Juniorikohteiden kuningas: LINNANMÄKI

Jarrumies – toiveammattien kärjessä. Faneille on oma jarraajataulu Vuoristorataan johtavassa luiskassa.


Vuoden 2007 lintsisesonki alkoi Vapun tienoilla ja päättyi perinteiseen ilotulitukseen viime sunnuntaina 16.9. Tuolla välillä puistossa kävi 1,2 miljoonaa huvittelijaa.

Juuri paikan valtavan suosion takia en ole vielä ollut innostunut Lintsistä kirjoittamaan. Se kun on kaikille niin valtavan tuttu, että olen ajatellut ettei minulla ole niihin kokemuksiin paljon lisättävää. Jokainen aikuinen helsinkiläinen on käynyt Lintsillä useita kertoja, ja jokainen lapsi varmasti viedään sinne ilman Juniorin opastakin.

*****

Mutta olkoon, pakkohan näin hienoa huvipaikkaa on käsitellä.

Lintsin perustivat aikoinaan kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä: Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Parasta Lapsille ry ja Pelastakaa Lapset ry. Vuonna 1957 nämä perustivat Lasten Päivän Säätiön, joka on siitä lähtien vastannut Linnanmäen huvipuiston toiminnasta.

Linnanmäki avattiin helluntaina 27.5.1950.

Vanhimmat laitteet ovat elokuussa vuonna 1950 avattu Kummitusjuna, Kesäksi -51 rakennettu Vuoristorata, joka osa uusittu neljästi ja on edelleen Linnanmäen suosituin laite. Kesäksi 1954 saatiin puistoon sen ylpeys, nyt jo yli satavuotias Lastenkaruselli. Se onkin Linnanmäen vanhin laite, valmistettu Hollannissa vuonna 1896.

Juuri nämä vanhat laitteet antavat Linnanmäelle rakastetun ja kunnioitetun vanhuksen arvovaltaa. Vaikka muuallakin Suomessa Pohjanmaalta alkaen on hurjia elämysparkkeja, puuhamaita ja leikkiautoratoja, silti Linnanmäki on suomalaisten huvialueiden ykkönen.

*****

Pääportti, sisäänkäynti Salmi, sijaitsee Alppilan puolella Tivolikuja 1:ssä ja Eteläportti Kallion puolella Helsinginkadun ja Sturenkadun risteyksessä. Molemmat sisäänkäynnit ovat raitiovaunupysäkkien vieressä, eli paikalle on valtavan helppo tulla julkisilla kulkuneuvoilla. Suosi siis niitä.

Tämä ihmeellinen kieputin on ihan Helsinginkadun sisäänkäynnin luona. Siinä mennään vauhdikkaasti ympäri, useampaankin suuntaan. Näytti ihan joltain astronauttien testilaitteelta. Testasinko? No en todellakaan.


*****

Pienillekin löytyy aina vaan enemmän laitteita! Kesällä 2007 metrinmittainen, eli sellainen kolme–nelivuotias, pääsi jo kaikkiin näihin:

Hepparata
Karuselli
KotKot
Maisemajuna
Muksupuksu (vain alle 140cm)
Pallokaruselli
Panoraama
Pienoiskaruselli (vain alle 140cm)
Rekkaralli
Rumpukaruselli
Vankkuripyörä

Ihan pienihän ei osaa laitteisiin kaivata eikä juuri uskaltaisi mennäkään, ei edes vanhempien kanssa, mutta sitten jos lapsella on sisaruksia, voi käydä tylsäksi jos taapero vai jököttää rattaissa.

IIIIIhhh! Tässä rumpukarusellin tuoksinaa!


...ja kun Juniori kasvaa 120-senttiseksi, eli neljä–viisivuotiaana, sitten hän pääsee kaikkien edellisten lisäksi myös näihin:

Autorata
Helikopteri
HipHop
Kahvikuppikaruselli
Kummitusjuna
Kuuputin
Linnunrata (vain alle 195cm)
Kino
Lohikäärme
Rinkeli
Merirosvolaiva (vain alle 140cm)
Miniautot (vain alle 140cm)
Pikajuna
Sokkelo UUTUUS
Taikasirkus
Vekkula


Helikopteri lentää.


Viimeisenä iltana taivas tummenee...


Maisemajunaretki kannattaa tehdä ihan puistokäynnin alkuvaiheessa, niin näkee mitä laitteita missäkin on, jos puiston kartta on päässyt unohtumaan. Samalla näkee myös onko vempeleisiin pitkiä jonoja. (Viimeisenä iltana ei ollut lainkaan jonoja.)


4D-elokuvassa tarvittiin hassut lasit. Ne odottavat yleisöä penkeillä.


Vesitornissa on avaruusvuoristorata, joka toimii näköjään ydinreaktorilla.


Ilta pimenee. Aika nauttia Lintsin kuuluisat kiemuraiset ranskalaiset ja jälkiruuaksi vohveli, hilloa ja kermavaahtoa.


Hyvää talvilomaa, rakas huvipuisto! Ehkä talvisissa Valokarnevaaleissa tavataan.


*****

Lisätietoja, kuten aukioloajat: www.linnanmaki.fi

*****

Yksi tärkeä Lintsiin liittyvä paikka on Lelumuseo eli Leikkilinna. Mutta se onkin siirretty Weegee-taidemuseoon Espoon Tapiolaan. Juniorin pakollinen kohde se tietenkin on, ja siitä lisää tuonnempana! Lisätietoja: www.leikkilinna.fi

Seurasaarta ja Tamminiemeä. Klassikko (runotorstaihin).

Villa Tomtebo.


Nykyajan elämystehtaisiin tottuneille Seurasaari ei välttämättä anna mitään megalomaanisia kicksejä, mutta silti siellä on mukava käydä rauhallisen tunnelman takia.

Seurasaaressa alettiin retkeillä 1880-luvulla. Lähistön työläisperheet tulivat paikalle joukoittain, seurueittain, mistä nimi "Seurasaari". Seurasaarisäätiön sivuilla kerrotaan että "mukaan otettiin eväät ja kahvipannu, ja rannalla kerrotaan porisseen kahvipannu lähes joka kivenkolossa. Ahkerat perheenemännät kantoivat Seurasaareen jopa pyykkinsä."

Älä enää ota kahvipannua mukaan, sillä nuotion teko on kielletty koko saaressa. Jos haluat nähdä saaressa tulta, saavu saaren itäreunalle juhannuksena, jolloin hääpari sytyttää kokkoon tulen.

Seurasaaren ulkomuseo perustettiin vuonna 1809, kun saareen siirrettiin taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja arkkitehti Yrjö Blomqstedtin Konginkankaalta löytämät Niemelän torpan rakennukset.

Ravintola Seurasaaresta sivut kertovat näin:

Ravintola Seurasaari palvelee yleisöä keskellä saaren vehreyttä. Ravintola tarjoaa suomalaista ruokaa idyllisessä arkkitehti Fr. Mieritzin vuonna 1890 suunnittelemassa rakennuksessa. Pientä purtavaa voi nauttia ravintolan kahvilassa, joka valmistui Helsingin olympialaisiin 1952. Ravintolan laituriin voi saapua isommallakin veneellä. Ravintola on päivittäin avoinna klo 10-22 aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn säiden niin salliessa. Tiedustelut puh. (09) 626 625.

Kesällä saareen tulevan kannattaa ihmeessä ottaa eväät mukaan. Juhlakentän laidalla on kioski, josta voi sitten ostaa vaikka jälkiruokaa, ja kioskin aukioloaikoina viereinen grilli on kaikkien käytössä. (Kioski avoinna kesällä keskiviikosta sunnuntaihin klo 11–16.)

Eväät kannattaa otta myös siksi, että saarelle roudattu Karunan kirkko on yksi Helsingin suosituimmista hääkirkoista, siis niinpä tuo ravintolakin on usein varattu. Karunan kirkko on muuten Seurasaaren vanhin rakennus (ja koko Helsingin vanhimpia), se on rakennettu vuosina 1685-86.

*****

Helsingin hienoimpiin kahviloihin kuuluu on Tamminiemen kahvila. Sinne on viikonloppuisin jonoakin, mutta arkisin on syksyllä tilaa. Ihan uloimmalla terassilla tosin saattaa tulla jo vilu. Verannalla on kuin istuisi ulkona ja tarjolla on huopiakin. Tamminiemen kahvila on huippupaikka myös talvella, varsinkin kun sellisti ja pianisti esiintyvät, ulkona paukkuvat parinkymmenen asteen pakkaset, lasissa höyryää kuuma juoma ja lautasella tuoksuu lämmin omenapiirakka.

Mutta tämä kahvila, samoin kuin vieressä sijaitseva Villa Angelikakin, on kallis. Ei suositella siis köyhille suurperheille.


*****
Kansantaidekeskus Tomtebo on Seurasaarisäätiön toimitalo,
jossa järjestetään kansantaidenäyttelyitä, suomalaisia kansantanssiesityksiä ja
ylläpidetään kahvilaa. Tiloja vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.
Säätiöllä on myös kansallispuku- ja leikkivälinevuokraamo. Kahvila Villa Tomtebo on avoinna joka päivä kesä-elokuussa klo 11-18, muina aikoina pyhäisin ja la-su klo 11-16. Tiedustelut puh. (09) 484 511.

Hauskat pyörätelineet Villa Tomtebon edessä.


Klassikko. Seurasaaren silta.

Helsingissä myrsky riehui
merikin aivan kiehui,
kun tuhatkahdeksansataa yhdeksänkymmentä,
kahdeskymmeneskahdeksas elokuuta
lakaisi jättiläisen luuta,
kaatui monta suurta puuta.

Sitten, yks kaunis ilta
keksittiin: tehdään niistä silta!
Monelta pyöräilijältä puuttui ajotaito
ihmetys oli aito
kun hän mereen hupsahti
ja jo muuttui tahti:
Seurasaaressa loppui törmäily,
kiellettyä on pyöräily.
Paloauto pitkin siltaa mahtuu
jos hätäinen apua kutsuu.

Pääsee saareen myös kyydissä ison laivan
mutta siltaa pitkin nopeammin, säästää navigoinnin vaivan!




Sillalta voi ihailla myös pikkuisia ja isojakin lintuja.



*****
*****

Ja tällaisen mahtavan tiedonmurusen antoi Kaupungin nettisivut:

"Tiesitkö tämän? Helsingissä on lähes 1 300 ravintolaa, joiden keittiöistä on
13 japanilaista
26 intialaista
43 kiinalaista
8 nepalilaista
6 thaimaalaista
(Lähde: Ravintolaopas.net)"

Jaahas. Ja mitä ne 1204 jäljelle jäävää ravintolaa ovat? Äläkä nyt vaan sano että "suomalaisia". Tai ehkä nykyään jo pizzeriat, kebabkioskit (joita on nykyään varmaan enemmän kuin pizzerioita) ja amerikkalaisvaikutteiset pikaruokalat ovat suomalaisia ravintoloita.

Mutta enpä tiennyt että japanilaisia ja intialaisia on noinkin monta. Tuntuu kuin olisin käynyt niissä kaikissa. (Vaikka en takuulla ole.)

Päivälehden museo, metro ja paloasema

Päivälehden museo sijaitsee osoitteessa Ludviginkatu 2–4 eli entisessä Hesarin toimistossa. Museoon on vapaa pääsy. Se on avoinna ti–su klo 11–17, puh. 122 5210.

Nyt museossa on aivan huikea metron 25-vuotisnäyttely! "Metro 25 vuotta" on museossa 30.9. saakka. Mene ihmeessä katsomaan sitä ennenkuin se loppuu! Siellä voit nimittäin... tai kerronkin vähän myöhemmin.

Alakerrassa on lehdenteon historiaa esittelevä näyttely, jossa pääsee muun muassa kokeilemaan ladontaa. (Voi mikä onni onkaa tämä tietokoneistuminen.)

Museossa on lapsille yhtä sun toista peliä ja leikkiä kaiken katseltavan lisäksi. Onpa siellä myös työpajoja tulevaisuuden taiteilijoille:

Sarjakuvakurssi 8.11.-13.12.
Warda Ahmed opastaa lapsia ja nuoria sarjakuvan saloihin torstai-iltaisin klo 17-19.30. Itsenäisyyspäivälle osuva tunti pidetään 5.12.
Kurssi on maksuton.
Ilmoittautumiset puh. 122 5210 tai museo@sanoma.fi

*****

Eli pääset ajamaan metrolla itse! Mukana myös äänitehosteet. Niitä ilman tuo ei olisi yhtä raju kokemus.


Museon yläkerran interiööriä.


Valoa ja tilaa. Koululuokka tai parikin mahtuu tänne hyvin.


*****

Tässä on hyvä tietokilpailukysymys: Mitä mullistavaa Helsingin Sanomat -lehteen liittyvää tapahtui 26.2.1944?

Tässä kuvassa on Stockmannin tavaratalon valopiha 26.4.1944.


Silloin Helsinkiä moukaroi Neuvostoliiton suurhyökkäys. Pommeja putoili aluksi Suomenlinnan ja Kaivopuiston välille, myöhemmin pohjoisempaankin. Yksi konen ammuttiin alas Kaivopuiston edustalla. Se Hesari? Päivälehden museon mukaan "Helsingin Sanomien toimitalo kärsi pahoja tuhoja. Seuraavan päivän lehti oli jo valmiina, mutta kun sähköä ei ollut saatavilla, sitä ei voitu painaa." Eli seuraavan päivän lehti jäi tämän takia ilmestymättä.

26.2.2004 paljastettiin Viikin pelloilla suurhyökkäyksen ja Suomen ilmatrjunnan muistomerkki, eli Sodanaikaisen ilmatorjuntapatterin muistokivi. Pattereita oli tuolla Viikin pelloilla.

*****
*****

Naapuri, Korkeavuorenkatu 26, on yksi Helsingin hienoimmista taloista: Theodor Höijerin suunnittelema Erottajan paloasema. Se valmistui v. 1891 ja on siitä asti toiminut paloasemana (vuodesta 1991 pelastusasemana).



Palomuseon nettisivuilla kerrotaan uskomaton tarina eräästä urheasta ja taitavasta palomiehestä:

Kerran oli maalarin kelkka hilattuna Erottajan paloaseman tornin huippuun korjaustyötä varten, oli sunnuntaipäivä ja Lindènin palovartiovuoro oli Erottajan paloaseman tornissa (tornin korkeus maanpinnasta n. 40 m) päättynyt. Hän ei "viitsinyt" laskeutua portaita alas, vaan teki sen liukumalla kelkan nostoköyden varassa pää alaspäin jarruttamalla jalkaterillään ja pitäen kädet levitettynä kuin uimahyppääjä. Kädet hän otti avuksi jarrutukseen vähän ennen maahan tuloaan. Tämän huiman tempun näki eräs herrasmies joka pyysi portinvartijaa kutsumaan luokseen jonkun esimiehen. Paikalle tuli vahtipäällikkö jolle herrasmies antoi 20 mk:n setelin annettavaksi Lindènille. Temppu oli herrasmiehen mukaan sellainen, että sitä ei näe edes sirkuksessa.

****
Palomuseo on avoinna yleisölle sunnuntaisin kello 12–16, mutta ei kesä-elokuussa. Sisäänpääsymaksu on 1 €. Lisätietoja paloasemista ja museosta: www.hel2.fi/pel.