkeasaaresta kaupunkiin päin)
Lapsi/ eläkeläinen, yhdensuuntainen 1,5 e
(Yhdensuuntaiset liput vain Korkeasaaresta kaupunkiin päin)
* Alle 7v. ilmainen
* Päätoimiset opiskelijat opiskelijalipulla vain valtakunnallisen, kuvalla varustetun voimassa olevan opiskelijakortin esittämällä lukukausien aikana
* Eläkeläinen: eläkeläislipulla, eläkekorttia esittämällä
* Maksutapa: Käteinen, pankkikortti
* Korkeasaaren vesibussien aikatauluneuvonta puh. 0207 598 395

Kauppatorilta Korkeasaaren lautat lähtevätkin päivittäin 28.4.–7.10., aikataulut tässä.

Korkeasaaren vesibussien aikatauluneuvonta, p. 0207 598 395

*****

Hevonen myytävänä!

Torit ovat Helsingissäkin kaikkien kaupunkituristien pakollisia kohteita. Kuulostaa kuolettavan kliseiseltä sanoa että "joka torilla on oma tunnelmansa", mutta niin se vaan on. Kauppatorilla ja Hakaniementorilla on vain vähän yhteistä. Ja jos on lopen kyllästynyt ulkomaalaisten turisten tungeksintaan ja lokkien röyhkeyteen, eikä halua kuin ostaa muutamia vihanneksia ja istahtaa hetkeksi ulkokahvilaan, silloin Hakaniemen tori on paljon parempi vahtoehto kuin Kauppatori.

(Mutta on Helsingin muka ykköstorillakin, Kauppatorilla puolensa: yhteydet Suomenlinnaan ja Korkeasaareen, paitsi että juuri viikonloppuisin sinne pääsee Hakaniemestäkin, ja Pietaria matkiva keskusta-arkitehtuuri viereisen Senaatintorin ympäristössä, vesibusseilla tehtävät nähtävyyskierrokset...)

Euroviisuliput liehuvat täällä Hakaniemessäkin, punaisen Helsingin ytimessä.

Hieno neonvalokyltti! Vanhat mainoksetkin ovat kulttuurihistoriaa.

Vetistä Laajasaloa

2007-05-07T10:50:00.000+03:00

Lähiöissä talojen välissä on kaikenlaista mistä kantakaupunkilaiset eivät tiedä mitään: kallioita, lammikoita ja metsiköitä, eli intiaanien, rosvojen, poliisien ja kirkonrottien kirmaamispaikkoja.

Tämä hieno pikkulampi löytyi Jussaarenkujan talojen takaa. Hyvin pohjoishelsinkiläinen, tyypillinen viritys, joita toivottavasti edelleenkin arvostetaan,.

Tuulet nuo viestin jo toivat...

Koska kesä ei ollut ihan vielä alkanut, merellä (Tullisaarenlahdella) ei vielä ollut ruuhkaa. Vierailimme Laajasalossa useammankin juniorin kanssa, ja huomasimme Henrik Borgströmin puiston olevan Itä-Helsingissä yksi parhaista eväidensyöntipaikoista!

Ruoholahti, Helsingin Venetsia

2007-05-07T10:25:00.000+03:00

Aa be ce kissa kävelee...

Tästä Pekka Nevalaisen teoksesta Helsingin kaupungin nettisivut tietävät kertoa seuraavaa:

Vanha lasten loru Aa be ce kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen, on antanut aiheen ja nimen tälle veistokselle, jossa harmaa ponteva kissa kiipeää tikapuita pitkin suureen punaiseen A-kirjaimeen. Koulu, jonka pihalla veistos on, antaa taide- ja taitopainotteista opetusta 7-12 -vuotiaille lapsille.
Veistoksessa taiteilija on käyttänyt useita materiaaleja; iso A-kirjain on maalattua terästä; tikkaat ovat ruostumatonta terästä; harmaa kissa on muotoiltu lasikuidusta ja jalusta on valettu betonista.
Veistos on kustannettu rakennuksen määrärahoista ja se valmistui koulun avajaisiin 1996.
Os. Ruoholahden ala-asteen piha, Sinikaislankuja 1

Leikkikenttää kanavan toisella puolella.

Ylläolevaa kuvaa kuvatessa halusin oikein näyttää että leikkikenttä on aidattu. Monelle holhoojalle se on iso arvo. Mutta aita ei takaa lasten turvallisuutta tietenkään, vaan pikkuvillikoita täytyy aina vahtia. Varsinkin kuin puiston vieressä virtaa kanava.

Älä koske kalliooni!

Sen sijaan on outoa että tämä hieno kivenlohkare (tai pikkuisille: hurja kiipeilykallio) on pitänyt eristää. kasvaako siinä jokin harvinainen kasvi? Jos niin on, niin eikö kasvia voi siirtää? Nähdessäni tämän aloin taas arvostaa omia lapsuuden maisemiani Pohjois-Helsingissä, jossa ei luonto ollut kaukana, vaikka kerrostalossa asuttiinkin.

Shakki ja matti!

Rentoa, etelämaalaista tunnelmaa. Shakinpelaajat tuovat katukuvaan joutilaisuuden viettelystä ja kivan oloista yhdessäoloa jo liiallisuuksiin paisuneen pussikaljakulttuurin sijaan.

Ruoholahdessa jäin vaan kaipaamaan rauhallisia istuskeluterasseja ja penkkiryhmiä.

Tällä aukiolla eli Ruoholahden torilla oli myös olutbaari Amsterdam, jonka terassin aita oli tehty värikkäistä polkupyöristä. Valtavan kiva idea. Mutta kahvilakulttuuriakin voisi Ruoholahteen rantautua enemmän. Ehkä tilanne muuttuu, kun säät vihdoin lämpenevät ja jätskikisokit avaavat. Nämä kuvat otin aika kylmänä päivänä.

Piazza!

Tässä on Ruoholahden kanavan rantaa länteen päin. Ovatkohan havupuut uusina puistopuina jotenkin pannassa? Koska alue ei olisi ihan näin paljas (ja huomio: tuulinen!) jos kasvillisuutta kuten isoja, ympärivuotisesti reheviä havupuita olisi enemmän. Tai edes yhtään.

Kulttuurituristille lähistön tärkein kohde on Kaapelitehdas. Se sijaitsee vain kivenheiton päässä tästä paikasta. Ja pääseehän tänne hienosti metrolla!

(Kaapelitehdas ansaitsee oman bloggauksensa.)

Kafkaa ja yleviä näkyjä. Mainosromua.

2007-04-26T15:43:00.000+02:00

Porvariston hillittyä charmia ja edullisia hintoja: Cafe Kafka, Svenska Teatern, Ruotsalainen teatteri. Vaan mikä on tuo ihmeellinen poikkipuu, eikö talo pysy muuten kasassa?

Olen aika lailla jo höpissyt eväiden syönnistä ulkona ja sisällä sekä kahviloista. Eikä loppua näy. Miten ruoka voikin olla niin keskeistä?

Matkailukirjassa on kirjoitettava kahviloistakin, koska ei elämä voi olla silkkaa ennakoimista: "Teenpä eväitä, vaikka lähdemmekin vain puoleksi tunniksi ulkolenkille keskustaan. Emmekä missään nimessä pysähdy, jos törmäämme tuttuihin. En ota edes rahaa mukaan, vaan syömme nakkeja puistossa."

Rajansa pihiydelläkin. Joskus on kiva piipahtaa vain siksi, että näkee kivan kahvilan, tai siksi, että on lukenut siitä jostain matkaoppaasta, hihii.

Pidän Cafe Kafkasta, koska sinne kuultaa kaunis päivänvalo. Valo on muuten tärkeä elementti. Sellaiset paikat, kuin tämä Kafka sekä Kappeli, Ursula ja Caruselli ovat juuri valonsa takia niin viihtyisiä. Ja juu, onhan kolmessa viimeksimainitussa myös aivan mahtavat terassit ja kahdessa viimeksimainitussa vielä merinäköalat.

Ainakaan tuo kamala tuulikaappi EI tuo Kafkaan viihtyisyyttä.

Vessaan Kafkassa ei pääse pyörätuolilla, niinkuin ei sisäänkään: ulkona on kolme porrasta. Lastenvaunujen kanssa ne voi kyllä helposti ylittää.

*****
Etelä-Espalla on tällaisia hulppeita vanhan pikkuisen villan näköisiä kioskiluomuksia, jotka tosin ovat mainosromulla pilattuja. Että pitikin päästä taas valittamaan jostain. Mutta nuo jätskiständit ja kylmälaatikot ovat karmean näköisiä, megamarkiisista puhumattakaan. Miten sinisestä voikin saada noin räikeän?

Tässä hiljattain höpisin vanhoista helsinkiläisistä kioskeista. Suosikkejani ovat lippakioskit. Ja kuten muistelin, nämä Espan kioskit eivät ole lippakioskeja, mutta pikkukahviloita kuitenkin.

Tämä avataan pian. Ainakin teekkareiden vappuliikenne on jo alkanut. Myyjärouva oli jo paikalla siivoamassa.

Mikäs se täällä: Satulinna? Tylypahkan rehtorin kanslia? Melkein...

Hei nyt elokuvamaailma, herätkää! Jos Suomeen tullaan joskus filmaamaan Harry Potter -leffoja, tämä talo sopii erinomaisesti kuvauspaikaksi. Ja koska haluan miljardööriksi, en paljasta mistä tämä rappukäytävä löytyy, paitsi hulppeita rahasummia vastaan.

(Jos olet elokuvatuottaja, älä lue eteenpäin, vaan tee minusta rikas.)

Hiljaista, arvokasta tunnelmaa.

Portaita noustaan toiseen kerrokseen Café Arppeanumiin. Se on Snellmaninkadun alkupäässä (Snellu 3, Valtioneuvostosta pohjoiseen). Avoinna ti–la kello 11–16. Keittolounasta ja kaikenlaisia pullia.

Siinä yhteydessä, toisessa ja kolmannessa kerroksessa, on myös Yliopistomuseo. Se ei ehkä pikkuisimpia junioreita niin kiinnosta, vaan muinaisia opiskeluaikojaan haikailevat vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät parhaiten.

Jos olet museointoilija, mutta lapsesi vielä ei, jätä (iso, lukemisesta innostunut) juniori juomaan mehua kahvilaan. Kierrä sinä sillä aikaa näyttelyjä. Käy itsekin sen jälkeen nautiskelemassa kuppilan anneista, sillä tuo kahvila on kiva.

Sisäänpääsymaksut: Aikuiset 4,50 e, lapset 7-15 v. 2,50 e, eläkeläiset, opiskelijat, yliopistolaiset 2,50 e, koululaiset ryhmänä 2 e / henkilö, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.

Yliopistomuseosta sen omat sivut kertovat näin:

Helsingin yliopistomuseo Arppeanum perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat. Museokokonaisuutta täydentämään Arppeanumiin palasi nykyään Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Mineraalikabinetti. Vaihtuvien näyttelyiden tiloissa erikoisnäyttelyt vaihtuvat kahdesti vuodessa.

Helsingin yliopistomuseo huolehtii yliopiston museaalisesti arvokkaan omaisuuden - vanhan opetus- ja tutkimusvälineistön, huonekalujen ja taideteoksien - säilymisestä ja kunnostamisesta.

Metromeininkiä. Jään veks -torget.

2007-04-25T15:41:00.000+02:00

Turistien matka alkaa usein tästä, mutta laitakaupunkilaisille tämä on Keskustan ydin, metroreissun päätepiste eli Rautatientori, Jään veks -torjet.

"Äiti! Joku lapsi on piirtänyt tänne seinille, mäkin haluan."

Näistä teoksista tiesi taannoin kertoa Uutispäivä Demari:

Ennen täysin ilmeettömässä putkessa vaeltavat saavat olla mukana paluussa 5500 vuoden takaiseen maailmaan juoksevine hirvineen ja metsästäjineen.

Vaikka Suomesta ei ole löydetty varsinaisia luolamaalauksia kuten etelämmästä, on meillä 60-70 tunnettua kalliomaalausta, suurin osa Saimaan tienoilla. Tunnetuin lienee Astuvansalmi Ristiinassa. Maalaukset on tehty punamullalla, johon on usein sekoitettu verta. Niiden tarkoituksena on oletettavasti ollut kertoa pyyntipaikoista ja tuoda onnea metsästykseen.

Kaisaniemen tunnellissa seinille ja kattoon maalatut figuurit on tehnyt kuuden ammattitaiteilijan ryhmä, joka koostui juuri tätä työtä varten. Sen jäsenet - Viva Granlund, Pirjo Malkki, Tapani Hyypiä, Riikka Wesamaa, Anu Miettinen ja Mikko Rantanen - ovat selvästi innostuneet aiheestaan, jonka 'keksijäksi' mainittiin Viva Granlund. Jujuna on se, että tunnelin kummassakin päässä löytyy meidän aikamme kalliomaalauksia, nykyaikaisesti pukeutuneita ihmisiä.

*****

Tämä hissi oli putipuhdas. Se ei tosin ollut metroon menevä hissi, vaan se laskeutui Engelin aukiolta Kaisaniemen alikulkutunneliin.

Asematunnelin ja metron hissien ongelmana on epäsiisteys, siis melkein millä vaan pysäkillä. Usein niistä lähtee pistävä virtsan löyhkä. (Jos rakkoaan tyhjentävät ovat olleet laitapuolen kulkijoita, joilla ei ole paikkaa minne mennä ja missä lämmitellä, voin jotenkin kestää asian ja valitella vain yhteiskunnan ja kasinotalouden julmuutta ja peräänkuuluttaa päättäjiltä ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mutta jos alleen ovat pissanneet pussimäyräkoiria kittaavat typerät nuorisojoukot, silloin kyllä pistää vihaksi!)

Lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa hissejä on aivan pakko käyttää, muuta vaihtoehtoa ei ole. Nenästä kiinni vaan.

Viikonloppuna Kaisaniemen hissi oli rikki, oli pakko mennä vaunujen kanssa kengurykyytiä portaita pitkin. Kyllähän se sujui, kun rauhallisesti lasketteli. Ylöspäin se ei olisi onnistunut.

Yksi kommervenkki metroasemien ja hissien kanssa on niiden löytäminen. Minulle ei ole ollut ihan itsestäänselvää, että miten esimerkiksi Hakaniemestä pääsee maan pinnalle. No, etsivä löytää. Eikä metrosta yleensä pääse yhdellä ja samalla hissillä ylös, vaan ensin mennään lipunmyyntitasolle, sitten vasta eteenpäin.

Varsinkin Asematunneliin pääsy on todella kinkkistä, jos ei lintsaa, taiteile ja kulje vastoin sääntöjä rullaportaita – vaunujen kanssa siis. (Jos on mukana pari aikuista, rullaportaiden käyttö on kai aika riskitöntä. Ainakin sellaisten lyhyiden portaiden. Toinen voi seistä vaunujen tai rattaiden alapuolella, toinen pitää kahvasta kiinni yläpuolella. Ja Juniorin on aina oltava turvavöissä, aina!)

Opin viimeinkin, että Asematunneliin pääsee hissillä

a) Rautatieaseman lounaiskulmalta Sokosta vastapäätä,
b) Citykäytävästä Kymppikioskin edestä Kaivokadulta sekä
c) Makkaratalon alatasolta Keskus- ja Kaivokadun kulmasta Ateneumia vastapäätä.
d) Jos haluaa tehdä oikein ovelia reittitemppuja, voi mennä alas Foorumista tai Sokoksesta ja seikkailla tunneleita pitkin. Niinkin kyllä pääsee, mutta siihen etenemme vasta jatkokurssilla.

*****

Vanhana kuorolaisena minulle tulee Hesan metrokartasta äänirauta mieleen.

Metrossa on usein hyvin tilaa lastenvaunuille, jos vain osuu sellaiseen hienoon lastenvaunuvaunuun – vai miksi sitä pitäisi sanoa? Siellä saa kuljettaa fillareitakin.

*****
Lähestymme Kalasatamaa Kulosaaresta päin.

Kalasatama on meille vielä mysteeri, siis junioriturismin kannalta. Vinkkejä? Muutamia isoja työnantajia alueella on, kuten Tilastokeskus. Ja tämä on Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen mentäessä lähin metropysäkki, mutta koska sitä lähemmäksi menevät bussit 50 ja 68 sekä raitiovaunut 6 ja 8, kannattaa käyttää niitä, ellei sitten halua liikuntaa ja seikkailua tukkualueella.

Entä onko liepeillä kivoja kahviloita? Puistoja? Muuta ihmeteltävää?

Viikonloppua kauppainfernossa

2007-04-25T15:15:00.000+02:00

Mistä noin iso lintu on päässyt tänne sisään?

Valtavat ostoskeskukset tuntuvat matkakohteina aika surullisilta. Miksi reissata kilometrikaupalla vain siksi, että pääsee tuhlaamaan rahaa? Kerskakuluttamaan ja riistämään kehitysmaiden pikkulapsia, jotka väsäävät yhden euron leluja sormet verillä, muutaman sentin päiväliksoilla.

Älä pudistele päätäsi, niin se menee.

Mutta pakkohan sielä oli taas käväistä tämän Juniorihelsinki-hankkeenkin takia. Koen Itiksen kaltaisen markkinoiden katedraalin kaupunkikulttuurillisesti niin tärkeäksi ilmiöksi, että senkin on päästävä kohdeluetteloomme.

Kaikkialla ei tosiaan käy pankkikortti: tärkeimmät asiat maksetaan käteisellä, kuten jätski ja...

...karuselli.

Tähän lastenhoitohuoneeseen mahtuu useampikin vekara.

Hoitohuone siisteine vessoineen ja eteiskäytävineen (!) on pienen kaksion kokoinen. Arkkitehdille taisi sattua joku fiba, kun kauppakeskusta piirteli. Tähän piti varmaan tulla joku baari tai vahtimestarin asunto.

Sisäänpääsymaksu 50 senttiä menee ovessa olevan lapun mukaan hyväntekeväisyyteen. Vessa budoaareineen löytyy toisesta kerroksesta ravintoloiden läheltä.

Kahvilavinkki lipan alla

2007-04-25T14:27:00.000+02:00

Kahvit ja pillimehut maistuvat paremmilta ulkona. Me nautiskelimme eväistä Laajasalon Tullisaaressa. Niinpä emme paluumatkalla enää pysähtyneet Kaisaniemen puiston lippakioskille, joka oli vasta herännyt talviuniltaan.

Lippakioskit ovat upeita! Kauniita, sympaattisen näköisiä pömpeleitä. Kivat helsinkiläiskioskit tuovat mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, rennon notkumisen (lippakioskilta ei sovi koskaan ostaa mitään kiireisenä mukaan) ja – minulle erityisesti siis – Juhannuksen kesällä 2004, jolloin Juhannuspäiväni kohokohta oli mitä ihanin jäätelönsyöntihetki aution Espan kioskilla. (Se tosin ei olekaan lippakoski. Käynpä kuvaamassa senkin blogiini.)

Toivottavasti kukaan neropattiarkkitehti ei modernisoi lippakioskeja eivätkä vandaalit tee tuhojaan.

(Taitaakin tänään tulla useampi päivitys, tämä nimittäin jäi omaksi asiakseen. Kun tätä en oikein voi liittää "Itä-Helsinkiin"!)

Ratiikka tuloo!

2007-04-25T14:16:00.000+02:00

Jos tarvitset manuaalia matkalle, kaikenlaista infopaperia ja linjakarttaa löytyy täältä, Asematunnelin metroaseman toimistosta. Lähin sisäänkäynti, tai "alastulo", Rautatieaseman nurkalta, Sokosta vastapäätä.

Ollaan oltu tutustumassa Itä-Helsinkiin. Useampanakin päivänä. Matskua on niin paljon, että sen järjesteleminen on taas kestänyt muutaman päivän. Mutta pläjäytän tänne vielä tänään kokonaiset kaksi uutta päivitystä (tän lisäksi).

Vielä eväistä. Neuvoja uusavuttomille. Roskauskielto.

2007-04-20T13:37:00.000+02:00

Tuossa taannoin pohdin eväitä. Niitä on aivan pakko olla mukana kun lasten kanssa reissaa. Älkää käykö pikaruokaloissa! Ne ovat kalliita, niiden niin kutsuttu ruoka ei ole terveellistä, vaan yleensä turhan rasvaista tai sokerista, ja ne tuottavat valtaisia määriä roskaa. (Meidän Juniori luulee isoäitinsä omistavan eräänkin ruokalaketjun, kun se logossa on "iso Mummukirjain". Mutta kertaakaan meidän Juniori ei ole päässyt mummukirjain-ruokalaan syömään.)

Huvipuistoissa ja eläintarhoissa voi syödä omia eväitä. Eikä ihan kaikkialla ole pakko syödä, mutta eväsruokahetki tekee retkestä juhlavan.

Nykyään säälittävän uusavuttomat ihmiset tarvitsevat ravitsemusneuvojia kertomaan, että kun syö liikaa ja liian raskaasti, lihoo. Myös silloin lihoo, jos syö kohtuullisesti, muttei kuluta kaloreita liikkumalla. Onneksi seikkaillessa pitkin kaupunkia jalan, lastenvaunuja työnnellen, pulkkaa kiskoen tai vikkelän taaperon perässä juosten ei tosiaan liho, vaan tulee nälkä aika usein.

Varaa siis eväitä, mutta vältä ainakin näitä:

* turhan isoja määriä mitään. Et tarvitse 1,5 litran virvoitusjuomia, et todellakaan (ellei teitä ole noin kymmenen). Etkä isoja chipsisäkkejä. Älä ikinä osta mitään mitä jää roskiin heitettäväksi. Ruuan heittäminen roskikseen on rikollisen tyhmää.

* ruokia, joista juniorit eivät yleensä tykkää. Oletko varma että lapsille maistuu lempiruokasi, tulinen curry? Homejuustot? Sushi? Sienipiirakka? Mikään missä on mitään vihannesta? (Paitsi että kurkkuviipaleet, monet hedelmät ja pikkuporkkanat ovat yleensä onnnistuneita valintoja.)

* ruokia, jotka ovat pakattu jotenkin järjettömällä tavalla. Vältä roskaa. Se kuuluu ehdottomasti sivistykseen, siis roskien minimoiminen. Tähän roska-kategoriaan luokittelen kaikki yksittäispakatut tuotteet, kuten jotkut välipalakeksit ja kuuluisan Aamupala-juuston, joka on muutenkin aivan mahdoton juusto kuumalla kelilllä kun se sulaa muovien väliin. Mikä ihmeessä estää sinua ottamasta mukaan juustoa ja juustohöylää tai pientä veistä? Ei se ole yhtään sen hankalampaa. Roskien keräily ja siivoaminen sen sijaan on tosi hankalaa joskus, varsinkin jos syötte ulkona ja on kovin tuulista. Tässä kategoriassa ovat kiellettyjä ovat myös sellaiset ihan pienenpienet jugurtit, joita myydään yleensä kuuden tai kahdeksan minipurkin pakkauksessa. Ja jugurttijuomat paksuissa pulloissa.

* ruokia, joita et pysty valmistamaan. Jos et tiedä onko huvipaikassa hellaa tai mikroa, älä ota mukaan kalapuikkoja, tölkkikastikkeita, raakoja perunoita tai pussikeittoa. (Äläkä ikinä yritä tarjota jälkimäistä vain kuumaan vesijohtoveteen sekoitettuna! Se on niin kamalaa, että sinulta kyllä loppuu ruokavieraat ja lähdet seuraaville retkille yksin.) Myöskään karjalanpiirakat tai lehtitaikinaan tehdyt pasteijat eivät ole hyviä kylminä ja koppuraisina. Sen sijaan nakit sekä vaikka liha- ja kala- ja kasvispullat maistuvat hyvin kylminäkin.

* liikaa sokeria. Sellaisia juttuja, joiden ravintoarvo on nolla ja joista tulee vain levottomaksi. Esimerkiksi (isoja) karkkipusseja. Ruoan päälle kannattaa ottaa ksylitolinamia. Tietenkin reissuun pitää ottaa makeita juttuja, mutta osta keksejä, pullaa tai jäätelöä suoraan kioskista jälkiruuaksi. Jäätelökioskit ovat sallittuja pikaruokaloita!

* ruokia, joista tiedät että joku seurueessasi on niille allerginen. Tämä onkin haastavaa. Kysy siis tästä etukäteen. Jos on enemmän porukkaa, aina joku on jollekin allerginen. Sellaisia, jotka voivat laukaista todella pahat reaktiot, ovat muun muassa pähkinät ja kalat. Mutta tätä ei voi aina välttää, kun aina ei tiedä toisten ruokavalioista. Eikä se maailmaa kaada, jos kaikki eivät voi syödä kaikkea.

Mutta parhaat eväät saat kun teet itse, silloin on hinta-laatu-suhdekin kohdallaan. Eikä sinun tarvitse olla kummoinenkaan kokki, kyllähän voileipiä osaa jokainen väsätä. Ja hätävarajuttuja, kuten pillimehua, voi ostaa kaupoista matkanne varreltakin.

Jos kuitenkin olet hyvä kokki ja ruoanlaitto on sinulle ilo ja autuus, ylitä itsesi retkieväsrintamallakin: leivo mukaan sämpylöitä ja omasta juuresta hapatettua ruisleipää, tee niihin värikkäitä levitteitä, pyöräytä pääruuaksi quichejä (eli ranskalaisia juustopiiraita) tai ravioleja, ja taiteile jälkiruuaksi lime-kiwi-juustokakku tai suklaaleivoksia.

Terveisiä Lontoosta!

2007-04-20T12:47:00.000+02:00

Ihan juniorit eivät tiedä kuka tämä täti oli. Mutta hänelle on omistettu pieni kahvila Kensingtonin puiston pohjoislaidalla Bayswater Roadilla.

Ihan pakko laittaa tänne muutama Lontoon kuva. Oli se sen verran mahtava kaupunki, taas kerran.

Lontoo on lapsiystävällinen, ainakin puistojensa ansiosta. Takana näkyvä London Eye -maailmanpyörä on valtava. Se on kuvanottamispaikasta, St James Parkista, kaukana. Välissä on Parlamentti (Whitehall), Big Ben ja Thames-jokikin.

Saanhan kirjani tähän söpöön nottinghilliläiseen kauppaan myyntiin?

Spamalot, täysille katsomoille menevä Monty Python -musikaali voisi olla nuortenkin juttu. Mutta pienimmille sopii varmaan paremmin Maija Poppanen ja Leijonakuningas.

Metro on ihan pienille vaikea. Vain harvoille pysäkeille pääsee lastenvaunuilla. Ja portaita on paljon, paljon. Usein ei ole liukuportaitakaan. Ne pysäkit, jotka sopivat liikuntaesteisille, on merkitty karttoihin.

Eväät mukaan. Keith Haring Krunikassa.

2007-04-13T13:10:00.000+02:00

Hello, hello, hello! (Mistä tuli mieleen vanha puoliksi brittivitsi: Where is the cat? Vastaus tän bloggauksen lopussa josset muista.)

Lähdin Lontooseen, siksi tuli pieni väli tähän päivitykseen. Mutta tämä bloggaus koskee ainaista pohdintaa ruokailusta. Mitä syödä, mistä eväät?

Juniorin kanssa liikkuessa on syötävä usein, jotta pystyy estämään känkkäränkkäkohtaukset. Mutta silti ei kannata syödä turhan hienosti ja kalliisti. Paitsi että siihen uppoaa paljon rahaa, eväiden kanssa on myös kiva pärjätä. Eikä kaikkia eväitä tarvitse ottaa kotoa mukaan, vaan niitä voi ostaa matkan varrelta.

Ja ne eväät voivat olla myös terveellisiä. Älä siis roudaa mukanasi puolentoistalitran limuja ja säkillisiä chipsejä, vaan mieti jotain muuta.

Helsingissä on jo kiitettävän tiheässä etnisiä ruokakauppoja. Niiden valikoimiin kuuluu huimat kasat erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.

Reilua luomusuklaata! Ihanaa. Älä välitä vaikka se maksaakin enemmän kuin tavallinen riistosuklaa. Syö sitä harvemmin.

Näitä saa ihan tavallisista hyvin varustetuista marketeista. Jos ei saa, vaadi. Niin ne valikoimat kasvavat, kun asiakkaat neuvovat.

Tuo on suosikkimakuni: appelsiini-jugurtti. Vai olisiko se tummimmista tummin suklaa? Ei kun chili... Noloa, mutta ihan pienet Juniorit eivät yleensä piittaa näistä erityismauista. Mutta täytyyhän aikuistenkin saada energiaa.

******
******

Lopuksi pieni hauska detalji: Onko Keith Haring käynyt Kristaninkadulla?

... the cat is in the moon!

Taistelutanner!

2007-04-12T15:48:00.000+02:00

Vastapäätä tätä Suomen Pankin edustan skeittiarenaa on taas säädyt koolla, kun hallitusneuvottelut ovat käynnissä. Neuvottelijat melkein asuvat Säätytalossa.

Skeittaajat eivät nyt pääse Snellmanin patsaalle. Tilan ovat valloittaneet köyhät opiskelijat. Ehkä hekin yöpyvät paikan päällä, heillähän on matkailuauto mukana.

Sofiiskaja ulitsa

2007-04-12T15:36:00.000+02:00

Poro karsinassaan ja hyvin omituisen näköiset suomalaiskansalliset pahvikuvatukset toivottavat turistit tervetulleeksi Sofiankadun Senaatintorin puoleisessa päässä.

Kerran ulkomainen turisti, ilmeisesti risteilyvieras, pysäytti minut Senaatintorin liepeillä. "Excuse me, where's the Old Town?", tämä kameroilla varustautunut hyvin kiireisen näköinen vyölaukkumatkailija kysyi. Niin, missä? Todellinen huumoripeikko olisi neuvonut hänet Vanhaankaupunkiin sinne Arabian taakse.

Sofiankatu on hieno pieni museokatu. Keskellä Helsinkiä. Ulkopaikkakuntalaiselle se on myös ihan ehdoton Helsinki-kierroksen aloituskatu.

Sofiankadun museoesineitä on kiva katsella, vaikkei ehkä muutama vuosi sitten olisi tullut ajatelleeksi että puhelinkoppi on pian museoesine.

Sofiankadulla on myös Helsingin paras elokuvateatteri, Kino Engel. Sen ohjelmisto on kunnianhimoista ja korkeatasoista. Sitä pyörittää Cinema Mondo -firma, jonka yksi parhaimpia neronleimauksia on Kesäkino Cafe Engelin sisäpihalla. (Se ei ole Sofiankadulla, vaan sinne mennään Aleksilta, eli Senaatintorin varrelta.) Yksi parhaista kesäyönviettotavoista on tietysti leffan katsominen.
Mutta Junioreille se ei käy, sillä näytökset alkavat vasta myöhään eikä ohjelmistokaan ole lapsellinen.

Lapsille käy erinomaisesti vaikka tämä Kikin lähettipalvelu. Engel onkin kuuluisa tyylikkäistä japanilaisista anime-lastenelokuvista. Viime aikojen hittejä ovat olleet muun muassa Kissojen valtakunta, Totoro ja Liikkuva linna.

Sofiankadulla on myös Helsingin kaupunginmuseon kauppa. Jos taas haluaa esitemateriaalia nyky-Helsingistä, sitä saa viereiseltä Unioninkadulta, jossa on kaupungin turisti-info.

Keskustakierroksella on helppo päätyä lihiksien äärelle. Ja jos sää ei salli ulkonaistumista, jos hurjat lokit käyvät hermoille tai rasvainen ruoka ei maistu, kannattaa jatkaa matkaa Kauppahalliin.

Pysytään yhdessä festareilla. Apua, keitossani on chili!

2007-04-10T14:57:00.000+02:00

Muutamia tärkeitä vinkkejä kokeneilta festarikävijöiltä:

* Muista että tapahtumassa on ruuhkaa. Älä hermostu, vaan varaudu ruuhkaan jo etukäteen. Ruuhkahan on kivaa. Se on osoitus siitä, että kulttuuri ja taide kiinnostavat ihmisiä!

* Jos kuljet lastenvaunujen kanssa, muista että esimerkiksi Maailma kylässä -festareiden järjestötelttojen kapeille käytäville ei aina mahdu. Ota siis joku aikuiskaverisi mukaan vuorottelemaan kanssasi. Saat tapahtumasta enemmän irti, kun voit jättää lastenvaunujen vartioinnin apurille ja itse piipahtaa allekirjoittamaan muutamat vetoomukset.

* Kävelemään ja varsinkin juoksemaan oppinut tungokseen tottumaton taapero saattaa kadota yllättävän nopeasti. Liimaa siis hänen vaatteisinsa tarra, jossa on hänen oman nimensä lisäksi hänen vanhempiensa tai kaitsijansa nimi ja kännykkänumerot. Siis huomio, sellaisten aikuisten numerot, jotka ovat festareilla mukana! Jos et löydä mistään tähän tarkoitukseen sopivaan tarraa, kuten leveää maalarinteippiä, kirjoita yhteystiedot kuulakärkikynällä hänen käsivarteensa. Se on hyvä juttu, ihan totta! Et kadu. Ja isomilla lapsillahan on jo kännykät mukana. Varmistakaa vaan alueelle tullessanne että ne ovat päällä eikä äänettömällä.

* Vielä varmuuden vuoksi: Ota koko seurueestasi kuva kännykkä- tai digikameralla. Jos joku katoaa, osaat kuvailla järjestäjille mitä tällä on päällä, ja voit saman tien näyttääkin kuvan. On yllättävän vaikeaa jo puolen tunnin eron jälkeen miettiä, että mikä huppari sillä nyt olikaan.

* Maailma kylässä -festareiden, niinkuin monien muidenkin festareiden etnoruoat ovat ihania! (Verrattuna lähes kaikkiin muihin häppeningeihin, Maailma kylässä -festareiden ruoat ovat kyllä halvimpia ja parhaita.) Saat kyllä syötyä itsesi kylläiseksi, vaikka olisit allergikko tai tiukimmanpuoleinen kasvissyöjä. Paitsi jos olet suomalaisella nakit ja muusi -kuurilla, silloin saatat jäädä nälkäiseksi. Jos epäilet nirson pikkuisesi ruokahuollon puolesta, ota hänelle mukaan eväitä tai käy ostamassa esimerkiksi pikkuporkkanoita ja mehua tavallisesta kaupasta. (Chiliin tai inkivääriin tutustuttaminen ei käy hetkessä.)

* Näillä festareilla saattaa tulla vuoden ensimmäinen hellesää. Voi kun se olisikin ihanaa! Ota siis vettä pulloon. Helsingin hanavesi on hyvää, et tarvitse merkkivuoripurojen lirinää. Ja jos olette kuuntelemassa bändejä avoimella kentällä, hattu päähän!

* Korvatulpat ovat hyvä juttu, jos seurueesta osa haluaa diggailla bändejä lähellä kaiuttimia. Tulpat maksavat vain muutaman kymmenen senttiä, mutta nekin ovat pienimmillä välttämättömät. Tai menkää kauemmaksi lavoista.

Ja sitten vaan nautitaan hyvästä menosta ja iloisista ihmisistä!

Maailma kylään. Kalenteria kasaamassa.

2007-04-10T14:20:00.000+02:00

Toukokuun lopussa 26.–27.5. koittavat Helsingin kevään parhaat ja suurimmat festarit: Maailma kylässä! Ja tässä häppeningissä on ihan omaa lastenohjelmaakin Roskisnallesta kalligrafian alkeisiin.

Kuten tapahtumajärjestäjät kertovat:

Kaiken maailman kulttuurit kohtaavat Kaisaniemen puistossa toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarjolla on musiikkia, taidetta, toimintaa, maailmankuvia ja mahdollisuuksia lauantaina 26.5. kello 12-20 ja sunnuntaina 27.5. kello 12-18. Sopii ehdottomasti kaikille, eikä muuten maksa mitään.

Maailma kylässä on

* jo vuodesta 1995 lähtien järjestetty koko perheen ilmaisfestivaali.
* kaikille avoin kylä, kohtaamispaikka, joka esittelee kulttuurin makupaloja ja yllätyksiä eri puolilta maailmaa: musiikkia, tanssia, teatteria, asiaohjelmaa, liikuntaa ja ruokaa.
* mahdollisuus saada uusia näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön ja globaaliasioihin sekä vaikutusmahdollisuuksiin omassa arjessa.

Junioria kiinnostavat myös aikuistenkin tapahtumat. Musiikkihan on letkeää ja svengaavaa. Lapsia voi innostaa la Saritan "perulainen rockspektaakkeli". Minä otan Juniorini kuuntelemaan ranskalaista Babylon Circusta (kuvassa yllä): "Ranskalaisen Babylon Circusin paradoksaalinen musiikki yhdistää Välimeren alueen kansanmusiikkiperinteitä ranskalaiseen neorealismiin, urbaaniin reggaeen, jazziin, dubiin, punkkiin, skahan ja rockiin."

Monta kärpästä... Mikä voisikaan olla parempi mahdollisuus vihkiä jälkikasvu noiden kaikkien lajityyppien saloihin!

Jazzia ja sirkusta! Kevään festareita.

2007-04-10T13:09:00.000+02:00

Olen jo aikaisemminkin ihastellut sitä, miten eri tapahtumissa on ilmaista lastenohjelmaa. Sillä tavoin saadaan vihittyä pikkuisia ja nuorisoa kulttuurin pariin, pystytään opettamaan pienillekin asioita eri taiteenlajeista ja jakamaan nautintoa koko perheelle tai vaikka suvulle. Näin mennään jonnekin, mihin ei muuten mentäisi, "mutta kun nuo lapset halusivat"...

Mutta pettymyksekseni huomasin, että April Jazzin konsertti ei olekaan ilmainen, vaan lippujen hinnat ovat 15 ja 5 euroa. (Muistaakseni se oli ennen ilmainen.) Eikö isoja subventoivia firmoja riitä koko perheen tapahtumalle?

Juniorimatkailija ei reissaakaan vain Helsingissä, vaan välillä tie vie lähialueille. April Jazz järjestetään Espoon Tapiolassa 25.4.–1.5.

Tässä nyt sitten se "koko perheen" juttu. Ote April jazzin ohjelmasta:

Tiistaina 1.5. kello 13, Outokumpu-teltta: KOKO PERHEEN VAPPURIEHA

Antti Sarpila Swing Band, lasten laululeikkiseikkailu Tomu & Romu, Espoo Big Band, feat. Kukka-Maaria Ahonen (voc)

Tomu Poppi ja Romu Rokki: Heijaa ja halipalipoo! (Kuten Simpukkasaarilla sanotaan)

Simpukkasaarten villikkoparin Tomu Popin ja Romu Rokin Laululeikkiseikkailu on loistavan valloittava lasten ja koko perheen musiikkishow. Tomu ja Romu saavat lasten (ja aikuisten) sukat pyörimään jaloissa. Musiikki on freshiä lasten pop/rockmusiikkia, joka on Romu Rokin omaa tuotantoa. Hauskuuttakaan ei esityksestä puutu, nimittäin Tomu Poppi menee täysin pellestä. Esitys on osallistava, lapset (ja aikuiset) voivat osallistuat erilaisin tavoin tapahtumien kulkuun (tömistäen, taputtaen, äännellen, kasvoelein, tanssien, puhuen, laulaen jne).

www.taikasirkus.fi/tomuromu (minulla ei tuo linkki toiminut äsken).

Koska Espoo Big Bandissä on niin monia eturivin muusikoita, laitanpa tähän vielä bändinkin. Tämä on kyllä hyvä setti:

Mape Lappalainen - johtaja
Kukka-Maaria Ahonen - laulu
Ari Jokelainen - saksofoni
Markus holkko, saksofoni
Jussi Kannaste, saksofoni
Tmo Lassy - saksofoni
Mikko Innanen - saksofoni
Sami Pöyhönen - trumpetti
Jukka Eskola - trumpetti
Lars Lindgren - trumpetti
Teemu Mattson - trumpetti
Matti Lappalainen - pasuuna
Pekka Laukkanen - pasuuna
Valtteri Malmivirta - pasuuna
Janne Laine - pasuuna
Lenni-Kalle Taipale - piano
Marzi Nyman - kitara
Eerik Siikasaari - basso
Jartsa Karvonen - perkussiot
Rami Eskelinen - rummut

Toukokuun alussa järjestetään Cirko-festivaali, eli nykysirkusta esittelevä festivaali. Sen ulkomaista pääohjelmistoa esitetään muun muassa Savoy-teatterissa ja joitain esityksia on STOAssakin.

Mutta sattumalta nämä lapisillekin soveltuvat esitykset, joissa on lapsia esiintymässsäkin(!) ovat Malmitalossa.

Circus Helsinki: REVONTULEN TAIKA
su 6.5. klo 17, Malmitalo, kesto väliajan kanssa 75 min
Liput 6 e

Circus Helsingin uusi koko perheen esitys lumoaa pohjoisen mytologioiden mystiikalla. Pakkanen, revontulet ja kesän yöttömät yöt yhdistyvät akrobatiaan, tasapainoiluun ja draamaan.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Kazimir Kolesnik & Martina Linder
Koreografiat: työryhmä
Esiintyjät: Circus Helsingin opiskelijoita ja oppilaita

Koulutuskeskus Salpaus: CHILDREN OF THE REVOLUTION
ti 8.5. klo 13 & 19, Malmitalo, kesto 60 min.
Liput 6 e
Yli 9-vuotiaille lapsille ja aikuisille

Väriä ja positiivisuutta 1960- ja 70- lukujen rock-musiikin säestämänä. Pääosissa Koulutuskeskus Salpauksen sirkuskoulutuslinjan 17 nuorta sirkusartistiopiskelijaa: akrobatiaa, jongleerausta sekä ryhmäakrobatian ja tanssinumeroiden patoamatonta energiaa!

Ohjaus Kazimir Kolesnik
Sirkusteknisen opetuksen johto Lionel Lejeune
Puvustus Noona Hentilä

*****

Tapahtumajärjestäjästä taustaa:

Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus on syksyllä 2002 perustettu helsinkiläinen uuden sirkustaiteen tuotantoyhteisö, jonka tehtävänä on sirkuksen kehittäminen taidemuotona.

Hyvää pääsiäistä!

2007-04-08T18:35:00.000+02:00

Urheilkaa, syökää pashaa ja munia, leikkikää ulkona ja sisällä, levätkää, istuttakaa yrttejä ikkunalaudoille, lukekaa kirjoja ja käykää teatterissa, konsertissa, kirkossa tai vaikka elokuvissa, niinkuin IStori. (Mutta se leffa ei ole junioreille.)

Krunikkalaiset näyteikkunat toivottavat hyvää pääsiäistä!

Puiden välisestä hierarkiasta

2007-04-04T09:31:00.000+02:00

Liisanpuistikon hieno vanha kaveri. Huom. Takavasemmalla talo on kellahtamassa Maurinkadulle!

Metsissä puut kasvavat villeinä valtoimenaan. Helsingissä on useita suojelualueita, jonne ei kirveellä ole asiaa. Näillä alueilla puiden tehtävä ei ole olla koriste, vaan tarjota koti pikkueliöille tai linnuille.

Arvokkaat ja arvostetut julkkispuut kasvavat kaupungin keskustan puistoissa. Julkkispuut ovat useimmiten marttyyrejä. Ne nousevat otsikoihin, kun niihin iskee salama tai kun ne melkein kuolevat helteellä janoon. Silloin niitä pelastamaan tarvitaan aktiivisia kansalaisia, jotka roudaavat niille vettä omista hanoistaan.

Olipa kerran yksi hauskakin julkkispuu: se kasvoi Lasipalatsin kulmalla keskellä tietä. Mutta sitten siihenkin iski salama. Ehkä tämä tarina vielä jalostuu ja muuttu onnelliseksi, koska tästä puustahan on versoamassa uusi sukupolvi!

Puistojen puista Helsingin kaupunki kertoo sivuillaan näin:

Näkyvimpiä ja pitkäikäisimpiä puistokasveja ovat puut. Helsingin ylpeys ovat vanhat puistopuut, jotka voivat kasvaa yksittäin, kujanteina tai vaikka muotopuina. Puistoissa kasvaa yli 100 puulajia tai -lajiketta, katujen varsilla noin 30. Myös pensaat ovat puistojen peruskasvillisuutta. Joskus niiden päätehtävä on tarjota suojaa ja vehreyttä, joskus niiltä toivotaan lähinnä komeaa kukintaa.

Kunhan kevät etenee, me Juniorin kanssa siirrymme koluamaan Helsingin laajoja puistoja ja luontopolkuja. Talvipuutarhaan kiiruhdan jo pääsiäisenä, siellähän on ihan teemapäivät käynnissä. Eikä kohta ole enää talvikaan.

Vielä vähän messuhuumaa...

2007-04-04T09:10:00.000+02:00

Jättiläiskissa vangitsee katseet, oli ständi mikä tahansa.

Pomppomppomp... Näillä messuilla sai purkaa liikunnantarvetta.

Tässä valmennetaan tulevia sähly-... anteeksi, salibandymestareita.

Lapsimessut

2007-04-02T20:22:00.000+02:00

Kävin viikonlopuna Lapsimessuilla työasioissa ja yritin koko ajan miettiä mitä mieltä olen niistä. Jotenkin laimeilta tuntuivat, vaikka mekkala ympärilläni kuulosti innostuneelta.

Ehkä olisin ollut innostuneempi vaikka pelkistä pomppulinnoista, jos oma pikku Juniorini olisi päässyt mukaan, mutta valitettavasti hän oli estynyt.

Kun ottaa huomioon miten paljon lapsiin upotetaan rahaa, näytteilleasettajia oli hämmästyttävän vähän. Siitäkin huolimatta että nämäkin messut ovat kasvaneet edellisvuodesta. Suurimmat osastot olivat välipalakauppiaiden, joista muutamilla oli säälittävästi vain pari uutuustuotetta, eikä mitään laajoja valikoimia.

Oudoimpia oli messuille tyypillinen yhden tuotteen osasto, josta sai mehua kirkkaanvärisissä muovipulloissa. Makuja oli kolme: vadelma, joku marjasekoitus ja joku hedelmä. Maistoin pikkukipollisen mehua, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä makua se muka oli.

Lapsista varmaan kivoimpia olivat osastot, joissa sai itse telmiä tai kokeilla juttuja: pomppia, kiivetä, opetella liikennesääntöjä polkupyoränselässä, istua possujunassa tai käydä katsomassa ihan oikeaa paloautoa. Sellaiseen kipusi moni isä ja äitikin.

*****

Ehkä Lapsimessuillekin pitäisi järjestää omia kuvioita myös vanhemmille, niin perheet viihtyisivät siellä pidempään? Ja siten samalla, kalliilla lipulla saisi myös enemmän. Jos kerran Lapsimessut vievät vain yhden pikkuhallin verran tilaa, mitä jos ne yhdistettäisiin life style-, kauneus- tai urheiluaiheisiin-messuihin?

Tai ehkä niihin kannattaisi yhdistää joku muu tapahtuma, jolla voisi olla muunlaista lisäarvoa. Luomuruokamessut? Lasten filosofiatapahtuma? Oppikirjamessut? (Mitä sitten, jos muutkin kuin opettajat pääsevät niitä selaamaan?) Valtakunnallinen matikkakilpailu? Lasten Haluatko miljönääriksi? Idoliksi? Edes Talon Italiasta? Tavauskilpailu suuren maailman tyyliin? Tenavätähtikisa?

Toivottavasti ymmärtävät pian yhdistää niihin ainakin anime- ja mangatapahtumat, nehän houkuttelevat tuhansia nuoria scifikonventioiden yhteydessä.

Silloin vanhemmat tuhlaisivat lapsiinsa vielä enemmän, sillä huono omatunto ja vääristynyt oikeudenmukaisuudentaju toimivat hyvinä tuhlauskannustimina: "Eikö äiti ostanutkin ihanat feng shui -kylpyhelmet vain 50 eurolla! Juu, tottakai saat uuden Muumilevyn. Tottakai, ostetaan vaan kilo minibanaaneja."

Mutta parhaat messut olisivat sellaiset, joista mieleen ei jäisi vain kulutuskarkelot vaan jotain ihan muuta. Satuja, leikkejä ja hieno paloauto.

*****

Mieleen tuli myös, että Lapsimessut on suunniteltu kovin pienille, alle kouluikäisille lähinnä. Isommat voisivat tykätä jumppatunneista ja limudiskoista.

Ja hei, äiditkin haluavat löhötä patjoilla, varsinkin imettävät äidit. Imetys- ja kantoliina-aiheiset luennot kannattaisikin pitää messujen keskellä joillain viihtyisillä lavoilla, yleisö patjoilla löhöten. Tai värikkäillä sohvilla, kuten Mondo-stagen vieressä Matkamessuilla.

Sisustakaa paremmin ja ottakaa huonekalujätit sponsoroimaan näitä! Nekin haluavat lapsiperheiden rahat.

Tai luennoikaa vaikka kahviloidenkin ääressä, Kirjamessujen Kirjakahvilan tyyliin. Nyt esitelmät pidettiin edellisten vuosien malliin sisääntuloaulan vieresä "Ballroom"-tilassa. Mutta ei tiedonhaluisia äitejä kannata ahtaa mihinkään reunamille, tuokaa vaan luennot ihmisten keskelle. (Ammattilaisluennot ovat teitenkin eri asia.)

Ja kiinnostavia stadionluentojen aiheita kyllä riittää: raskaana olevia kiinnostaa teitenkin synnytys, kivunlievitykset, hoitopaikan valintoa (oikeastaa lastenhoito ja sen organisoiminen kiinnostaa KAIKKIA, AINA), juuri synnyttäneitä kiinnostaa imetys, vauvauinnit, rokotukset ja kantoliinat, taaperoiden vanhempia korvatulehdukset, luomuruoka, muskarit ja uhmaikä, sitten eskari, kouluun meno, liikennekoulutus, koulukiusaaminen, sitten murrosikä, kuukautisten alkaminen, orastava seksuaalisuus, napakorut, veganismi, lakkiaisten voileipäkakut...

*****

Ymmärrän kyllä, etä messuillahan on kyse vain tavaran kauppaamisesta. Messut ovat markkinointitapahtuma eikä mitään kulttuurin levitystä eikä sivistystä.

Mutta kun esimerkiksi Kirjamessuilla halleissa on myös luentoja, kiinnostavia arvovieraita ja hyväntekeväisyyttä, ihmiset viihtyvät kummasti ja mitä pidempään he viihtyvät, sitä enemmän he kuluttavat rahaa.

(Minua tosin silti kiinnostaa se kulttuuripuoli enemmän, kulutusta koitan hillitä parhaani mukaan.)

Arvovieraita ja julkkiksia oli tuollakin, tapasin heitä itsekin. Nämä olivatkin Isoja Staroja eikä mitään B-luokkaa. Paikalla olivat muun muassa Katti Matikainen, Muumi, Pikku Myy, Herra Hakkarainen ja MTV 3:n jättiläispöllö.

Turvaa ehjä lapsen mieli. Vaihda katseesi suuntaa.

2007-04-02T20:03:00.000+02:00

Tämä näkyy kaikkialle! Niin onkin tarkoitus. Ja tämän onkin ripustanut ihan oikea kiipeilijä.

Liian usein jää hyviä juttuja huomaamatta, jos tuijottaa vaan eteensä, on liian kiireinen, tai – mikä pahinta – liikkuu vain autolla. Heti kun jalkautuu, huomaa enemmän.

Tässä skeittaajapoika kiertää laudallaan Snellmanin patsasta. Mainitsin jo aikaisemmin tämän skettirampin. Ennätyslämpimän maaliskuun aikana se oli jo käytössä.

Mutta moniko on huomannut nämä hauskat leijonat, jotka kannattelevat lyhtypylväitä selässään? Autoilijat eivät niitä ainakaan huomaa, paitsi mustien autojen kuskit, jotka tuovat arvovieraita pääpankkiin.

Taidetta testaamassa

2007-03-30T09:26:00.000+02:00

Juniorit kävivät katsomassa taidetta. Ensimmäisenä listallamme oli Tikkarimetsä Laajasalossa Yliskylän ostoskeskuksen takana puistossa. Tikkarimetsä on Seppo Mannisen ympäristötaideteos (<= kääk, taas sanahirviö! Niinkuin tuossa edellisessä bloggauksessa "vesihuoltokäytössä").

Kaupungin nettisivut tietävät kertoa, että 1970 -luvun taiteen tehtävistä käytyjen keskustelujen tuloksena toteutui muutama teos, joita leimaa uudenlainen suhde ympäristöön. Tikkarimetsä- teoksessa on häivytetty raja taiteen ja muun elämänpiirin väliltä. Taide tulee osaksi ihmisten välitöntä elinympäristöä. Tikkarimetsä on veistos, mutta samalla ahkerassa käytössä lasten leikkivälineenä. Teoksesta löytyy yhteyksiä perinteisiin taidetyyleihin. Pop ja dadaismi sekä surrealistinen taide ovat antaneet osansa tälle teokselle.
Teos on vuodelta 1980 ja sen materiaaleina on käytetty puuta ja lujitemuovia.

Ihan helppoa teoksella ei ole leikkiä. Pinta on liukas, viettää jyrkästi alaspäin, ja keskellä teosta on isoja koloja. Mutta kiva sitä on katsoa.

Tikkareita rakastava Juniorini tosin ihastui teoksen alla olevaan mutalätäkköön niin, että kävi sinne makoilemaan.

*****

Ja taas vesitorneihin: Itsetehtyä kansalaisprotestitaidetta (nyt tehtailen sanahirviöitä itsekin! Helsingin kaupungin virastoänkyröiden luoma kieli valitettavasti tarttuu.) löytyy tietysti kaikkialta, missä vaan on massiivisia betonihirvityksiä.

Tämä työ on Myllypuron vesitornin juurella. Ja tämähän on hieno!

Onkohan tämä tyttöjen tekemä? Nallet vähän viittaisivat siihen.

Jos graffitientekijät rakentaisivat ensin rakennustelineet, he voisivat maalata korkeammallekin:

Viimeisenä vielä Roihuvuoren vesitorni, ja sen kyljessä häämöttävä taideteos Kuula. Sen piirsi 12-vuotias Heikki Kuula vuonna 2002, ts. hän voitti suunnittelukilpailun. (Kun menen lähemmäksi kuvaamaan, käsittelen sitä sitten enemmän.)

Tähän rinteeseen tulee se edellisessä bloggauksessani mainitsemani japanilainen kirsikkapuisto.

Itä-Helsingin katolla

2007-03-30T08:27:00.000+02:00

Helsingin vesi täytti erään toiveeni: olen aina halunnut päästä vesitorniin. Kateellisena olen kuullut, että muualla Suomessa vesitorneissa on yleisölle avoimia näköalatasanteita. Mutta ei täällä Stadissa.

Myllypuron vesitorni sijaitsee Roihupellon teollisuusalueen takana. Olen aina luullut sen olevan Herttoniemeä. Se rakennettiin vuonna 1965. Siinä on mahtava erikoisuus: ylätasanne, joka joskus voisi olla myös yleisölle avoin näköalatasanne. Tämä nimittäin otettiin huomioon jo tornia suunniteltaessa.

Harkitse nyt todellakin. Ja jos menet hissillä, tarkista että kännykässä on virtaa.

Helsingissä on neljä vesisäiliötä, joiden tehtävä on Helsingin veden mukaan tasata kulutushuippuja. Ja vesihän tulee tänne Päijänteestä tunnelia pitkin.

Onnistuin kysymään Helsingin veden edustajilta, etä jos ui tunnelin päällä Asikkalanselällä, onko vaarana joutua tunneliin ja sitä kautta pullahtaa helsinkiläiseen vesitorniin? Ei, siinä on joku suodatin, ja vesi otetaan syvältä. Mutta tunnelissa on sammakoita. Krokotiileja? Ei vielä ainakaan tavattu.

Myllypuro tornista Helsingin vesi kertoo näin:

Itä-Helsingin uljas ilmestys, Myllypuron vesitorni, pitää päällekkäin sisällään oikeastaan kaksi vesitornia, jotka toimivat täysin erillään toisistaan ja kuljettavat vettä eri painepiireihin. Tornissa on myös radiotukiasema antenneineen. Torni on suunniteltu niin, että sitä voidaan näyttää yleisölle tarvittaessa (wc, 8 porrastasoa, leveä ylätasannne kaiteineen).

Rakennusvuosi: 1965
Suunnittelija: Arkkitehti B. Saarnio; rakennesuunnittelu Insinööritoimisto P. Simula & Co
Tilavuus: 2400 m3 ja 11 000 m3, yht. 13 400 m3
Muoto: Pyöreä
Käyttö: Vesihuoltokäytössä

Tasanteella on tilaa.

Näkymää maaseudulle? No joo. Viikki on maalaiskeskus Helsingin ytimessä.

Vuosaari.

Lehdettömät puut antavat talojen näkyä. Erinomainen aika näköalavierailuille, siis.

*****

Lauttasaaren vesitorni ei ole enää "vesihuoltokäytössä", vaan tyhjillään. Se on jopa myynnissä. Olenkin tässä viime aikoina pohtinut mitä ihmettä sinne voisi rakentaa. Se on niin hieno, että johonkin järkevään käyttöön se pitäisi saada. Joku firma on kuulemma miettinyt sinne kiipeilykeskusta, mutta investointeja ei ole vielä pantu alulle eikä sopimuksia tehty.

Eli mihin voisi käyttää suurta, pimeää, ikkunatonta vesisäiliötä? Tietysti sen voisi valjastaa johonkin pimeään toimintaan: elokuvateatteriksi, elokuvastudioksi, monitaiteelliseksi elämysteknodiskoksi, painovoiman tutkimuslaitokseksi tai lepakoiden sairaalaksi.

Taidanpa käydä katsomassa sitäkin.

Roihuvuoren vesitornista roikkuu ympäristötaideteos, jonka suunnitteli 12-vuotias poika. Sen eteen istutetaan tänä keväänä japanilainen kirsikkapuisto. Raportoin tästä lisää ja laitan kuvia, kun istutukset alkavat.

Ravintoloita ja kahviloita katsastamassa

2007-03-27T14:30:00.000+02:00

Vaipanvaihto meren yllä: Cafe Carusellin lastenhoitohuone, joka on myös invavessa. Löytyy sisään tultaessa oikealta. Avain haetaan kassalta. Päivänvalo kuultaa nätisti valokuvajulisteen läpi.

Juniorillekin sopivia ravintoloita ja kahviloita on lehdissä etsitty aika ajoin. Ja tietysti tämä blogikin niitä listaa. Meille sankarimatkailijoille ei maita pikaruoka, vaan vaadimme ainutlaatuisia ja oivaltavia ympäristöjä. Ei ketjuja.

Mitä juniori ravitsemusliikkeessä kaipaa, paitsi ruokaa ja juomaa, eli pitääkö olla erityispuitteita? Ensiksi tulee mieleen että tilan on oltava savuton, ja niinhän kaikki pian ovat.

Leikkinurkka on kiva taaperoille, koska he eivät kuitenkaan kauaa viihdy pöydässä, oli ruoka mitä vaan. Melkein vaikein ravintola-asiakas on aktiivinen uhmaikäinen, joka liikkuu vauhdikkaasti, kompastelee usein ja joka ei enää mahdu syöttötuoliin. Tällaisen perässä on juostava koko ajan, ja usein tulee mieleen että ehkä kannattaisi kahvitella vaan kotona.

Onneksi joissain kahviloissa on suojaiseen pihaan rajoittuvat ulkoterassit. Niihin voi siirtyä heti kun tarkenee, tai mikä ettei – puetaan nyt jo tarpeeksi päälle. Suojaterassipaikkoja ovat esimerkiksi Tamminiemen tien hienot ja kallit huvilakahvilat. Paljon halvemmalla selviää, kun kahvittelee lippakioskien äärellä. Ihan keskeisimmät ovat Esplanadin puistossa, ja nekin hyvin viihtyisiä.

Pari mitä sympaattisinta lippakioskia ovat Krunikassa Liisanpuistokossa bussi 18:n päätepysäkin vieressä ja Kaisaniemenpuiston laidalla Unioninkadun ja Kaisaniemenrannan kulmassa. Liisanpuistikon kioski tosin on valikoimaltaan hyvin suppea, mutta kyllä sieltäkin on lo käydä hellejätskiä ostamassa. Kaisaniemen kioskin ongelma on Unioninkadun meluisa ja haiseva liikenne. Onneksi siitä ostetun mehulasillisen ja pullan voi kantaa puiston kätköihin ja jatkaa matkaa meren rantaa pitkin.

Monet etelähelsinkiläiset pitävät Merisatamanrannan Mutterikahvilasta. Siitä tykkäävät monet junioritkin, koska varsinkin viikonloppuisin paikalle saapuvat prätkät herättävät pienten vauhtihirmujen mielenkiinnon. Kuitenkaan telmimistilaa ihan Mutterin vieressä ei ole, koska jalkakäytävä on jatkuvasti ruuhkainen, eikä ajotielle voi laajentaa leikkejään. Ja heti jalkakäytävän vieressä onkin meri.

Ravintolan valintaa saattaa rajoittaa myös asiakaskunta. Vaikka ruoka olisi mahtavan maittavaa, jos asiakkaat ovat tukevassa ja kovaäänisessä humalatilassa, pikkuiset asiakkaat pelästyvät. Tällaisiä mökäravintoloita löytyy erityisesti Kallion kaupunginosasta ja lähiöiden ostoskeskuksista. Niiden ulkomuoto voi hämätä: ulospäin kuin perhepizzeria onkin sisältä sankan savun ja meluisten kantakaljoittelijoiden täyttämä.

Kaikissa paikoissa ei ole tarjolla lastenruokapurkkeja eikä äidinmaidonvastikkeita. Eikä tarvikaan, niitä voi ostaa kaupasta tai juniorin eväät voi tehdä kotona valmiiksi. Kokonaisena paistettu pikkupossu – vaikka se roudattaisiin vain naapuripöytään – voi aiheuttaa sydämentykytystä niille pikkuisille, joka vielä ajattelevat Putte-possua lemmikin kaltaisena söpönä ilmestyksenä. Tämän kasvissyöjävanhemmista puhumattakaan.

(Miten kertoa mistä liha tulee? Siihen pääsemme myös kohtapuoliin, kun etenemme helsinkiläisten kotieläinten laitumille.)

Kohti valoa, kevättä ja sinivalkeaa laivaa.

2007-03-26T15:31:00.000+02:00

Jäätelökioskilla Merisatamanrannassa oli maaliskuinen yllätysjono. Taustalla pilkottaa Uunisaari.

Vaikka valo onkin saanut suomalaiset innostumaan ja kevään tulo kutsuu ulos, ihasteltavaa ei nyt vielä kevätpäivän tasauksen aikaan ole niin runsaasti, kun ihan varsinaisen kevään koittaessa. Puistot ovat vielä hiekkaisen harmaita ja puut lehdettömiä rankoja. Vasta kun ensimmäiset ruohonkorret ja kukat puskevat maasta, alkaa oikea kevättunnelma.

Tai ehkei sentään. Muutamia kevään merkkejä on jo. Jäät lähtevät ja kukkasipulit tunkeutuvat kukkakauppoihin ja niiden ulkopuolellekin.

Juniorin kanssa kannattaa kulkea nyt Kantakaupungissa tai ainakin paikoissa, jossa kulkeminen rospuuttoaikaan on helppoa. Sellaisia ovat nyt sileät kadut. Varsinkin jos sankarimatkailijat ovat vasta ihan pieniä, sillä vaunujen tai rattaiden työntely paksussa loskassa kysyy voimia, eikä kihnuttaminen pyörät täynnä jäistä hyhmää ja kuraa ole kovinkaan reipasta etenemistä. Ihan pienipyöräisillä rattailla ei voi mudassa edetä ollenkaan.

Nyt on sen sijaan kiva kävellä asfaltoituja katuja pitkin ja etsiä vilkuiltavaa vaikkapa ydinkeskustasta. Kannattaa etsiä hyviä, uusiakin reittejä, joiden varsilla on hauskoja yksityiskohtia. Niin pienen veijarin mielenkiinto pysyy yllä, kaikki saavat raitista ilmaa, ja mikä ihaninta: lenkin jälkeen kuravaatteet eivät olekaan paksussa kurassa!

(Älkääkä nyt huolestuko. Kyllä Juniorimatkakirjailija vielä ehtii, sekä tämän blogin että kirjan kuluessa, myös Keskustasta poispäinkin. Keskuspuisto, Vanhankaupunginlahti ja Vantaan rannat kutsuvat, ja niille säntään pikapikaa.)

Vielä muutama hauska yksityiskohta Kruununhaasta. Mariankatu ei varmasti ole Helsingin keskeisimpiä turistirysiä, mutta sitä on hauska katsoa pohjoisesta etelään, koska mikäs se siellä pilkistää: ruotsinlaiva!

(Jos nyt 203 metriä pitkä, meren pinnan yläpuolella kymmenkerroksisen talon korkuinen hökötys voi "pilkistää".)

Ensimmäisen kuvan otin Sibeliuslukion portailta Liisankadulta ja seuraavan Mariankadun ja Vironkadun risteyksestä.

*****

Säätytalo ja Suomen pankki ovat vilkaisun arvoisia. Ne siis sijaisevat yhden korttelin päässä Senaatintorilta, Snellmaninkatua pohjoiseen. Ja Snellu on se, joka menee Valtioneuvoston päärakennuksen edestä. Ja Valtioneuvosto on Yliopiston päärakennusta vastapäätä. Ja Yliopiston päärakennus on Aleksanterinkadun varrella, vasemmalla puolella silloin, kun oikealla puolellasi on iso Nordean konttori. Ja Aleksanterinkatu päättyy Stocmannille, se on siis Mannerheimintien sivukatu. Ja Stockmann... Ei, nyt saavat jo selitykset riittää.

Säätytalon fasadissa on komeita kuvia valtiopäivien historiasta. Veistosten alla ovat vanhat Suomen maakuntien vaakunat. Aikuinen voi uhrata muutaman hetken miettimällä mihin vaakunoiden aseet, eläimet ja veneet viittaavat.

Vastapäinen Suomen pankin piha – tai varsinaisesti Snellmanin patsaan jalusta ja puolikuun muotoinen ajotie – ovat usein kesäisin yhtä valtavaa skeittiramppia. (Tosin, tähän ei ehkä ole talon kiinteistöjohtajien lupaa, mutta ei kai skeittaamisesta ainakaan iltaisin ole kenellekään häiriötä?) Aikuinen turisti muistaa pankin etupihan tietysti Aki Kaurismäen elokuvasta Calamari union vuodelta 1985. Yksi Frank Armottomista varasti tästä ison mustan auton.

*****

Onko se patsas? Ei, Päävartion edessä on aina vartiosotilas. Tämä ihastuttaa vahingoniloisia junioreita erityisesti kun olosuhteet eivät tunnu vartiotouhulle suotuisimmlta, kuten kesähelteellä ta paukkupakkasilla.

Lopuksi reippailijat päätyvät Kauppatorille. Jos toriaika on ohi eikä muuta katseltavaa löydy, kannattaa vilkaista Venäjän tunnusmerkkiä, kaksipäistä kotkaa. Mitä kaikkea se symboloikaan. Olen keskustellut tästä venäläisten kanssa, ja kuullut että se kertoo Venäjän katsovan yhtä aikaa perinteiseen itään ja uudistuvaan länteen. Se voi myös tarkoittaa venäläisessä sielussa kamppailevia pyhyyttä ja maallisuutta, uskontoa ja politiikkaa. Tai ehkä miestä ja naista. (Kissaa ja koiraa? Kahvia ja teetä? Lihaa ja kalaa? Tästä on siis otettava vielä tarkemmin selvää.)

Ole sankari

2007-03-26T15:13:00.000+02:00

Näille jäille ei heti tulisi lähdettyä kävelylle. Mutta pikkusorsat nauttivat.

Mitä tehdä jos joku putoaa heikkoihin jäihin? Tämä kaikkien helsinkiläisten on syytä tietää. Soita tietenkin ensiksi apua. Kännykkä onkin nykyään yleisempi turvaväline kuin jäänaskalit. Helsingissäkin hätänumero on 112. Ja näin ytimekkäästi ja selkeästi neuvoo Jokamiehen turvaopas:

Kun joudutaan pelastamaan toista ihmistä heikoista jäistä, onnettomuuspaikkaa on lähestyttävä varovasti, loppu kontaten ja ryömien. Uhrille ojennetaan jotakin kättä pidempää, paremman puutteessa kaulaliina tai oma takki. Jäistä pelastettu pitää aina toimittaa sairaalaan.

Wikikirjasto neuvoi näin:

* Jos tunnet jään pettävän altasi, levitä kädet nopeasti sivuille, niin että et putoa kokonaan synnyttämääsi avantoon.
* Koeta ponnistaa itsesi jäälle. Pyri hinaamaan itsesi esim. käsillä jäälle, ja jaloilla potkien uintiliikkeitä tehden.
* Ole rauhallinen.
* Huuda apua.
* Pyri tulosuuntaan, jossa jää kantoi, ja riko jää edeltäsi niin pitkälle kuin se särkyy.
* Kieri, ryömi ja konttaa, kunnes olet varmasti kestävällä jäällä.
* Hakeudu nopeasti lämpimään.
* Jos et pääse ylös jäälle, pysyttele lämpöhukan pienentämiseksi mahdollisimman liikkumattomana paikallasi ja huuda apua.
* Älä lämmitä itseäsi "avantouinnin jälkeen alkoholilla", äläkä mene heti saunaan, vaan lämmittele itseäsi hitaasti. Näiden aiheuttama nopea verenkierron kiihtyminen voi aiheuttaa sydäninfarktin.

Kun autat jäihin vajonnutta

* Soita hätäilmoitus 112, jos sinulla on puhelin. Kerro mitä tapahtuu, ja missä, tarkka paikka.
* Kun lähdet auttamaan jäihin vajonnutta, ota mukaasi kättä pitempi apuväline, joksi kelpaa köysi, airo, pitkä oksa tai takkisi.
* Kulje pelastettavaa kohti vanhan jään suunnasta, konttaa ja ryömi viimeiset metrit, koska jää on särkymiskohdan lähellä heikko ja konttaaminen jaksaa painoasi laajemmalle alalle.
* Ojenna kättä pidempi apuväline pelastettavalle, ja vedä hänet sen avulla jäälle. Ryömikää ja kontatkaa kauas avannosta, kunnes jää on varmasti vahvaa.
* Auta avannosta pelastettu lämpimään. Kuivat vaatteet vaihdettava päälle mahdollisimman pian tai märät vaatteet kuivattava heti, jos vaatteiden jäätyminen ei estä tätä. Jäissä käynyttä ei saa viedä saunaan, koska äkillinen kuumuus kierrättää kylmän pintaveren sydämeen, ja tulee sydäninfarktivaara. Saman vaaran aiheuttaa alkoholi.
* Jos avannosta autettu ei pysty itse liikkumaan, älä liikuttele häntä turhan takia. Hierominen, jaloista ja käsistä nostaminen ja pakolla kävelyttäminen voi olla hengenvaarallista. Riisu märät vaatteet, ja suojaa pelastettava (täkillä, huovalla). Neuvo ambulanssi kohteeseen.

Nauti merestä talvellakin. Mutta varo heikkoja jäitä!

2007-03-22T13:01:00.000+02:00

Haluan nähdä oikeita nalleja, mutta avaako jäänmurtaja tien vesibusseillekin? Ei, mutta onneksi Korkeasaareen pääsee Mustikkamaalta siltaa pitkin.

Eräänä talvisena pakkaspäivänä kävelin Hakaniemen siltaa, ja huomasin mieshahmon lähtevän ylittämään Siltavuoren salmea, siis melkein Hakaniemen torin laidalta kohti Kruununhakaa. Huh! Ihanko totta se tuosta aikoo mennä, mumisin kauhuissani. Meri oli pinnalta jäätynyt, tai ainakin se näytti... noh, valkoiselta. Mutta pakkasethan alkoivat vasta eilen. Ei se jää voi olla kuin sentin paksuinen... Kaivoin kännykän esiin ja valmistauduin henkisesti soittamaan hätäkeskukseen heti kun jää alkaa miesparan jalkojen alla rakoilla.

Tunnustettakoon, että aloin myös kaivella kamerakännykkääni, mutta se oli unohtunut kotiin.

Mitä olisin tehnyt jos mies olisi tipahtanut jäihin, siis mitä muuta kuin soittanut hätänumeroon? En tosiaan tiedä. Jos jäät ovat heikot, ei sitä oikein itsekään uskalla lähteä ravaamaan onnettomuuspaikalle, ja sillalta oli aikamoinen matka alas rannalle, josta olisi pitänyt juosta onnettomuuspaikalle. Mutta silti haluaisin edes fantasioida valveunella, jossa olisin urheasti ja valtavan pätevästi pelastanut raukan hengen.

Onneksi en joutunut sankaritestiin, mies ei pudonnut!

*****

Merta rakastavalle Juniorille kannattaa tolkuttaa joka vaiheessa, että jäille ei saa mennä. Välillä kiusaus voi olla kovakin. Esimerkiksi Tervasaaren rantapenkereet ovat hyppimään houkuttelevan näköistä kiveä, eikä pienimmät juniorit ymmärrä mitenkään, että jään alla ei olekaan vaan kumisaappaallisen verran vettä, vaan ehkä monta metriä.

Jääteillä on ihanaa kävellä talviauringossa. Kun asuin Meilahdessa, hiihtelin joskus Seurasaaresta jäätä pitkin Lauttasaaren liepeille. Ennen oman Juniorini syntymää
reippailin Tervasaaresta Katajanokalle jäätä pitkin, mutta sitä reittiä en ole enää onnistunut kulkemaan lastenvaunujen kanssa. Töölönlahden yli toissa talvena sekin onnistui, tie oli niin leveä. Ja pulkassahan saa vedettyä laiskaa ja unista kuormaa pitkiäkin matkoja, rajoituksena vain työjuhdan kunto. Yhdet tuttuni ovat harrastaneet luistelua pitkällä ja kiemuraisella jäätiellä, joka kulkee Vuosaaren rannoilta merelle päin. Ja siinä samalla, kunnon karttuessa, imaistaan superannokset D-vitamiinia.

Mutta kaiken rennon ja urheilullisen nautinnonkin keskellä tolkuttaisin ihan jatkuvasti tenaville, että tätä ette sitten tee yksin ettekä toisten lasten kanssa, vaan aina yhdessä aikuisten kanssa.

Vaarallisimmat paikat, eli heikoimmat jäät, ovat aina virtakohdissa ja siltojen alla. Kuten yläkuvastakin näkee, Mustikkamaan sillan alla on selvät sulat laikut. Otin kuvan vähän yli kaksi viikkoa sitten, nyt jäätä tuskin on juuri lainkaan. Mutta tuona kauniina sunnuntaipäivänä Mustikkamaan ja Herttoniemen lähistöllä näkyi useita pilkkijöitä. Enkä nähnyt kenenkään tipahtavan.

Näytille norsuja ja politiikkaa

2007-03-21T10:55:00.000+02:00

Tämän kuvan otin tietysti ulkoa sisäänpäin eikä päinvastoin. Vastapäinen talo heijastuu kauniisti.

Tällaisten kauppojen eteen pitää pysähtyä joka päivä, Juniorin ja minun. "Äiti, kato, nalle!", hän kailottaa riemukkaasti. "Nyt se Myyrä onkin tuolla takana. Missä se Babar on, minne se on mennyt? Ai se on tuolla, hyvä. Ihmepyörä, mikä toi on?" Stockan jouluikkuna ei ole mitään tähän verrattuna, eihän sitä edes ole kuin jouluna. Tätä ikkunaa me tiirailemme niin kesähelteellä kuin näinä aikoina räntäsateessakin.

On kivaa kun kauppojen ikkunat ovat kauniisti laitettuja ja että niissä on yksityiskohtia. Paitsi että tuon kuvaamani ikkunan takana ei ole kauppa vaan taiteilijan työhuone. Hauskaa, että työhuoneenkin koristelemiseen jaksetaan nähdä vaivaa, usein niistä näkyy ulospäin vaan ankeanväriset kaihtimet, tai sitten ikkunat on teipattu umpeen kaikenmaailman mainoslätkillä.

Kruununhasta löytyy muitakin hauskoja ikkunajuttuja tiirailtavaksi: Liisankadulla antikvariaatin ikkunassa tapasi istua pitkäkarvainen pikkuhauva. Eräässä korkeatasoisen taiteellisia ja uniikkeja villapaitoja myyvässä liikkeessä on mahtavia koriste-asetelmia. Meritullinkadun ja Maneesikadun kulmassa on hieno kukkakauppa, jonka ikkunassa on usein kuivakukka-asetelmia ja seppeleitä, eivätkä ne ole mitään hautajaisasetelmia, vaan iloisia ja värikkäitä. Mariankadulla on näyteikkunoissa historiallisia leluja, useammassakin kaupassa.

Entisen Savannan, nykyisen korealaisen ravintolan ikkunoissa ovat edelleen ne vanhat, kuuluisat lasimaalaukset, mutta yhden rikkoutuneen tilalle on rakennettu kiva (ilmeisesti korealaistyyppinen) asetelma. Meritullinkadulla on kampaamo, jossa asiakas istuu selin erittäin avoimeen ja leveään näyteikkunaan ja tuijottaa ohikulkijoita peilistä, usein yhdessä kampaajan kanssa.

Mutta Meritullinkadun ja Liisankadun kulmassa oleva suklaakauppa tarvitsisi hieman kunnianhimoisemman somistajan, nyt framilla on vain muutama hassu karkkilaatikko. Kaikkihan tajuavat, että suklaakaupan ikkunassa pitää olla suklaata.

Täytyy jatkaa kiertelyä ja etsiä innostavia ikkunoita muistakin kaupunginosista.

*****

Lisäys, joka ei junioreita kiinnosta: presidentinvaalien aikaan second hand -vaatekauppa Vironkadulla otti voimakkaasti kantaa poliittiseen tilanteeseen. Miespuoliselle mallinukelle oli laitettu Sauli-naamari päähän ja frakki päälle. Saulilla oli halauksessaan kaunis nainen – ehkä vähän Tanjan näköinen? Hurjinta olivat tekstit: "SAULI PRESIDENTIKSI! SOSSUT SULJETTAVA!", ikkuna protestoi. Ei tainnut Sauli nähdä ikkunaa?

(Ja mitä ihmettä on "second hand -vaatekauppa" suomeksi?????! "Käytettyjen vaatteiden kauppa" ei oikein innosta, mutta ehkä se on noin.)

Tapahtumakalenteria kasaamassa

2007-03-20T11:41:00.000+02:00

Monien kulttuuritapahtumien yhteydessä on lapsillekin, tai niin kutsutusti koko perheelle, sopivaa ohjelmaa. Niitä kannattaa lähteä kokeilemaan taidetta rakastavan vesselin kanssa, vaikka itse tapahtuma olisikin vieras ja ennen kokematon myös vanhemmille.
Lasten tapahtumiin on usein vapaa pääsy tai ainakin huokeammat liput kuin aikuisten iltamenoihin.
Ne kyllä saattavat olla lyhyempiä kuin aikuisten maratonkonsertit tai teatteriesitykset, mutta sehän on usein vain hyvä: pienet lapset eivät viihdy pitkään seuraamassa kiinnostavaakaan esitystä, ja lyhyempikestoisella mutta tiiviillä paketilla voidaan vihkiä kulttuurin maailmaan myös sellaiset aikuisseuralaiset, joille kyseinen taiteenala on vieras.
Jos aikuiselle esimerkiksi teatterin maailma on kaukainen ja uppo-outo, ei kannata aloittaa siihen tutustumista kahdeksan tuntia kestävällä venäläisen teatteriryhmän esittämällä, kokonaan alkukielisellä Tshehovin Kirsikkapuistolla. (Kyllä, tällainen todellakin esitettiin viime vuonna Juhlaviikoilla, ja se oli kuulemma hyvä.)
Aikuismoukka voi aloittaa Thalian palvomisen vaikka Kansallisteatterin Muumipappa ja meri -esityksellä.

*****

Kuningas Jalkapalloon voi puolestaan pikkufutari tutustuttaa ymmärtämättömiä vanhempia. Keskellä kesää Helsingissä pelataan Helsinki Cup. Hesacupin matseja pelataan ympäri Helsinkiä isoilla ja pienilläkin kentillä (sekä kuoppaisilla nk. nilkanmurtajilla että paremmilla) ja finaalit itse Stadikalla.
Hesacup on mukava ja karnevaalihenkinen tapahtuma, jossa yleensä meininki on reilu. Paitsi että välillä aikuiset, isät ja äiditkin, ottavat yhteen ala-arvoisen typerästi.

*****

Nyt minulla on tekeillä tapahtumakalenteri, jossa on sellaisiakin tapahtumia, joita turistioppaat eivät aina muista mainita. Uusivuosi, vappu, Seurasaaren juhannus, Juhlaviikot, Joulukadun avajaiset, Lucian päivä? Juu, tiedetään. Mutta esimerkiksi penkkareiden seuraaminen Espan laidalla on hauska sessio keskustaturistille. Parhaat paikat ovat ennen liikennevaloja. Kun autot pysähtyvät, yleisön karkkikasat kertyvät mahtaviksi.

Mikä on Juniorimatkailijan Helsinki

2007-03-20T11:12:00.000+02:00

Juniorimatkailijan Helsinki kertoo miten nähdä Helsinkiä uusin silmin. Samalla se opettaa täällä asuviakin ihastumaan kotikaupunkiinsa yhä uudestaan. Se syntyy rakkaudesta Helsinkiin. Kaupunkiin jossa olen syntynyt ja asunut koko ikäni.

Myös kotikaupungissaan voi vierailla kuin turisti. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia.

* Sisällöstä

Lapsille tarjoaa elämyksiä moni sellainenkin paikka, jonka arvoa aikuinen ei enää oikein muista tai ei ole koskaan tajunnutkaan. Se, mikä aikuiselle on joutomaata ja rumaa heinikkoa, kuten Hietaniemen hiekkarannan vierusta, on lapsille merirosvojen rantautumisalueita, futis- tai frisbeekenttiä tai tulevien lakkiaisten nuotiopaikkoja.

Lapset tarvitsevat myös tarinoita, jotka kytkevät heidät kotikaupunkiinsa opettaen heitä arvostamaan sitä, tai jotka kertovat Suomen pääkaupungin eri ulottuvuuksista kun he vierailevat täällä pikkuturisteina. Suomenlinnakin muuttuu jännittävämmäksi, kun muistaa mainita että itse Ehrensvärd kummittelee siellä edelleenkin. Pikkuisiakin voi viihdyttää kertomalla huikeita tarinoita hienoista neideistä jotka ajelivat hevosvaunuillaan Kaivopuistossa ja heilastelivat venäläisten upseerien kanssa. Vauhdikkaimmat tykkäävät Eläintarhan ajojen pikakilpureista.

Koko perhettä pikkuprinsessasta isoäitiin sävähdyttävät muistelot söpöstä tytöstä, joka vuonna 1952 nousi lentokoneeseen Malmin lentokentällä ja palasi sinne maailman kauneimpana naisena. Malmin kentällä on muuten hyvä kahvila, josta voi katsella lentokoneita.

Entäs sivistävä ja ylevä kertomus Suuresta Kekkosesta, joka asusti jykevässä Tamminiemen talossaan ja rakensi Suomesta maailman rauhan tyyssijan? Sitä voi miettiä
matkalla Seurasaareen, jossa asustavat Suomen röyhkeimmät oravat ja suloisimmat valkoposkihanhet. Ja jossa eväsmakkaransa voi muuten paistaa itse.

Agricolan kenttä eteläisessä Helsingissä on myös tärkeä paikka: Siellä treenasi jalkapalloa 1990-luvulla naapuruston kasvatti Mikael Forssell (kotoisin Isorobalta).

On myös paljon pikkuanekdootteja, joita voidaan kertoa matkaopasjuttujen rinnalla:

* Kerran talvella (vuonna 2005) kun merivesi nousi valtavan korkealle, Kauppatorin Kolera-allas oli reunustettu sanomalehtipaaleilla.
* Aina syksyisin kun silakkaparvet liikkuvat, Tokoinlahden ja Töölönlahden välisellä pikkusillalla haisee kalalle.
* Mistäs saa Helsingin parhaat jätskit? Tietysti merenrannan jäätelökioskeista, Helsingin jäätelöltä tai Magilta.
* Entä missä on haastavin minigolfrata? Se on Hietaniemessä, se ei-perinteinen rata hurjine silmukoineen.

* Miten ennen vanhaan mentiin Itä-Helsinkiin? Vuoteen 1915 asti pelkästään veneellä. Hei, otetaan mekin Kauppatorilta vesibussi ja käydään Laajasalon kanavaristeilyllä.
* Innokkaiden pulkkailijoiden on syytä tietää parhaat mäet: ne ovat Kaivopuistossa ja Kaisaniemessä, tai jos oikein hurjaa kyytiä haluaa, niin Pohjois-Helsingissä kuten Paloheinässä ja Kaarelassa on mahtavia tekomäkiä (nk. jätemäkiä).
* Ja tiedättehän, että 1950-luvulta lähtien pääkaupunkiseudun mäkikotkat ovat 1950-luvulta lähtien hypänneet mm. Herttoniemessä ja Pihlajamäessä.
* Helsingin kaupunginmuseo sai hiljattain kokoelmiinsa isoisänaikaisen 1970-luvun Lucifer-pallogrillin. mutta sehän on taas trendikäs! Tervasaaressa, Pihlajasaaressa tai lukuisilla rivitaloalueilla sellainen kärventää maissintähkiä ja makkaraa harva se kesäpäivä.

Muutama raitiovaunu Otsolle

2007-03-20T10:53:00.000+02:00

Otso Kantokorpi, erinomaisten Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja Sankarimatkailija Neuvosto-Tallinnassa -kirjojen tekijä seikkailee hänkin nyt Helsingissä.

Otsolla on tekeillä Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa. Maltan tuskin odottaa!

Kuten kaikki Otson Tallinna-kirjoihin perehtyneet tietävät, miehen sydäntä lähellä ovat arkkitehtuuri ja baarit. Ja onpa ratikkareittien varrella muutama yleinen saunakin. (Tsekatkaa heti Kalma Saun Tallinnassa. Löytyy Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa -kirjasta, s. 64-67.)

Otso, mullakin on raitiovaunukuvia, kerro jos tarvit! (Ja siis muitakin kun nämä.)

Mitä ovat Sankarimatkailija-kirjat

2007-03-20T10:35:00.000+02:00

SANKARIMATKAILIJAT ovat matkaopaskirjoja, ja samalla paljon enemmän. Ne ovat innostavia ja selkeitä kokonaisuuksia, jotka menevät kohteittensa pinnan alle. Ne ovat tietopuolisia ja painottavat muutakin kuin nähtävyyksiä. Ne kertovat kohdealueidensa kulttuurista, historiasta, arkielämästä tai politiikasta paljon asioita, jota et muista kirjoista löydäkään.

Esimerkiksi Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkissa maan politiikka saa paljon painoa, joissain keskitytään enemmän luontoon ja pieniin luonnonkansoihin, kuten Arkangelissa ja Komissa. Jotkut kirjoista ovat historia- ja kulttuuripainotteisia, kuten Varsova ja Krakova.

Joskus Sankarimatkailijan näkökulma on kokonaisuudessaan tuore ja yllättävä, kuten silloin, kun Sankarimatkailija reissaa Tallinnan raitiovaunuissa.

Sankarimatkailija-kirjat toimivat myös nk. kotisohva-matkailijoille, eli nauttiakseen Solovetskin valasbongauksesta tai krakovalaisista leivoksista ei aina tarvitse lähteä ko. paikkakunnille, vaan elävästi ja innostavasti kirjoitettu teksti tuo kohteet kotikissan ulottuville.

*****

Sankarimatkailija-kirjoissa kerrotaan paljon anekdootteja ja mitä ihmeellisimpiä detaljeja. Niistä voi lukea niskaan putoilevista raketeista ja timanttiesiintymistä Arkangelissa tai siitä miltä ujosta Sankarimatkailija-kirjailijasta tuntui esittää "Kaksipa poikaa Kurikasta" -laulu Komin presidentille televisiossa.

Sankarimatkailija äimistelee miten Varsovan ghetossa ja sieltä lähtevien junakiskojen määränpäässä hävitettiin 500 000 juutalaista tai sitä miten kurdihammaslääkäri lausuu Sankarimatkailijalle runoja Kaakkois-Turkissa – tietysti samalla paikaten tämän hampaita. Välillä Sankarimatkailija nauttii georgialaisia neuvostoherkkuja Lasnamäessä.

Sankarimatkailijat kunnioittavat kohteitaan ja neuvovat aina ensisijaisesti käyttämään paikallisten palveluita. Sankarimatkailija ei mieluiten suosi kansainvälisien ketjujen hotelleita eikä istu monikansallisissa hampurilaisbaareissa, jos lähiruokaa on tarjolla.

*****

Kirjat eivät ole vain tarinakokoelmia, vaan niissä on laajasti ja huolellisesti listattu eri matkustustapoja, majoitusvaihtoehtoja, kohteiden rakennetta (katuja, kaupunginosia), nähtävyyksiä, suositeltavia tuliaisia, etikettiasioita ja oheiskohteita.

Kerromme myös asioita, joita kohteessa ei missään nimessä kannata tehdä: älä esimerkiksi polta tupakkaa äläkä juo viinaa kurdialueella, äläkä varsinkaan ramadanin aikaan päivänvalossa ← tuolloin et saa edes syödä!