Junioriblogin paluu

Tämä kuva on Vuosaaren nettisivuilta. Ja kuvassa Itä-Helsingin melojia.


Nyt on Junioriblogi palannut hengähdystauolta. Eikä breikin syynä ole ollut lomailu, todellakaan, vaan muiden töiden kanssa tilanne kiristyi niin, ettei tälle ollutkaan aikaa. Mutta nyt, kun pahimmat solmut heltiävät, jatkan taas.

Lähitulevaisuudessa raportoin tähän muutamista kivoista jutuista. Niitä ovat

* pyöräilyreitit, joita on kiva ajaa ja joiden varrella on jotain nähtävää ja koettavaakin. Sellaisiin kuuluu fantastinen kaivopuistorundi, merellinen Töölö–Seurasaari–Espoo–Lauttasaari-kierros, tunnelmallinen Vantaajoen ranta Vanhastakaupungista pohjoiseen ja tietysti suursuosikkinen Keskuspuisto!

* saaristo ja merimatkat

* Helsinki Cup. Hesan, ellei Suomen, kansainvälisin urheilutapahtumua.

* Lähialueiden nähtävyydet, joissa on pakko käydä. Poistu siis joskus Stadista! Visiitin väärttejä ovat muun muassa Heureka, EMMA, vanha Porvoo, Fiskars + Billnäs + Pohja + mitäkaikkeasielläonkaan.

* Ja ne pari muuta pakollista peruskohdetta, joita ilman Junioriblogi ei ole täydellinen: Lintsi ja Suomenlinna. Pakollisia kohteitahan on kolme, joista yhtä olen jo käsitellyt: Korkeasaarta. Mutta koitan löytää noiden kaikkien kolmen kokemiseen jotain uutta ja poikkeavaakin näkökulmaa.

Mutta sitten. Pohdin myös muutamia ei-todellakaan-kivoja juttuja, eli sellaisia asioita, joita ilman Helsinki olisi parempi kaupunki. Näitä ovat, tärkeysjärjestyksessä vähemmän tärkeästä olennaisempaan juttuun:

* Mystinen haju espalla. Siis kirvatko muka sen saavat aikaan? (Niin ehdotti tämän päivän Hesari.) Ajattelin, kun sen itse koin ekaa kertaa pari viikoa sitten, että puistoa ovat öiset juhlijat käyttäneet käymälänä, ja siltä se haisee...

* Röyhkeät lokit, etenkin Kauppatorilla. Siellä vallitsee päivisin hitchcockmainen arjen inferno. Olen luonnon ja eläinten ystävä, mutta minua on kaksi kertaa lokki raapaissut pahasti verille, kun se on tullut nappaamaan jonkun leivänpalan. (Ekalla kerralla olkapääni iho repesi pahasti ja jouduin tikattavaksi terveysasemalle, ja koska haava oli likainen, sain vielä kamalan vahvat antibiootitkin. Voi huh.) No, mitäs söin ulkona. Tyhmä tyhmä tyhmä. Mutta varsinkin perheen pienimpien jätskin-, vohvelien ja lihistenystävien on varottava lokkeja, niistä voi Juniori saada jonkinlaisen lintutrauman loppuiäkseen.

* Pyörätiet, joiden varsilla ei ole mitään nähtävää tai joiden varret ovat ankeuden huippuja, mutta joita on vaan pakko sahata päästäkseen paikasta toiseen. Tällainen on esim. Sörnäisten rantatie. Samoin miinuslistalleni pääsevät turvattomat ja hankalat pyörätiet. Itse olen aina pelännyt Hietaniemen hautausmaan kulmaa Mechelininkadulla. Vain röntgenkatseella voi nähdä onko törmäysvaaraa. Eikö sinne voisi laittaa jotain peiliä?

* Itämeren surkea tila. Rakas meremme on katastrofaalisessa kunnossa, ja oman silmämääräisen arvioni mukaan tilanne pahenee vuosi vuodelta. Meren kunto on myös Juniorimatkailijan huolenaihe esimerkiksi siksi, että kaikilla uimarannoilla ei enää voi uida. Eikä likaisen myrkyllisellä merellä ole kivaa meloakaan, eikä puhjehtia, surffata tai kalastaa.

* Hukkumisonnettomuudet. Miksi, voi miksi.

Älä pelkää! Tämä lokki on netistä ja lähteen mukaan Brightonista.

Ole sankari

Näille jäille ei heti tulisi lähdettyä kävelylle. Mutta pikkusorsat nauttivat.

Mitä tehdä jos joku putoaa heikkoihin jäihin? Tämä kaikkien helsinkiläisten on syytä tietää. Soita tietenkin ensiksi apua. Kännykkä onkin nykyään yleisempi turvaväline kuin jäänaskalit. Helsingissäkin hätänumero on 112. Ja näin ytimekkäästi ja selkeästi neuvoo Jokamiehen turvaopas:

Kun joudutaan pelastamaan toista ihmistä heikoista jäistä, onnettomuuspaikkaa on lähestyttävä varovasti, loppu kontaten ja ryömien. Uhrille ojennetaan jotakin kättä pidempää, paremman puutteessa kaulaliina tai oma takki. Jäistä pelastettu pitää aina toimittaa sairaalaan.


Wikikirjasto neuvoi näin:

* Jos tunnet jään pettävän altasi, levitä kädet nopeasti sivuille, niin että et putoa kokonaan synnyttämääsi avantoon.
* Koeta ponnistaa itsesi jäälle. Pyri hinaamaan itsesi esim. käsillä jäälle, ja jaloilla potkien uintiliikkeitä tehden.
* Ole rauhallinen.
* Huuda apua.
* Pyri tulosuuntaan, jossa jää kantoi, ja riko jää edeltäsi niin pitkälle kuin se särkyy.
* Kieri, ryömi ja konttaa, kunnes olet varmasti kestävällä jäällä.
* Hakeudu nopeasti lämpimään.
* Jos et pääse ylös jäälle, pysyttele lämpöhukan pienentämiseksi mahdollisimman liikkumattomana paikallasi ja huuda apua.
* Älä lämmitä itseäsi "avantouinnin jälkeen alkoholilla", äläkä mene heti saunaan, vaan lämmittele itseäsi hitaasti. Näiden aiheuttama nopea verenkierron kiihtyminen voi aiheuttaa sydäninfarktin.

Kun autat jäihin vajonnutta

* Soita hätäilmoitus 112, jos sinulla on puhelin. Kerro mitä tapahtuu, ja missä, tarkka paikka.
* Kun lähdet auttamaan jäihin vajonnutta, ota mukaasi kättä pitempi apuväline, joksi kelpaa köysi, airo, pitkä oksa tai takkisi.
* Kulje pelastettavaa kohti vanhan jään suunnasta, konttaa ja ryömi viimeiset metrit, koska jää on särkymiskohdan lähellä heikko ja konttaaminen jaksaa painoasi laajemmalle alalle.
* Ojenna kättä pidempi apuväline pelastettavalle, ja vedä hänet sen avulla jäälle. Ryömikää ja kontatkaa kauas avannosta, kunnes jää on varmasti vahvaa.
* Auta avannosta pelastettu lämpimään. Kuivat vaatteet vaihdettava päälle mahdollisimman pian tai märät vaatteet kuivattava heti, jos vaatteiden jäätyminen ei estä tätä. Jäissä käynyttä ei saa viedä saunaan, koska äkillinen kuumuus kierrättää kylmän pintaveren sydämeen, ja tulee sydäninfarktivaara. Saman vaaran aiheuttaa alkoholi.
* Jos avannosta autettu ei pysty itse liikkumaan, älä liikuttele häntä turhan takia. Hierominen, jaloista ja käsistä nostaminen ja pakolla kävelyttäminen voi olla hengenvaarallista. Riisu märät vaatteet, ja suojaa pelastettava (täkillä, huovalla). Neuvo ambulanssi kohteeseen.

Nauti merestä talvellakin. Mutta varo heikkoja jäitä!

Haluan nähdä oikeita nalleja, mutta avaako jäänmurtaja tien vesibusseillekin? Ei, mutta onneksi Korkeasaareen pääsee Mustikkamaalta siltaa pitkin.

Eräänä talvisena pakkaspäivänä kävelin Hakaniemen siltaa, ja huomasin mieshahmon lähtevän ylittämään Siltavuoren salmea, siis melkein Hakaniemen torin laidalta kohti Kruununhakaa. Huh! Ihanko totta se tuosta aikoo mennä, mumisin kauhuissani. Meri oli pinnalta jäätynyt, tai ainakin se näytti... noh, valkoiselta. Mutta pakkasethan alkoivat vasta eilen. Ei se jää voi olla kuin sentin paksuinen... Kaivoin kännykän esiin ja valmistauduin henkisesti soittamaan hätäkeskukseen heti kun jää alkaa miesparan jalkojen alla rakoilla.

Tunnustettakoon, että aloin myös kaivella kamerakännykkääni, mutta se oli unohtunut kotiin.

Mitä olisin tehnyt jos mies olisi tipahtanut jäihin, siis mitä muuta kuin soittanut hätänumeroon? En tosiaan tiedä. Jos jäät ovat heikot, ei sitä oikein itsekään uskalla lähteä ravaamaan onnettomuuspaikalle, ja sillalta oli aikamoinen matka alas rannalle, josta olisi pitänyt juosta onnettomuuspaikalle. Mutta silti haluaisin edes fantasioida valveunella, jossa olisin urheasti ja valtavan pätevästi pelastanut raukan hengen.

Onneksi en joutunut sankaritestiin, mies ei pudonnut!

*****

Merta rakastavalle Juniorille kannattaa tolkuttaa joka vaiheessa, että jäille ei saa mennä. Välillä kiusaus voi olla kovakin. Esimerkiksi Tervasaaren rantapenkereet ovat hyppimään houkuttelevan näköistä kiveä, eikä pienimmät juniorit ymmärrä mitenkään, että jään alla ei olekaan vaan kumisaappaallisen verran vettä, vaan ehkä monta metriä.

Jääteillä on ihanaa kävellä talviauringossa. Kun asuin Meilahdessa, hiihtelin joskus Seurasaaresta jäätä pitkin Lauttasaaren liepeille. Ennen oman Juniorini syntymää
reippailin Tervasaaresta Katajanokalle jäätä pitkin, mutta sitä reittiä en ole enää onnistunut kulkemaan lastenvaunujen kanssa. Töölönlahden yli toissa talvena sekin onnistui, tie oli niin leveä. Ja pulkassahan saa vedettyä laiskaa ja unista kuormaa pitkiäkin matkoja, rajoituksena vain työjuhdan kunto. Yhdet tuttuni ovat harrastaneet luistelua pitkällä ja kiemuraisella jäätiellä, joka kulkee Vuosaaren rannoilta merelle päin. Ja siinä samalla, kunnon karttuessa, imaistaan superannokset D-vitamiinia.

Mutta kaiken rennon ja urheilullisen nautinnonkin keskellä tolkuttaisin ihan jatkuvasti tenaville, että tätä ette sitten tee yksin ettekä toisten lasten kanssa, vaan aina yhdessä aikuisten kanssa.

Vaarallisimmat paikat, eli heikoimmat jäät, ovat aina virtakohdissa ja siltojen alla. Kuten yläkuvastakin näkee, Mustikkamaan sillan alla on selvät sulat laikut. Otin kuvan vähän yli kaksi viikkoa sitten, nyt jäätä tuskin on juuri lainkaan. Mutta tuona kauniina sunnuntaipäivänä Mustikkamaan ja Herttoniemen lähistöllä näkyi useita pilkkijöitä. Enkä nähnyt kenenkään tipahtavan.