Yksi rakkaimmista paikoistani Helsingissä on Keskuspuisto – ja on ollut ihan juniorista asti. Muutin sen ääreltä pois viisi vuotta sitten, ja olen kaivannut sitä siitä asti. Liian kaukana en asu nytkään, fillarilla puiston alkupäähän Laaksoon kestää kotoani vain kymmenen minuuttia.
Mutta aikaisemmin totuin siihen, että Keskuspuisto on takapihaani tai osa työmatkojani.
Hassu sanoa, että keskuspuisto olisi "lempipaikkoja", se on niin laaja, ja oikeastaan monien paikkojen yhteenliittymä. Siinä on metsäpinta-alaa 700 hehtaaria ja teitä 100 kilometriä – kävely- ja pyöräteitä, siis.
Helsingin keskuspuiston on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Vain harvoissa pääkaupungissa voi rauhallista metsää kulkien siirtyä keskeisestä paikasta toiseen: Olympiastadionilta eri kaupunginosiin, tavarataloista (kuten Kannelmäestä) uimarannoille (esim. Pikkukoskelle) ja museoalueelta toiselle (Tuomarinkartanosta Pornaistenniemelle).
Ja mahtuupa sinne hautuumaitakin, kuten Maunulan uurnalehto ja lemmikkieläinten hautausmaa. Ja viljelypalstojakin, pohjoisessa jopa peltoja!
Mitä Keskuspuiston likuntalajien kirjoon tulee, niitä on valtavasti. Itsestään selviä ovat kävely sauvojen kanssa tai ilman, juoksu ja pyöräily sekä talvisin vielä hiihto ja pulkkailu, mutta voi siellä harrastaa harvinaisempiakin juttuja: jousiammuntaa, ratsastusta, esteratsastusta, liitokiekkoilua, golfia, lätkää ja taitoluistelua. Ja vaikka pujottelua, jos Paloheinän mäki kelpaa.
Ja hurjapää-pyöräilijät laskevat noita kumpareita pitkin.
Erään ystäväni edesmennyt isä – rauha Tanen sielulle – oli Keskuspuisto-aktivisti. Hän asui puiston vieressä Maunulassa, ja hänelle oli tärkeätä ettei puistoa uhata, tai mikä pahinta, tuhota. Joskus hän sai toisilta aktiiveilta puhelun: "nyt ne hakkaavat taas siellä jotain". Tane singahti paikalle vaatimaan moisen hirmutyön välitöntä lopettamista.
Hän olisi ollut iloinen tämän ponnen hyväksymisestä:
"Kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin yleiskaavan 2002:n käsittelyn yhteydessä 26.11.2003 toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän."
Toivottavasti nämä sanat ovat pitäviä.
*****
Sen sijaan että kerrottaisiin Keskuspuistossa olevan keväisin paljon valkovuokkoja, suorastaan vuokkomattoja, tai sanottaisiin laulun sanoin
"kun vuokko se silmänsä aukaisee,
kevät on tullut se kuiskailee",
puiston luonnonrikkauksissa luetellaan "runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla puistoa". Byrokraattien kielenkäyttö ei kankeudellaan petä koskaan. Ja monilla helsinkiläisäideillä on toukokuussa ilo nauttia aamukahveillaan noista valkovuokkoesiintymistä.
Tässä tietoa luonnosta kaupungin sivuilta. Sieltä löytyy lisääkin tietoa muun muassa juuri liikunnasta.
LUONNON SUOJELU JA HOITO
Nykytila
# metsiä n. 700 ha
# ikärakenne painottuu vanhoihin metsiin
# puulajisuhteet painottuvat kuusivaltaisiin metsiin
# lehtipuita ja erityisesti haapaa on runsaasti Maunulan ja Haltialan alueilla
Luonnonsuojelualueita
# Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan arboretum ja Ruutinkosken lehtoalue
# muut arvokkaat luontokohteet, mm. Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) ja kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi
Luonnon erityispiirteitä
# Haltialan haapametsät
# runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla Keskuspuistoa
# Maunulan saarnimetsä ja pähkinäpensaslehdot
# lehtikuusikko Haltialassa
# aukeiden alojen reunametsät
# Haltialan aarnialue
*****
Mimmit antavat rajuja näyttöjä futiskentällä jalkapallostadionin vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti