torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Jäätelökesä. Ja Korkeasaarta.

Ennen juhannuslaitumille lähtöä Junioriblogi osallistuu rallatellen Runotorstaihin. Aiheena on

Jäätelökesä

"Kiitos ei sittenkään",
täti jonossa pohtimistaan pohti
ja monille paasata tohti:
"Mun pitää kaloreilta karata,
on nääs tullut jo näitä kiloja,
ja kolesterolin takia
lääkäriaika varata."

Ennen kuin tarina enää toistui,
tiukka täti poistui.

Minäpäs jäätelölle vieläkin sytyn
kun näen onnellisen Juniorini hymyn.

Eikä meidän Jäätelökesään kuulu huoli.

Ei tarvitse vastaan harata.


*****

Tässä tuokiokuvia Korkeasaaresta, Kameli-Joesta lokkiäitiin, kengurunpennuista leikkikrokotiiliin.

Hyvää Juhannusta, ensi viikolla palataan!





Katsopas, siellä on se lokkiäiti räystään päällä!




keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Terveisiä Sodankylästä ja Mukkulasta

Hei Junioriblogin fanit

Käväisimme isolla porukalla Lapissa Sodankylän elokuvajuhlilla, niinkuin perinteisiimme kuuluu. Ja heti perään toinen perinne, eli Mukkulan kirjailijakokous. Oli mahtavaa! Mukkulaperinteen mukaisesti tuli seurattua kokousta ja Suomi–Muu maailma -jalkapallo-ottelua (jossa Suomi pärjäsi poikkeuksellisen hyvin. Lopputulos oli 8–8). Myös talviturkki meni saunan jälkeen Vesijärvessä.

Olipa ihanaa päästä pois Stadista välillä, jotta osaa sitten taas arvostaa näitä kotimaisemiakin ja suhteuttaa niitä muuhun Suomeen.

Kirkasvetisiä järviä rakastan, samoin kuin vuolaana virtaavia jokia. Onneksi pian saan nautiskella molemmista! Meren äärellähän heilumme koko ajan.

IStori ehti laittaa kuvaraporttia Sodankylästa ja Mukkulasta, käykääpä katsomassa tästä. Tämä blogi päivittyy tänä iltana.

Ja huomenna ennen juhannusjuhlintaan (lue: landelle) lähtöä laitan tänne taas kerran runon ja valokuvan torstain merkeissä.

Muusikko Antero Prihaa lainatakseni, "Hellsinki helluray"!

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Kone.

Nyt Juniorimatkailijan Helsinki -blogi osallistuu ekaa kertaa Valokuvatorstaihin ja Runotorstaihin! (Vaikkei tänään torstai olekaan.)

Koska tämän teoksen huipentuma on lapsellisten aikuisten ja heille läheisten junioreidensa opas, tämä runokin on vähän tällainen lapsekas ja rallatustyyppinen.

"Kone" on tietysti muun muassa Korkeasaareen liikennöivä kesäinen lautta, Vispilä.




Kone


Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin!
Laskusilta nostakaa,
enää laiva ei makaa.

Ratas toista nytkäyttää
väkipyörä pyörähtää
konehuone höyryää
ketju kiristyy
ruori kääntyy ja vääntyy.
Pian pilli ulvahtaa, kone käy!

Uutta maata näkyy.
Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin.
Vielä vähän on koneella matkaa,
välissä monta aaltoa,
ei laiva makaa.

Kirjataivaasta joutomaalle

Pääsinpäs vihdoinkin edes Länsi-Helsinkiin! Vaikka edelleen olen varmaan ihan liian keskittynyt kantakaupunkiin. Mutta tietämättömille kerrottakoon: tunnen Pohjois- ja Itä-Helsingin erittäin hyvin. Vanhoja kotiseutujani, oi niitä aikoja!

Toisaalta minulle rakkainta Helsinkiä on länsipuolen Helsinki, ennen kaikkea Taka-Töölö ja Meilahti. Nyt tosin liikuskelin vielä Etu-Töölössä.

Kirjakauppa Kirjataivas on järjestänyt lapsille leikkikaluja ja possuseuraa.


Lastenkirjojen valikoima oli hyvä. Mutta aikuisen kannattaa hankkia myös pari pokkaria itselleen ja tarkastaa alakerran taidenäyttely eli Galleria Leo.
Kirjataivas, os. Mechelininkatu 15, p. 050 5879 534. Avoinna ma–pe 11–18, la 10–15.


Raitiovaunu Mechelininkadulla, niinpä niin.



Joutomaatako?


Juuri tällaiset pienet näennäisen tyhjät aukot tekevät kaupungista inhimillisen ja jännittävän. Älkää nyt, hyvät suunnitteluviranomaiset, valtuustoporhot ja grynderit, kaavoittako ja myykö jokaista neliösenttiä! Tämä hieno futis-, polttopallo-, petankki- tai kyykkäkenttä sijaitsee Nervanderinkadulla Taidehallista pohjoiseen.

Pyhimys menossa tunneliin? Jollain on välähtänyt! Tätä reittiähän pääsee varmaan Temppeliaukion kirkon alle... Eli tässä on parkkihallin suuaukko Nervanderinkadulla.



******

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Helsingin paras ruokapaikka, keidas keskellä kaupunkia. Ja vielä esteettömyydestä.

Kun on kylmä ja taivalta vihmoo jäisiä tiskirättejä, on kivaa viettää aikaa lämpimissä tunneleissa. Kesällä sitä sen sijaan kaipaa maan pinnalle, kohti valoa.

Kaisaniemen metroasema on helppo paikka pyörien päällä hevosvoimattomasti liikkuvienkin ottaa haltuun. Ja kun tulee nälkä, mitä tehdä? Ensiavuksi suosittelen etnistä ruokakauppaa aseman läheisyydessä. Pähkinät ovat ihanaa napostelusafkaa. Mutta kun on pakko istua alas...

Nämä paikat ovat lounasaikaan ihan täysiä. Jos mielesi halajaa etnistä mättöä, kuten Otso Kantokorpi sanoisi, sekaan vaan!


Liu'u pitkin käytäviä...


...niin saavut paikallisen leffateatterin eli nykyään Finnkinoon kuuluvan Kinopalatsin luo. Pelaa pelejä ja tarkasta uusi ohjelmisto, mutta


... jätä roskaruoka tiskille ja karkit ämpäreihinsä!



*****

Toisessa kerroksessa sijaitsee Kulttuurikeskus Caisa. Tänä keväänä siellä avasi (kuulemma) Helsingin ainoa kurdilainen ravintola, sekin edeltäjiensä tavoin nimeltään Cafe Caisa.

Lounasta saa seisovasta pöydästä ma-la kello 10.30-17.30 ja lisäksi joka päivä á la carte-annoksia sekä kahvia ja kahvileipää. Cafe Caisan mainos kertoo että ruoka on herkullista perinneruokaa orientaaliseen tyyliin runsaine alkuruokineen eli meze-annoksineen ja tuoreine salaatteineen. Lisäksi listalta löytyy paljon kasvisvaihtoehtoja, grilliruokaa mm. lampaanlihasta sekä tuoretta itse leivottua leipää. Se oli muuten aivan erinomaisen hyvää!

Hauskaa, että siellä oli pieni leikkipöytäkin, johon oli "katettu" pikkulasten ruokailuvälineitä ja kokkitarvikkeita.

Mutta tänäänkin ruoka oli hyvää, hyvin maustettua ja valmistettua, sitä oli riittävästi, eli siinähän on buffet. Paikan kasvisvaihtoehdot ovat mielenkiintoisia ja tuhtejakin. Eikä tässä ruoassa ole liikaa (rasvaisia) maitotuotteita, niinkuin valitettavan usein länsimaisten teollisuustuottajien pullistamassa ruokavaliossamme. Täällä saadaan myös vegaanit täyteen. Siis ruokaa.

Cafe Caisa, Fennia-korttelin toinen kerros, p. 676717 tai email: yusuf_kart@hotmail.com. Avoinna ma–pe 9–22, la–su 10–24 (tarvittaessa klo 01.30 asti)
Lisäksi ravintola on avoinna Caisan tapahtumien yhteydessä.

(Huomio, aikuiset bailaajat: Cafe Caisassa on baari, jossa on myös alkoholijuomia. Ei ollakaan ihan kurdityyliin, siis. Ja terassi!)

Keidas, eikö vaan?




Tässä niitä mezejä, kuten mm. hummusta. Mmm... Itsetehdyn leivän kanssa se oli ihanaa!




Caisaan todellakin pääsee hissillä ihan Kinopalatsin vierestä. Älä suotta pelästy jyrkkiä kierreportaita.

Aina vaan lisää tavaraa. Kirppareilla ilmastonmuutosta vastaan.



Ole materialisti ja rakasta tavaraa. Rakasta sitä niin paljon, että käytä kaikki hienot vanhat tavarasi aina loppuun. Kun tarvitset jotain, katso löydätkö sen saman ensin vaikka kirpputorilta. Nehän ovat täynnä vanhaa, hyvää tavaraa. Ja halvalla voit ostaa enemmän tavaraa! Ja kohtapuoliiin kantaa niitä sinne takaisin. Tai lahjoittaa toisille materialisteille.

Pikkujuniorini ei vielä onneksi tajua mitään muodista eikä edes tavaroiden laadustakaan. Italiasta vähän alle kolmevuotias sai kirpputorilta lelukännykän. Hän oli aivan haltioissaan. Kännykässä oli erilaisia soittoääniä ja se osasi sanoa "Haloo! Pronto!" Se maksoi kolme euroa. Minusta se oli silti kallis.

Pian hän hajotti kännykkänsä kiskomalla siitä kaikki kuminumerot irti. Nyt se on vain pieni ihmeellinen roska, johon voi tosin edelleen puhua. (Juniori soittelee sillä kuulemma Joulupukille. Toivoo varmaan lisää tavaraa.)

*****

Eilen aloitimme ulkojumppakauden! Tiistaisin ja torstaisin Kaivopuistossa jumppia organisoi Friskis & svettis – onpa kammottava nimi muuten, mutta onneksi kukaan ei ole suomentanut tuosta mitään vielä kamalampaa, niinkuin Tsemppii ja hikee.

Ulkojumppia järjestetään ympäri Helsinkiä. Ensi viikolla pyöräilemmekin testaamaan Kannelmäen ja Hertsigan tarjontaa! Onkin ihan jännää kokeilla välillä muutakin kuin vain Kaivaria, jossa olen ollut kantiksena jo vuosikausia. Friskis & svettis -jumpissa on nimittäin sellainen kummallinen piirre, että vaikka luulisi erilaisia jumppaliikemahdollisuuksia ja -kombinaatioita olevan miljoonia, siellä vaan veivataan aina niitä samoja kesästä toiseen. Ainakaan vakituiset kävijät eivät sekoile askeleissaan, sen takaan. Jumppaliikkeet nimittäin todellakin oppii aloitteleva tumpelokin parin ekan kerran jälkeen (ja myös muistaa ne vuosikausia).

Junioria ei jumppa oikein innostanut. Outoa kyllä, tämä normaalisti niin valtavan vilkas, alati juoksenteleva ja pomppiva karkuunmenijä nyt vain seisoa jökötti paikallaan, kun vieressä tai ympärillä parisataa aikuista viuhtoi pitkin Kaivarin nurtsia. Onneksi hän kuitenkin löysi pian ikäisensä kaverin, jonka kanssa leikkihauvan hoito, kirjan repiminen ja saippuakuplien puhaltelu täyttivät ajallisen tyhjiön. Me aikuiset keskityimme joukkovoiman innostamina itseemme.

Eli jos haluat raahata lapsia ulkoiluharrastuksiisi, ota heille aina leluja mukaan. Muista aina että juuri mikään mitä sinä, aikuinen, teet, ei innosta heitä. Jos haluat olla ekologinen ja tarkan markan ihminen, osta vähän väliä (muka) uusia leluja kirppiksiltä. Kaivariin mennessäkin on muutama hyvä joihin poiketa. Minun suosikkini on FIDAn lähetystori osoitteessa Iso Roba 24. Siellä on myös ihan huippuvalikoimat huonekaluja! Tuotot menevät kuulemma "maailman köyhille" Hyvä niin.

FIDAn lähetystori, os. Iso Roobertinkatu 24, p. 612 1770
Avoinna ma-ti 9-18, ke-pe 9-17, la 10-15



*****

Toinen tosi hyvä kirppis juuri sinne Kaivariin mentäessä on Emmauksen, os. Tehtaankatu 40. Sen aukioloajat ovat vaan aavistuksen hankalammat, kun se menee arkisin jo viideltä kiinni, paitsi perjantaisin, jolloin se sulkeutuu jo kahdelta.

Emmauksen Kirpputorit, www.emmaushelsinki.fi
Punavuori, os. Tehtaankatu 40, p. 632 233. Avoinna ma–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15
Lauttasaari, os. Gyldenintie 2, p. 678 083. Avoinna ti–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15. Huomio! Lauttasaaren kirppikselle pääsee myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla!

Emmauksella on myös sellainen erikoisuus kuin oma vaatemallisto Workshop, No Sweatshop. Hieman tulee mieleen übertrendikäs Globe Hope.

Tässä Emmauksen sivuilta lainattua esittelyä:

Emmauksen Ompeluseurat -työpaja on kouriintuntuva vaihtoehto globaalin talouden hikipajoille. Työpajassa tehdään vaatteita ja asusteita Emmauksen design-vaatemallistoon Workshop, No Sweatshop. Raaka-aineina käytämme kirpputoreilta kerättyä, vaikeasti kierrätettävää materiaalia, josta vapaaehtoiset suunnittelijat, taiteilijat ja ompelijat tekevät design-vaatteita. Pidämme toiminnan pienimuotoisena ja yhteisöllisenä. Lisätietoa saat Goa v. Zweygbergkiltä, p. 0500-976 110.

WORKSHOP, NO SWEATSHOP -MALLISTO

Emmauksen design-vaatemallisto Workshop, No Sweatshop on myynnissä Punavuoren kirpputorilla ja tapahtumien yhteydessä. Workshop, No Sweatshop -tuotteiden hinta on korkeampi kuin kirpputorivaatteiden. Malliston tuotto menee Emmauksen avustustoimintaan.

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Hakaniemen halli on Suomen paras kauppahalli


Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen Kauppahalli avattiin 1.6.1914. (Wanha kauppahalli avattiin jo vuonna 1889. Sen suunnitteli G. Nyström.)

Aktiivisen hallin ensimmäisessä kerroksessa on 38 elintarvikeliikettä ja toisessa kerroksessa 28 erikoisliikettä.

Hakaniemen Kauppahalli ja Wanha Kauppahalli ovat avoinna ma–pe 8–18, la 8–16.


*****

Hakaniemen hallissa kierrokseni jatkuu yläkertaan (katso edellinen bloggaukseni). Minusta oli kivaa kulkea itsekseni ruokatunnilla. Olen niin paljon nopeampi käänteissäni kuin Juniorin kanssa kulkiessani.

Yläkertaan ei ole ihan helppoa löytää hissiä, mutta kyllä Hallissa sellainenkin on. Hyvin se on jemmattu, mutta tarkkavainuisimmat lastenvaunuja raahaavat tai liikuntaesteiset asiakkaat löytävät sen L:n muotoisen hallin keskuskulmasta viistosti vastapäätä Reinin lihaa. En todellakaan tiedä miten ilmaisisin sijainnin tuon selvemmin, mutta kartta ja luettelo liikkeistä löytyy Hakaniemen hallin kotisivuilta, www.hakaniemenkauppahalli.fi.

Yläkerrassa on pehmeitä halauksia kestäviä pikkuystäviä


... ja kovempaakin kamaa!


Entää mitä äidille itselleen? Tietysti tiskirätti!



Ja lopuksi tietysti kahville tai mehulle.


Suosimme hallissa aina tätä kahvilaa, koska vaunut voi parkkeerata viereen käytävälle. Keskimmäinen iso, pyöreä pöytä on omistettu kanta-asiakkaalle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Vaunuttomat mahtuvat ahtaampiinkin tiloihin, ja silloin suosittelen poikkeamista alakertaan kalaosaston liepeille bouillabaisse-sopalle tai läntisen puolen tuulikaappiin lihapullat ja muusi -kestosuosikkikombinaatiolle.

Hakaniemen tori on Suomen paras tori

Hakaniemen tori on aivan ainutlaatuisen hyvä paikka. Se on lempitorini koko mailmassa. Tai noh... Ehkä joku Nizzan idyllinen kukkatori pääsee pisteissäni aika korkealle. Mutta Hakiksen torilta ja sen liepeiltä saat kaikkea mitä tarvitset kuten

hyötykasveja. Minä tempaisin ja ostin kirsikkatomaattiamppelin!


Saat sieltä myös sellaista, mitä et ehkä ole ajatellutkaan tarvitsevasi, kuten

talvisen lämpimiä housuja. Eikä mitään viimeistä pintamuotia vaan niinkutsutusti ajattomia malleja. (Näiden aika ei nimittäin ole kai koskaan.)


Yrtit, kuten basilika, persilja, meirami, sitruunamelissa tai minttu maksoivat tänään Hakiksessa 2–4 euroa / ruukku, ja isot tomaatti- tai mansikka-amppelit 10–15 euroa. Myös kurpitsoja sai ostaa taimina noin 2–3 eurolla. Parvekekukkia kuten petunioita myydään viidellä eurolla kassi, jossa on 3–5 isosti kukkivaa kukkaa.

*****

Sitten matka jatkui luontevasti Hakaniemen halliin. Se voittaa valikoimillaan ja hintojen edullisuudella kirkkaasti Etelärannan Wanhan kauppahallin, vaikka Etelärannassa on muutamia asioita mitä täällä taas ei ole: ihanaa italialaista ruokaa, vietnamilaisia katkarapuchipsejä, mitä parhainta spelttileipää (Hakiksessa on kyllä spelttinäkkäriä) ja sympaattinen luomukauppa.

Huomio! Hakaniemen hallissakin on sympaattinen luomukauppa, mutta Wanhan Kauppahallin sympaattinen luomukaupppa on vielä sympaattisempi! (Mutta tästä lisää, kun pääsen sinne eteläpuolelle taas kerran.)

Hallin alakerrassa on nähtävyyksiä Juniorillekin, kuten tämä upea

Kissaleipä!



No nyt se on todistettu: Lentävä Lehmä.


Näitä isoja kaloja tulemme usein katsomaan pikkukalastajan kanssa. Valtavaa hämmennystä ja ihmetystä aiheuttaa se, että usein jotkut näistä kavereista potkivat vielä! Niin tänäänkin, eli tuoretta on.

Kävihän se maailma sitten täällä...

Koska olin melkein viikon poissa, en tullut laittaneeksi Maailma kylässä -tapahtuman kuvia tänne blogiini. Pomppasimme lentokentälle melkein Kaisaniemestä suoraan, käymättä lähtöruudun kautta.

Mutta laitanpa nyt edes nämä pari. Ne kuvaavat hyvin sitä, mitä kautta minä tapahtuman koin:

kambodzhalaista ruokaa


ja ihmisoikeustyötä Venäjän positiivisen demokratiakehityksen puolesta.


Jäikö harmittamaan jos et ehtinyt paikalle? No, onneksi tämä on vuosittainen tapahtuma. Lisätietoja vaikka täällä. Ja ensi vuonna se pidetään jälleen Kaisaniemessä 24.-25.5.2008. Siellä sitten tavataan!

perjantaina, kesäkuuta 01, 2007

Terveisiä reissulta!

Hei taas. Juniori-blogiin tuli pieni tauko, kun kävin hakemassa vaikutteita Pohjois-Italiasta.

Lomamme oli ihana, mutta monasti tuli mieleen, että kyllä Suomessa on hienosti huolehdittu siitä, etä lastenvaunujenkin kanssa pääsee kulkemaan. No, moni pyörätuolilla liikkuva on varmasti sitä mieltä, että täälläkin asiat voisivat esteettömämmin. Mutta Italiassa raitiovaunulla kulkeminen vaati ainakin kaksi kantajaa, emmekä edes yrittäneet metroon...

Ja tässä kuva Helsinki-Vantaan lentokentältä. Puhdasta ja siistiä. Toimivaa.

Mutta italialaisia jäätelöitä jäin kaipaamaan!