Kafkaa ja yleviä näkyjä. Mainosromua.

Porvariston hillittyä charmia ja edullisia hintoja: Cafe Kafka, Svenska Teatern, Ruotsalainen teatteri. Vaan mikä on tuo ihmeellinen poikkipuu, eikö talo pysy muuten kasassa?



Olen aika lailla jo höpissyt eväiden syönnistä ulkona ja sisällä sekä kahviloista. Eikä loppua näy. Miten ruoka voikin olla niin keskeistä?

Matkailukirjassa on kirjoitettava kahviloistakin, koska ei elämä voi olla silkkaa ennakoimista: "Teenpä eväitä, vaikka lähdemmekin vain puoleksi tunniksi ulkolenkille keskustaan. Emmekä missään nimessä pysähdy, jos törmäämme tuttuihin. En ota edes rahaa mukaan, vaan syömme nakkeja puistossa."

Rajansa pihiydelläkin. Joskus on kiva piipahtaa vain siksi, että näkee kivan kahvilan, tai siksi, että on lukenut siitä jostain matkaoppaasta, hihii.




Pidän Cafe Kafkasta, koska sinne kuultaa kaunis päivänvalo. Valo on muuten tärkeä elementti. Sellaiset paikat, kuin tämä Kafka sekä Kappeli, Ursula ja Caruselli ovat juuri valonsa takia niin viihtyisiä. Ja juu, onhan kolmessa viimeksimainitussa myös aivan mahtavat terassit ja kahdessa viimeksimainitussa vielä merinäköalat.

Ainakaan tuo kamala tuulikaappi EI tuo Kafkaan viihtyisyyttä.

Vessaan Kafkassa ei pääse pyörätuolilla, niinkuin ei sisäänkään: ulkona on kolme porrasta. Lastenvaunujen kanssa ne voi kyllä helposti ylittää.

*****
Etelä-Espalla on tällaisia hulppeita vanhan pikkuisen villan näköisiä kioskiluomuksia, jotka tosin ovat mainosromulla pilattuja. Että pitikin päästä taas valittamaan jostain. Mutta nuo jätskiständit ja kylmälaatikot ovat karmean näköisiä, megamarkiisista puhumattakaan. Miten sinisestä voikin saada noin räikeän?


Tässä hiljattain höpisin vanhoista helsinkiläisistä kioskeista. Suosikkejani ovat lippakioskit. Ja kuten muistelin, nämä Espan kioskit eivät ole lippakioskeja, mutta pikkukahviloita kuitenkin.

Tämä avataan pian. Ainakin teekkareiden vappuliikenne on jo alkanut. Myyjärouva oli jo paikalla siivoamassa.


Mikäs se täällä: Satulinna? Tylypahkan rehtorin kanslia? Melkein...


Hei nyt elokuvamaailma, herätkää! Jos Suomeen tullaan joskus filmaamaan Harry Potter -leffoja, tämä talo sopii erinomaisesti kuvauspaikaksi. Ja koska haluan miljardööriksi, en paljasta mistä tämä rappukäytävä löytyy, paitsi hulppeita rahasummia vastaan.

(Jos olet elokuvatuottaja, älä lue eteenpäin, vaan tee minusta rikas.)

Hiljaista, arvokasta tunnelmaa.


Portaita noustaan toiseen kerrokseen Café Arppeanumiin. Se on Snellmaninkadun alkupäässä (Snellu 3, Valtioneuvostosta pohjoiseen). Avoinna ti–la kello 11–16. Keittolounasta ja kaikenlaisia pullia.

Siinä yhteydessä, toisessa ja kolmannessa kerroksessa, on myös Yliopistomuseo. Se ei ehkä pikkuisimpia junioreita niin kiinnosta, vaan muinaisia opiskeluaikojaan haikailevat vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät parhaiten.

Jos olet museointoilija, mutta lapsesi vielä ei, jätä (iso, lukemisesta innostunut) juniori juomaan mehua kahvilaan. Kierrä sinä sillä aikaa näyttelyjä. Käy itsekin sen jälkeen nautiskelemassa kuppilan anneista, sillä tuo kahvila on kiva.

Sisäänpääsymaksut: Aikuiset 4,50 e, lapset 7-15 v. 2,50 e, eläkeläiset, opiskelijat, yliopistolaiset 2,50 e, koululaiset ryhmänä 2 e / henkilö, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.

Yliopistomuseosta sen omat sivut kertovat näin:

Helsingin yliopistomuseo Arppeanum perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat. Museokokonaisuutta täydentämään Arppeanumiin palasi nykyään Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Mineraalikabinetti. Vaihtuvien näyttelyiden tiloissa erikoisnäyttelyt vaihtuvat kahdesti vuodessa.

Helsingin yliopistomuseo huolehtii yliopiston museaalisesti arvokkaan omaisuuden - vanhan opetus- ja tutkimusvälineistön, huonekalujen ja taideteoksien - säilymisestä ja kunnostamisesta.

Metromeininkiä. Jään veks -torget.

Turistien matka alkaa usein tästä, mutta laitakaupunkilaisille tämä on Keskustan ydin, metroreissun päätepiste eli Rautatientori, Jään veks -torjet.




"Äiti! Joku lapsi on piirtänyt tänne seinille, mäkin haluan."



Näistä teoksista tiesi taannoin kertoa Uutispäivä Demari:

Ennen täysin ilmeettömässä putkessa vaeltavat saavat olla mukana paluussa 5500 vuoden takaiseen maailmaan juoksevine hirvineen ja metsästäjineen.

Vaikka Suomesta ei ole löydetty varsinaisia luolamaalauksia kuten etelämmästä, on meillä 60-70 tunnettua kalliomaalausta, suurin osa Saimaan tienoilla. Tunnetuin lienee Astuvansalmi Ristiinassa. Maalaukset on tehty punamullalla, johon on usein sekoitettu verta. Niiden tarkoituksena on oletettavasti ollut kertoa pyyntipaikoista ja tuoda onnea metsästykseen.

Kaisaniemen tunnellissa seinille ja kattoon maalatut figuurit on tehnyt kuuden ammattitaiteilijan ryhmä, joka koostui juuri tätä työtä varten. Sen jäsenet - Viva Granlund, Pirjo Malkki, Tapani Hyypiä, Riikka Wesamaa, Anu Miettinen ja Mikko Rantanen - ovat selvästi innostuneet aiheestaan, jonka 'keksijäksi' mainittiin Viva Granlund. Jujuna on se, että tunnelin kummassakin päässä löytyy meidän aikamme kalliomaalauksia, nykyaikaisesti pukeutuneita ihmisiä.


*****

Tämä hissi oli putipuhdas. Se ei tosin ollut metroon menevä hissi, vaan se laskeutui Engelin aukiolta Kaisaniemen alikulkutunneliin.


Asematunnelin ja metron hissien ongelmana on epäsiisteys, siis melkein millä vaan pysäkillä. Usein niistä lähtee pistävä virtsan löyhkä. (Jos rakkoaan tyhjentävät ovat olleet laitapuolen kulkijoita, joilla ei ole paikkaa minne mennä ja missä lämmitellä, voin jotenkin kestää asian ja valitella vain yhteiskunnan ja kasinotalouden julmuutta ja peräänkuuluttaa päättäjiltä ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mutta jos alleen ovat pissanneet pussimäyräkoiria kittaavat typerät nuorisojoukot, silloin kyllä pistää vihaksi!)

Lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa hissejä on aivan pakko käyttää, muuta vaihtoehtoa ei ole. Nenästä kiinni vaan.

Viikonloppuna Kaisaniemen hissi oli rikki, oli pakko mennä vaunujen kanssa kengurykyytiä portaita pitkin. Kyllähän se sujui, kun rauhallisesti lasketteli. Ylöspäin se ei olisi onnistunut.

Yksi kommervenkki metroasemien ja hissien kanssa on niiden löytäminen. Minulle ei ole ollut ihan itsestäänselvää, että miten esimerkiksi Hakaniemestä pääsee maan pinnalle. No, etsivä löytää. Eikä metrosta yleensä pääse yhdellä ja samalla hissillä ylös, vaan ensin mennään lipunmyyntitasolle, sitten vasta eteenpäin.

Varsinkin Asematunneliin pääsy on todella kinkkistä, jos ei lintsaa, taiteile ja kulje vastoin sääntöjä rullaportaita – vaunujen kanssa siis. (Jos on mukana pari aikuista, rullaportaiden käyttö on kai aika riskitöntä. Ainakin sellaisten lyhyiden portaiden. Toinen voi seistä vaunujen tai rattaiden alapuolella, toinen pitää kahvasta kiinni yläpuolella. Ja Juniorin on aina oltava turvavöissä, aina!)

Opin viimeinkin, että Asematunneliin pääsee hissillä

a) Rautatieaseman lounaiskulmalta Sokosta vastapäätä,
b) Citykäytävästä Kymppikioskin edestä Kaivokadulta sekä
c) Makkaratalon alatasolta Keskus- ja Kaivokadun kulmasta Ateneumia vastapäätä.
d) Jos haluaa tehdä oikein ovelia reittitemppuja, voi mennä alas Foorumista tai Sokoksesta ja seikkailla tunneleita pitkin. Niinkin kyllä pääsee, mutta siihen etenemme vasta jatkokurssilla.

*****

Vanhana kuorolaisena minulle tulee Hesan metrokartasta äänirauta mieleen.


Metrossa on usein hyvin tilaa lastenvaunuille, jos vain osuu sellaiseen hienoon lastenvaunuvaunuun – vai miksi sitä pitäisi sanoa? Siellä saa kuljettaa fillareitakin.

*****
Lähestymme Kalasatamaa Kulosaaresta päin.


Kalasatama on meille vielä mysteeri, siis junioriturismin kannalta. Vinkkejä? Muutamia isoja työnantajia alueella on, kuten Tilastokeskus. Ja tämä on Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen mentäessä lähin metropysäkki, mutta koska sitä lähemmäksi menevät bussit 50 ja 68 sekä raitiovaunut 6 ja 8, kannattaa käyttää niitä, ellei sitten halua liikuntaa ja seikkailua tukkualueella.

Entä onko liepeillä kivoja kahviloita? Puistoja? Muuta ihmeteltävää?

Viikonloppua kauppainfernossa

Mistä noin iso lintu on päässyt tänne sisään?



Valtavat ostoskeskukset tuntuvat matkakohteina aika surullisilta. Miksi reissata kilometrikaupalla vain siksi, että pääsee tuhlaamaan rahaa? Kerskakuluttamaan ja riistämään kehitysmaiden pikkulapsia, jotka väsäävät yhden euron leluja sormet verillä, muutaman sentin päiväliksoilla.

Älä pudistele päätäsi, niin se menee.

Mutta pakkohan sielä oli taas käväistä tämän Juniorihelsinki-hankkeenkin takia. Koen Itiksen kaltaisen markkinoiden katedraalin kaupunkikulttuurillisesti niin tärkeäksi ilmiöksi, että senkin on päästävä kohdeluetteloomme.

Kaikkialla ei tosiaan käy pankkikortti: tärkeimmät asiat maksetaan käteisellä, kuten jätski ja...


...karuselli.


Tähän lastenhoitohuoneeseen mahtuu useampikin vekara.




Hoitohuone siisteine vessoineen ja eteiskäytävineen (!) on pienen kaksion kokoinen. Arkkitehdille taisi sattua joku fiba, kun kauppakeskusta piirteli. Tähän piti varmaan tulla joku baari tai vahtimestarin asunto.

Sisäänpääsymaksu 50 senttiä menee ovessa olevan lapun mukaan hyväntekeväisyyteen. Vessa budoaareineen löytyy toisesta kerroksesta ravintoloiden läheltä.

Kahvilavinkki lipan alla

Kahvit ja pillimehut maistuvat paremmilta ulkona. Me nautiskelimme eväistä Laajasalon Tullisaaressa. Niinpä emme paluumatkalla enää pysähtyneet Kaisaniemen puiston lippakioskille, joka oli vasta herännyt talviuniltaan.

Lippakioskit ovat upeita! Kauniita, sympaattisen näköisiä pömpeleitä. Kivat helsinkiläiskioskit tuovat mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, rennon notkumisen (lippakioskilta ei sovi koskaan ostaa mitään kiireisenä mukaan) ja – minulle erityisesti siis – Juhannuksen kesällä 2004, jolloin Juhannuspäiväni kohokohta oli mitä ihanin jäätelönsyöntihetki aution Espan kioskilla. (Se tosin ei olekaan lippakoski. Käynpä kuvaamassa senkin blogiini.)

Toivottavasti kukaan neropattiarkkitehti ei modernisoi lippakioskeja eivätkä vandaalit tee tuhojaan.

(Taitaakin tänään tulla useampi päivitys, tämä nimittäin jäi omaksi asiakseen. Kun tätä en oikein voi liittää "Itä-Helsinkiin"!)

Ratiikka tuloo!

Jos tarvitset manuaalia matkalle, kaikenlaista infopaperia ja linjakarttaa löytyy täältä, Asematunnelin metroaseman toimistosta. Lähin sisäänkäynti, tai "alastulo", Rautatieaseman nurkalta, Sokosta vastapäätä.


Ollaan oltu tutustumassa Itä-Helsinkiin. Useampanakin päivänä. Matskua on niin paljon, että sen järjesteleminen on taas kestänyt muutaman päivän. Mutta pläjäytän tänne vielä tänään kokonaiset kaksi uutta päivitystä (tän lisäksi).

Vielä eväistä. Neuvoja uusavuttomille. Roskauskielto.

Tuossa taannoin pohdin eväitä. Niitä on aivan pakko olla mukana kun lasten kanssa reissaa. Älkää käykö pikaruokaloissa! Ne ovat kalliita, niiden niin kutsuttu ruoka ei ole terveellistä, vaan yleensä turhan rasvaista tai sokerista, ja ne tuottavat valtaisia määriä roskaa. (Meidän Juniori luulee isoäitinsä omistavan eräänkin ruokalaketjun, kun se logossa on "iso Mummukirjain". Mutta kertaakaan meidän Juniori ei ole päässyt mummukirjain-ruokalaan syömään.)

Huvipuistoissa ja eläintarhoissa voi syödä omia eväitä. Eikä ihan kaikkialla ole pakko syödä, mutta eväsruokahetki tekee retkestä juhlavan.

Nykyään säälittävän uusavuttomat ihmiset tarvitsevat ravitsemusneuvojia kertomaan, että kun syö liikaa ja liian raskaasti, lihoo. Myös silloin lihoo, jos syö kohtuullisesti, muttei kuluta kaloreita liikkumalla. Onneksi seikkaillessa pitkin kaupunkia jalan, lastenvaunuja työnnellen, pulkkaa kiskoen tai vikkelän taaperon perässä juosten ei tosiaan liho, vaan tulee nälkä aika usein.

Varaa siis eväitä, mutta vältä ainakin näitä:

* turhan isoja määriä mitään. Et tarvitse 1,5 litran virvoitusjuomia, et todellakaan (ellei teitä ole noin kymmenen). Etkä isoja chipsisäkkejä. Älä ikinä osta mitään mitä jää roskiin heitettäväksi. Ruuan heittäminen roskikseen on rikollisen tyhmää.

* ruokia, joista juniorit eivät yleensä tykkää. Oletko varma että lapsille maistuu lempiruokasi, tulinen curry? Homejuustot? Sushi? Sienipiirakka? Mikään missä on mitään vihannesta? (Paitsi että kurkkuviipaleet, monet hedelmät ja pikkuporkkanat ovat yleensä onnnistuneita valintoja.)

* ruokia, jotka ovat pakattu jotenkin järjettömällä tavalla. Vältä roskaa. Se kuuluu ehdottomasti sivistykseen, siis roskien minimoiminen. Tähän roska-kategoriaan luokittelen kaikki yksittäispakatut tuotteet, kuten jotkut välipalakeksit ja kuuluisan Aamupala-juuston, joka on muutenkin aivan mahdoton juusto kuumalla kelilllä kun se sulaa muovien väliin. Mikä ihmeessä estää sinua ottamasta mukaan juustoa ja juustohöylää tai pientä veistä? Ei se ole yhtään sen hankalampaa. Roskien keräily ja siivoaminen sen sijaan on tosi hankalaa joskus, varsinkin jos syötte ulkona ja on kovin tuulista. Tässä kategoriassa ovat kiellettyjä ovat myös sellaiset ihan pienenpienet jugurtit, joita myydään yleensä kuuden tai kahdeksan minipurkin pakkauksessa. Ja jugurttijuomat paksuissa pulloissa.

* ruokia, joita et pysty valmistamaan. Jos et tiedä onko huvipaikassa hellaa tai mikroa, älä ota mukaan kalapuikkoja, tölkkikastikkeita, raakoja perunoita tai pussikeittoa. (Äläkä ikinä yritä tarjota jälkimäistä vain kuumaan vesijohtoveteen sekoitettuna! Se on niin kamalaa, että sinulta kyllä loppuu ruokavieraat ja lähdet seuraaville retkille yksin.) Myöskään karjalanpiirakat tai lehtitaikinaan tehdyt pasteijat eivät ole hyviä kylminä ja koppuraisina. Sen sijaan nakit sekä vaikka liha- ja kala- ja kasvispullat maistuvat hyvin kylminäkin.

* liikaa sokeria. Sellaisia juttuja, joiden ravintoarvo on nolla ja joista tulee vain levottomaksi. Esimerkiksi (isoja) karkkipusseja. Ruoan päälle kannattaa ottaa ksylitolinamia. Tietenkin reissuun pitää ottaa makeita juttuja, mutta osta keksejä, pullaa tai jäätelöä suoraan kioskista jälkiruuaksi. Jäätelökioskit ovat sallittuja pikaruokaloita!

* ruokia, joista tiedät että joku seurueessasi on niille allerginen. Tämä onkin haastavaa. Kysy siis tästä etukäteen. Jos on enemmän porukkaa, aina joku on jollekin allerginen. Sellaisia, jotka voivat laukaista todella pahat reaktiot, ovat muun muassa pähkinät ja kalat. Mutta tätä ei voi aina välttää, kun aina ei tiedä toisten ruokavalioista. Eikä se maailmaa kaada, jos kaikki eivät voi syödä kaikkea.

Mutta parhaat eväät saat kun teet itse, silloin on hinta-laatu-suhdekin kohdallaan. Eikä sinun tarvitse olla kummoinenkaan kokki, kyllähän voileipiä osaa jokainen väsätä. Ja hätävarajuttuja, kuten pillimehua, voi ostaa kaupoista matkanne varreltakin.

Jos kuitenkin olet hyvä kokki ja ruoanlaitto on sinulle ilo ja autuus, ylitä itsesi retkieväsrintamallakin: leivo mukaan sämpylöitä ja omasta juuresta hapatettua ruisleipää, tee niihin värikkäitä levitteitä, pyöräytä pääruuaksi quichejä (eli ranskalaisia juustopiiraita) tai ravioleja, ja taiteile jälkiruuaksi lime-kiwi-juustokakku tai suklaaleivoksia.

Terveisiä Lontoosta!

Ihan juniorit eivät tiedä kuka tämä täti oli. Mutta hänelle on omistettu pieni kahvila Kensingtonin puiston pohjoislaidalla Bayswater Roadilla.



Ihan pakko laittaa tänne muutama Lontoon kuva. Oli se sen verran mahtava kaupunki, taas kerran.

Lontoo on lapsiystävällinen, ainakin puistojensa ansiosta. Takana näkyvä London Eye -maailmanpyörä on valtava. Se on kuvanottamispaikasta, St James Parkista, kaukana. Välissä on Parlamentti (Whitehall), Big Ben ja Thames-jokikin.



Saanhan kirjani tähän söpöön nottinghilliläiseen kauppaan myyntiin?




Spamalot, täysille katsomoille menevä Monty Python -musikaali voisi olla nuortenkin juttu. Mutta pienimmille sopii varmaan paremmin Maija Poppanen ja Leijonakuningas.



Metro on ihan pienille vaikea. Vain harvoille pysäkeille pääsee lastenvaunuilla. Ja portaita on paljon, paljon. Usein ei ole liukuportaitakaan. Ne pysäkit, jotka sopivat liikuntaesteisille, on merkitty karttoihin.

Eväät mukaan. Keith Haring Krunikassa.

Hello, hello, hello! (Mistä tuli mieleen vanha puoliksi brittivitsi: Where is the cat? Vastaus tän bloggauksen lopussa josset muista.)

Lähdin Lontooseen, siksi tuli pieni väli tähän päivitykseen. Mutta tämä bloggaus koskee ainaista pohdintaa ruokailusta. Mitä syödä, mistä eväät?

Juniorin kanssa liikkuessa on syötävä usein, jotta pystyy estämään känkkäränkkäkohtaukset. Mutta silti ei kannata syödä turhan hienosti ja kalliisti. Paitsi että siihen uppoaa paljon rahaa, eväiden kanssa on myös kiva pärjätä. Eikä kaikkia eväitä tarvitse ottaa kotoa mukaan, vaan niitä voi ostaa matkan varrelta.

Ja ne eväät voivat olla myös terveellisiä. Älä siis roudaa mukanasi puolentoistalitran limuja ja säkillisiä chipsejä, vaan mieti jotain muuta.



Helsingissä on jo kiitettävän tiheässä etnisiä ruokakauppoja. Niiden valikoimiin kuuluu huimat kasat erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.



Reilua luomusuklaata! Ihanaa. Älä välitä vaikka se maksaakin enemmän kuin tavallinen riistosuklaa. Syö sitä harvemmin.

Näitä saa ihan tavallisista hyvin varustetuista marketeista. Jos ei saa, vaadi. Niin ne valikoimat kasvavat, kun asiakkaat neuvovat.

Tuo on suosikkimakuni: appelsiini-jugurtti. Vai olisiko se tummimmista tummin suklaa? Ei kun chili... Noloa, mutta ihan pienet Juniorit eivät yleensä piittaa näistä erityismauista. Mutta täytyyhän aikuistenkin saada energiaa.


******
******

Lopuksi pieni hauska detalji: Onko Keith Haring käynyt Kristaninkadulla?




... the cat is in the moon!

Taistelutanner!

Vastapäätä tätä Suomen Pankin edustan skeittiarenaa on taas säädyt koolla, kun hallitusneuvottelut ovat käynnissä. Neuvottelijat melkein asuvat Säätytalossa.

Skeittaajat eivät nyt pääse Snellmanin patsaalle. Tilan ovat valloittaneet köyhät opiskelijat. Ehkä hekin yöpyvät paikan päällä, heillähän on matkailuauto mukana.

Sofiiskaja ulitsa

Poro karsinassaan ja hyvin omituisen näköiset suomalaiskansalliset pahvikuvatukset toivottavat turistit tervetulleeksi Sofiankadun Senaatintorin puoleisessa päässä.


Kerran ulkomainen turisti, ilmeisesti risteilyvieras, pysäytti minut Senaatintorin liepeillä. "Excuse me, where's the Old Town?", tämä kameroilla varustautunut hyvin kiireisen näköinen vyölaukkumatkailija kysyi. Niin, missä? Todellinen huumoripeikko olisi neuvonut hänet Vanhaankaupunkiin sinne Arabian taakse.

Sofiankatu on hieno pieni museokatu. Keskellä Helsinkiä. Ulkopaikkakuntalaiselle se on myös ihan ehdoton Helsinki-kierroksen aloituskatu.




Sofiankadun museoesineitä on kiva katsella, vaikkei ehkä muutama vuosi sitten olisi tullut ajatelleeksi että puhelinkoppi on pian museoesine.

Sofiankadulla on myös Helsingin paras elokuvateatteri, Kino Engel. Sen ohjelmisto on kunnianhimoista ja korkeatasoista. Sitä pyörittää Cinema Mondo -firma, jonka yksi parhaimpia neronleimauksia on Kesäkino Cafe Engelin sisäpihalla. (Se ei ole Sofiankadulla, vaan sinne mennään Aleksilta, eli Senaatintorin varrelta.) Yksi parhaista kesäyönviettotavoista on tietysti leffan katsominen.
Mutta Junioreille se ei käy, sillä näytökset alkavat vasta myöhään eikä ohjelmistokaan ole lapsellinen.

Lapsille käy erinomaisesti vaikka tämä Kikin lähettipalvelu. Engel onkin kuuluisa tyylikkäistä japanilaisista anime-lastenelokuvista. Viime aikojen hittejä ovat olleet muun muassa Kissojen valtakunta, Totoro ja Liikkuva linna.



Sofiankadulla on myös Helsingin kaupunginmuseon kauppa. Jos taas haluaa esitemateriaalia nyky-Helsingistä, sitä saa viereiseltä Unioninkadulta, jossa on kaupungin turisti-info.



Keskustakierroksella on helppo päätyä lihiksien äärelle. Ja jos sää ei salli ulkonaistumista, jos hurjat lokit käyvät hermoille tai rasvainen ruoka ei maistu, kannattaa jatkaa matkaa Kauppahalliin.

Pysytään yhdessä festareilla. Apua, keitossani on chili!

Muutamia tärkeitä vinkkejä kokeneilta festarikävijöiltä:

* Muista että tapahtumassa on ruuhkaa. Älä hermostu, vaan varaudu ruuhkaan jo etukäteen. Ruuhkahan on kivaa. Se on osoitus siitä, että kulttuuri ja taide kiinnostavat ihmisiä!

* Jos kuljet lastenvaunujen kanssa, muista että esimerkiksi Maailma kylässä -festareiden järjestötelttojen kapeille käytäville ei aina mahdu. Ota siis joku aikuiskaverisi mukaan vuorottelemaan kanssasi. Saat tapahtumasta enemmän irti, kun voit jättää lastenvaunujen vartioinnin apurille ja itse piipahtaa allekirjoittamaan muutamat vetoomukset.

* Kävelemään ja varsinkin juoksemaan oppinut tungokseen tottumaton taapero saattaa kadota yllättävän nopeasti. Liimaa siis hänen vaatteisinsa tarra, jossa on hänen oman nimensä lisäksi hänen vanhempiensa tai kaitsijansa nimi ja kännykkänumerot. Siis huomio, sellaisten aikuisten numerot, jotka ovat festareilla mukana! Jos et löydä mistään tähän tarkoitukseen sopivaan tarraa, kuten leveää maalarinteippiä, kirjoita yhteystiedot kuulakärkikynällä hänen käsivarteensa. Se on hyvä juttu, ihan totta! Et kadu. Ja isomilla lapsillahan on jo kännykät mukana. Varmistakaa vaan alueelle tullessanne että ne ovat päällä eikä äänettömällä.

* Vielä varmuuden vuoksi: Ota koko seurueestasi kuva kännykkä- tai digikameralla. Jos joku katoaa, osaat kuvailla järjestäjille mitä tällä on päällä, ja voit saman tien näyttääkin kuvan. On yllättävän vaikeaa jo puolen tunnin eron jälkeen miettiä, että mikä huppari sillä nyt olikaan.

* Maailma kylässä -festareiden, niinkuin monien muidenkin festareiden etnoruoat ovat ihania! (Verrattuna lähes kaikkiin muihin häppeningeihin, Maailma kylässä -festareiden ruoat ovat kyllä halvimpia ja parhaita.) Saat kyllä syötyä itsesi kylläiseksi, vaikka olisit allergikko tai tiukimmanpuoleinen kasvissyöjä. Paitsi jos olet suomalaisella nakit ja muusi -kuurilla, silloin saatat jäädä nälkäiseksi. Jos epäilet nirson pikkuisesi ruokahuollon puolesta, ota hänelle mukaan eväitä tai käy ostamassa esimerkiksi pikkuporkkanoita ja mehua tavallisesta kaupasta. (Chiliin tai inkivääriin tutustuttaminen ei käy hetkessä.)

* Näillä festareilla saattaa tulla vuoden ensimmäinen hellesää. Voi kun se olisikin ihanaa! Ota siis vettä pulloon. Helsingin hanavesi on hyvää, et tarvitse merkkivuoripurojen lirinää. Ja jos olette kuuntelemassa bändejä avoimella kentällä, hattu päähän!

* Korvatulpat ovat hyvä juttu, jos seurueesta osa haluaa diggailla bändejä lähellä kaiuttimia. Tulpat maksavat vain muutaman kymmenen senttiä, mutta nekin ovat pienimmillä välttämättömät. Tai menkää kauemmaksi lavoista.

Ja sitten vaan nautitaan hyvästä menosta ja iloisista ihmisistä!

Maailma kylään. Kalenteria kasaamassa.

Toukokuun lopussa 26.–27.5. koittavat Helsingin kevään parhaat ja suurimmat festarit: Maailma kylässä! Ja tässä häppeningissä on ihan omaa lastenohjelmaakin Roskisnallesta kalligrafian alkeisiin.

Kuten tapahtumajärjestäjät kertovat:

Kaiken maailman kulttuurit kohtaavat Kaisaniemen puistossa toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarjolla on musiikkia, taidetta, toimintaa, maailmankuvia ja mahdollisuuksia lauantaina 26.5. kello 12-20 ja sunnuntaina 27.5. kello 12-18. Sopii ehdottomasti kaikille, eikä muuten maksa mitään.

Maailma kylässä on

* jo vuodesta 1995 lähtien järjestetty koko perheen ilmaisfestivaali.
* kaikille avoin kylä, kohtaamispaikka, joka esittelee kulttuurin makupaloja ja yllätyksiä eri puolilta maailmaa: musiikkia, tanssia, teatteria, asiaohjelmaa, liikuntaa ja ruokaa.
* mahdollisuus saada uusia näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön ja globaaliasioihin sekä vaikutusmahdollisuuksiin omassa arjessa.

Junioria kiinnostavat myös aikuistenkin tapahtumat. Musiikkihan on letkeää ja svengaavaa. Lapsia voi innostaa la Saritan "perulainen rockspektaakkeli". Minä otan Juniorini kuuntelemaan ranskalaista Babylon Circusta (kuvassa yllä): "Ranskalaisen Babylon Circusin paradoksaalinen musiikki yhdistää Välimeren alueen kansanmusiikkiperinteitä ranskalaiseen neorealismiin, urbaaniin reggaeen, jazziin, dubiin, punkkiin, skahan ja rockiin."

Monta kärpästä... Mikä voisikaan olla parempi mahdollisuus vihkiä jälkikasvu noiden kaikkien lajityyppien saloihin!

Jazzia ja sirkusta! Kevään festareita.

Olen jo aikaisemminkin ihastellut sitä, miten eri tapahtumissa on ilmaista lastenohjelmaa. Sillä tavoin saadaan vihittyä pikkuisia ja nuorisoa kulttuurin pariin, pystytään opettamaan pienillekin asioita eri taiteenlajeista ja jakamaan nautintoa koko perheelle tai vaikka suvulle. Näin mennään jonnekin, mihin ei muuten mentäisi, "mutta kun nuo lapset halusivat"...

Mutta pettymyksekseni huomasin, että April Jazzin konsertti ei olekaan ilmainen, vaan lippujen hinnat ovat 15 ja 5 euroa. (Muistaakseni se oli ennen ilmainen.) Eikö isoja subventoivia firmoja riitä koko perheen tapahtumalle?

Juniorimatkailija ei reissaakaan vain Helsingissä, vaan välillä tie vie lähialueille. April Jazz järjestetään Espoon Tapiolassa 25.4.–1.5.

Tässä nyt sitten se "koko perheen" juttu. Ote April jazzin ohjelmasta:

Tiistaina 1.5. kello 13, Outokumpu-teltta: KOKO PERHEEN VAPPURIEHA

Antti Sarpila Swing Band, lasten laululeikkiseikkailu Tomu & Romu, Espoo Big Band, feat. Kukka-Maaria Ahonen (voc)

Tomu Poppi ja Romu Rokki: Heijaa ja halipalipoo! (Kuten Simpukkasaarilla sanotaan)

Simpukkasaarten villikkoparin Tomu Popin ja Romu Rokin Laululeikkiseikkailu on loistavan valloittava lasten ja koko perheen musiikkishow. Tomu ja Romu saavat lasten (ja aikuisten) sukat pyörimään jaloissa. Musiikki on freshiä lasten pop/rockmusiikkia, joka on Romu Rokin omaa tuotantoa. Hauskuuttakaan ei esityksestä puutu, nimittäin Tomu Poppi menee täysin pellestä. Esitys on osallistava, lapset (ja aikuiset) voivat osallistuat erilaisin tavoin tapahtumien kulkuun (tömistäen, taputtaen, äännellen, kasvoelein, tanssien, puhuen, laulaen jne).

www.taikasirkus.fi/tomuromu (minulla ei tuo linkki toiminut äsken).

Koska Espoo Big Bandissä on niin monia eturivin muusikoita, laitanpa tähän vielä bändinkin. Tämä on kyllä hyvä setti:

Mape Lappalainen - johtaja
Kukka-Maaria Ahonen - laulu
Ari Jokelainen - saksofoni
Markus holkko, saksofoni
Jussi Kannaste, saksofoni
Tmo Lassy - saksofoni
Mikko Innanen - saksofoni
Sami Pöyhönen - trumpetti
Jukka Eskola - trumpetti
Lars Lindgren - trumpetti
Teemu Mattson - trumpetti
Matti Lappalainen - pasuuna
Pekka Laukkanen - pasuuna
Valtteri Malmivirta - pasuuna
Janne Laine - pasuuna
Lenni-Kalle Taipale - piano
Marzi Nyman - kitara
Eerik Siikasaari - basso
Jartsa Karvonen - perkussiot
Rami Eskelinen - rummut

Toukokuun alussa järjestetään Cirko-festivaali, eli nykysirkusta esittelevä festivaali. Sen ulkomaista pääohjelmistoa esitetään muun muassa Savoy-teatterissa ja joitain esityksia on STOAssakin.

Mutta sattumalta nämä lapisillekin soveltuvat esitykset, joissa on lapsia esiintymässsäkin(!) ovat Malmitalossa.

Circus Helsinki: REVONTULEN TAIKA
su 6.5. klo 17, Malmitalo, kesto väliajan kanssa 75 min
Liput 6 e

Circus Helsingin uusi koko perheen esitys lumoaa pohjoisen mytologioiden mystiikalla. Pakkanen, revontulet ja kesän yöttömät yöt yhdistyvät akrobatiaan, tasapainoiluun ja draamaan.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Kazimir Kolesnik & Martina Linder
Koreografiat: työryhmä
Esiintyjät: Circus Helsingin opiskelijoita ja oppilaita

Koulutuskeskus Salpaus: CHILDREN OF THE REVOLUTION
ti 8.5. klo 13 & 19, Malmitalo, kesto 60 min.
Liput 6 e
Yli 9-vuotiaille lapsille ja aikuisille

Väriä ja positiivisuutta 1960- ja 70- lukujen rock-musiikin säestämänä. Pääosissa Koulutuskeskus Salpauksen sirkuskoulutuslinjan 17 nuorta sirkusartistiopiskelijaa: akrobatiaa, jongleerausta sekä ryhmäakrobatian ja tanssinumeroiden patoamatonta energiaa!

Ohjaus Kazimir Kolesnik
Sirkusteknisen opetuksen johto Lionel Lejeune
Puvustus Noona Hentilä

*****

Tapahtumajärjestäjästä taustaa:

Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus on syksyllä 2002 perustettu helsinkiläinen uuden sirkustaiteen tuotantoyhteisö, jonka tehtävänä on sirkuksen kehittäminen taidemuotona.

Hyvää pääsiäistä!

Urheilkaa, syökää pashaa ja munia, leikkikää ulkona ja sisällä, levätkää, istuttakaa yrttejä ikkunalaudoille, lukekaa kirjoja ja käykää teatterissa, konsertissa, kirkossa tai vaikka elokuvissa, niinkuin IStori. (Mutta se leffa ei ole junioreille.)

Krunikkalaiset näyteikkunat toivottavat hyvää pääsiäistä!

Puiden välisestä hierarkiasta

Liisanpuistikon hieno vanha kaveri. Huom. Takavasemmalla talo on kellahtamassa Maurinkadulle!

Metsissä puut kasvavat villeinä valtoimenaan. Helsingissä on useita suojelualueita, jonne ei kirveellä ole asiaa. Näillä alueilla puiden tehtävä ei ole olla koriste, vaan tarjota koti pikkueliöille tai linnuille.

Arvokkaat ja arvostetut julkkispuut kasvavat kaupungin keskustan puistoissa. Julkkispuut ovat useimmiten marttyyrejä. Ne nousevat otsikoihin, kun niihin iskee salama tai kun ne melkein kuolevat helteellä janoon. Silloin niitä pelastamaan tarvitaan aktiivisia kansalaisia, jotka roudaavat niille vettä omista hanoistaan.

Olipa kerran yksi hauskakin julkkispuu: se kasvoi Lasipalatsin kulmalla keskellä tietä. Mutta sitten siihenkin iski salama. Ehkä tämä tarina vielä jalostuu ja muuttu onnelliseksi, koska tästä puustahan on versoamassa uusi sukupolvi!

Puistojen puista Helsingin kaupunki kertoo sivuillaan näin:

Näkyvimpiä ja pitkäikäisimpiä puistokasveja ovat puut. Helsingin ylpeys ovat vanhat puistopuut, jotka voivat kasvaa yksittäin, kujanteina tai vaikka muotopuina. Puistoissa kasvaa yli 100 puulajia tai -lajiketta, katujen varsilla noin 30. Myös pensaat ovat puistojen peruskasvillisuutta. Joskus niiden päätehtävä on tarjota suojaa ja vehreyttä, joskus niiltä toivotaan lähinnä komeaa kukintaa.

Kunhan kevät etenee, me Juniorin kanssa siirrymme koluamaan Helsingin laajoja puistoja ja luontopolkuja. Talvipuutarhaan kiiruhdan jo pääsiäisenä, siellähän on ihan teemapäivät käynnissä. Eikä kohta ole enää talvikaan.

Vielä vähän messuhuumaa...

Jättiläiskissa vangitsee katseet, oli ständi mikä tahansa.



Pomppomppomp... Näillä messuilla sai purkaa liikunnantarvetta.




Tässä valmennetaan tulevia sähly-... anteeksi, salibandymestareita.