Helsingin paras ruokapaikka, keidas keskellä kaupunkia. Ja vielä esteettömyydestä.

Kun on kylmä ja taivalta vihmoo jäisiä tiskirättejä, on kivaa viettää aikaa lämpimissä tunneleissa. Kesällä sitä sen sijaan kaipaa maan pinnalle, kohti valoa.

Kaisaniemen metroasema on helppo paikka pyörien päällä hevosvoimattomasti liikkuvienkin ottaa haltuun. Ja kun tulee nälkä, mitä tehdä? Ensiavuksi suosittelen etnistä ruokakauppaa aseman läheisyydessä. Pähkinät ovat ihanaa napostelusafkaa. Mutta kun on pakko istua alas...

Nämä paikat ovat lounasaikaan ihan täysiä. Jos mielesi halajaa etnistä mättöä, kuten Otso Kantokorpi sanoisi, sekaan vaan!


Liu'u pitkin käytäviä...


...niin saavut paikallisen leffateatterin eli nykyään Finnkinoon kuuluvan Kinopalatsin luo. Pelaa pelejä ja tarkasta uusi ohjelmisto, mutta


... jätä roskaruoka tiskille ja karkit ämpäreihinsä!


*****

Toisessa kerroksessa sijaitsee Kulttuurikeskus Caisa. Tänä keväänä siellä avasi (kuulemma) Helsingin ainoa kurdilainen ravintola, sekin edeltäjiensä tavoin nimeltään Cafe Caisa.

Lounasta saa seisovasta pöydästä ma-la kello 10.30-17.30 ja lisäksi joka päivä á la carte-annoksia sekä kahvia ja kahvileipää. Cafe Caisan mainos kertoo että ruoka on herkullista perinneruokaa orientaaliseen tyyliin runsaine alkuruokineen eli meze-annoksineen ja tuoreine salaatteineen. Lisäksi listalta löytyy paljon kasvisvaihtoehtoja, grilliruokaa mm. lampaanlihasta sekä tuoretta itse leivottua leipää. Se oli muuten aivan erinomaisen hyvää!

Hauskaa, että siellä oli pieni leikkipöytäkin, johon oli "katettu" pikkulasten ruokailuvälineitä ja kokkitarvikkeita.

Mutta tänäänkin ruoka oli hyvää, hyvin maustettua ja valmistettua, sitä oli riittävästi, eli siinähän on buffet. Paikan kasvisvaihtoehdot ovat mielenkiintoisia ja tuhtejakin. Eikä tässä ruoassa ole liikaa (rasvaisia) maitotuotteita, niinkuin valitettavan usein länsimaisten teollisuustuottajien pullistamassa ruokavaliossamme. Täällä saadaan myös vegaanit täyteen. Siis ruokaa.

Cafe Caisa, Fennia-korttelin toinen kerros, p. 676717 tai email: yusuf_kart@hotmail.com. Avoinna ma–pe 9–22, la–su 10–24 (tarvittaessa klo 01.30 asti)
Lisäksi ravintola on avoinna Caisan tapahtumien yhteydessä.

(Huomio, aikuiset bailaajat: Cafe Caisassa on baari, jossa on myös alkoholijuomia. Ei ollakaan ihan kurdityyliin, siis. Ja terassi!)

Keidas, eikö vaan?




Tässä niitä mezejä, kuten mm. hummusta. Mmm... Itsetehdyn leivän kanssa se oli ihanaa!



Caisaan todellakin pääsee hissillä ihan Kinopalatsin vierestä. Älä suotta pelästy jyrkkiä kierreportaita.

Kafkaa ja yleviä näkyjä. Mainosromua.

Porvariston hillittyä charmia ja edullisia hintoja: Cafe Kafka, Svenska Teatern, Ruotsalainen teatteri. Vaan mikä on tuo ihmeellinen poikkipuu, eikö talo pysy muuten kasassa?



Olen aika lailla jo höpissyt eväiden syönnistä ulkona ja sisällä sekä kahviloista. Eikä loppua näy. Miten ruoka voikin olla niin keskeistä?

Matkailukirjassa on kirjoitettava kahviloistakin, koska ei elämä voi olla silkkaa ennakoimista: "Teenpä eväitä, vaikka lähdemmekin vain puoleksi tunniksi ulkolenkille keskustaan. Emmekä missään nimessä pysähdy, jos törmäämme tuttuihin. En ota edes rahaa mukaan, vaan syömme nakkeja puistossa."

Rajansa pihiydelläkin. Joskus on kiva piipahtaa vain siksi, että näkee kivan kahvilan, tai siksi, että on lukenut siitä jostain matkaoppaasta, hihii.




Pidän Cafe Kafkasta, koska sinne kuultaa kaunis päivänvalo. Valo on muuten tärkeä elementti. Sellaiset paikat, kuin tämä Kafka sekä Kappeli, Ursula ja Caruselli ovat juuri valonsa takia niin viihtyisiä. Ja juu, onhan kolmessa viimeksimainitussa myös aivan mahtavat terassit ja kahdessa viimeksimainitussa vielä merinäköalat.

Ainakaan tuo kamala tuulikaappi EI tuo Kafkaan viihtyisyyttä.

Vessaan Kafkassa ei pääse pyörätuolilla, niinkuin ei sisäänkään: ulkona on kolme porrasta. Lastenvaunujen kanssa ne voi kyllä helposti ylittää.

*****
Etelä-Espalla on tällaisia hulppeita vanhan pikkuisen villan näköisiä kioskiluomuksia, jotka tosin ovat mainosromulla pilattuja. Että pitikin päästä taas valittamaan jostain. Mutta nuo jätskiständit ja kylmälaatikot ovat karmean näköisiä, megamarkiisista puhumattakaan. Miten sinisestä voikin saada noin räikeän?


Tässä hiljattain höpisin vanhoista helsinkiläisistä kioskeista. Suosikkejani ovat lippakioskit. Ja kuten muistelin, nämä Espan kioskit eivät ole lippakioskeja, mutta pikkukahviloita kuitenkin.

Tämä avataan pian. Ainakin teekkareiden vappuliikenne on jo alkanut. Myyjärouva oli jo paikalla siivoamassa.


Mikäs se täällä: Satulinna? Tylypahkan rehtorin kanslia? Melkein...


Hei nyt elokuvamaailma, herätkää! Jos Suomeen tullaan joskus filmaamaan Harry Potter -leffoja, tämä talo sopii erinomaisesti kuvauspaikaksi. Ja koska haluan miljardööriksi, en paljasta mistä tämä rappukäytävä löytyy, paitsi hulppeita rahasummia vastaan.

(Jos olet elokuvatuottaja, älä lue eteenpäin, vaan tee minusta rikas.)

Hiljaista, arvokasta tunnelmaa.


Portaita noustaan toiseen kerrokseen Café Arppeanumiin. Se on Snellmaninkadun alkupäässä (Snellu 3, Valtioneuvostosta pohjoiseen). Avoinna ti–la kello 11–16. Keittolounasta ja kaikenlaisia pullia.

Siinä yhteydessä, toisessa ja kolmannessa kerroksessa, on myös Yliopistomuseo. Se ei ehkä pikkuisimpia junioreita niin kiinnosta, vaan muinaisia opiskeluaikojaan haikailevat vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät parhaiten.

Jos olet museointoilija, mutta lapsesi vielä ei, jätä (iso, lukemisesta innostunut) juniori juomaan mehua kahvilaan. Kierrä sinä sillä aikaa näyttelyjä. Käy itsekin sen jälkeen nautiskelemassa kuppilan anneista, sillä tuo kahvila on kiva.

Sisäänpääsymaksut: Aikuiset 4,50 e, lapset 7-15 v. 2,50 e, eläkeläiset, opiskelijat, yliopistolaiset 2,50 e, koululaiset ryhmänä 2 e / henkilö, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.

Yliopistomuseosta sen omat sivut kertovat näin:

Helsingin yliopistomuseo Arppeanum perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat. Museokokonaisuutta täydentämään Arppeanumiin palasi nykyään Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Mineraalikabinetti. Vaihtuvien näyttelyiden tiloissa erikoisnäyttelyt vaihtuvat kahdesti vuodessa.

Helsingin yliopistomuseo huolehtii yliopiston museaalisesti arvokkaan omaisuuden - vanhan opetus- ja tutkimusvälineistön, huonekalujen ja taideteoksien - säilymisestä ja kunnostamisesta.

Kahvilavinkki lipan alla

Kahvit ja pillimehut maistuvat paremmilta ulkona. Me nautiskelimme eväistä Laajasalon Tullisaaressa. Niinpä emme paluumatkalla enää pysähtyneet Kaisaniemen puiston lippakioskille, joka oli vasta herännyt talviuniltaan.

Lippakioskit ovat upeita! Kauniita, sympaattisen näköisiä pömpeleitä. Kivat helsinkiläiskioskit tuovat mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, rennon notkumisen (lippakioskilta ei sovi koskaan ostaa mitään kiireisenä mukaan) ja – minulle erityisesti siis – Juhannuksen kesällä 2004, jolloin Juhannuspäiväni kohokohta oli mitä ihanin jäätelönsyöntihetki aution Espan kioskilla. (Se tosin ei olekaan lippakoski. Käynpä kuvaamassa senkin blogiini.)

Toivottavasti kukaan neropattiarkkitehti ei modernisoi lippakioskeja eivätkä vandaalit tee tuhojaan.

(Taitaakin tänään tulla useampi päivitys, tämä nimittäin jäi omaksi asiakseen. Kun tätä en oikein voi liittää "Itä-Helsinkiin"!)

Ravintoloita ja kahviloita katsastamassa

Vaipanvaihto meren yllä: Cafe Carusellin lastenhoitohuone, joka on myös invavessa. Löytyy sisään tultaessa oikealta. Avain haetaan kassalta. Päivänvalo kuultaa nätisti valokuvajulisteen läpi.

Juniorillekin sopivia ravintoloita ja kahviloita on lehdissä etsitty aika ajoin. Ja tietysti tämä blogikin niitä listaa. Meille sankarimatkailijoille ei maita pikaruoka, vaan vaadimme ainutlaatuisia ja oivaltavia ympäristöjä. Ei ketjuja.

Mitä juniori ravitsemusliikkeessä kaipaa, paitsi ruokaa ja juomaa, eli pitääkö olla erityispuitteita? Ensiksi tulee mieleen että tilan on oltava savuton, ja niinhän kaikki pian ovat.

Leikkinurkka on kiva taaperoille, koska he eivät kuitenkaan kauaa viihdy pöydässä, oli ruoka mitä vaan. Melkein vaikein ravintola-asiakas on aktiivinen uhmaikäinen, joka liikkuu vauhdikkaasti, kompastelee usein ja joka ei enää mahdu syöttötuoliin. Tällaisen perässä on juostava koko ajan, ja usein tulee mieleen että ehkä kannattaisi kahvitella vaan kotona.

Onneksi joissain kahviloissa on suojaiseen pihaan rajoittuvat ulkoterassit. Niihin voi siirtyä heti kun tarkenee, tai mikä ettei – puetaan nyt jo tarpeeksi päälle. Suojaterassipaikkoja ovat esimerkiksi Tamminiemen tien hienot ja kallit huvilakahvilat. Paljon halvemmalla selviää, kun kahvittelee lippakioskien äärellä. Ihan keskeisimmät ovat Esplanadin puistossa, ja nekin hyvin viihtyisiä.

Pari mitä sympaattisinta lippakioskia ovat Krunikassa Liisanpuistokossa bussi 18:n päätepysäkin vieressä ja Kaisaniemenpuiston laidalla Unioninkadun ja Kaisaniemenrannan kulmassa. Liisanpuistikon kioski tosin on valikoimaltaan hyvin suppea, mutta kyllä sieltäkin on lo käydä hellejätskiä ostamassa. Kaisaniemen kioskin ongelma on Unioninkadun meluisa ja haiseva liikenne. Onneksi siitä ostetun mehulasillisen ja pullan voi kantaa puiston kätköihin ja jatkaa matkaa meren rantaa pitkin.

Monet etelähelsinkiläiset pitävät Merisatamanrannan Mutterikahvilasta. Siitä tykkäävät monet junioritkin, koska varsinkin viikonloppuisin paikalle saapuvat prätkät herättävät pienten vauhtihirmujen mielenkiinnon. Kuitenkaan telmimistilaa ihan Mutterin vieressä ei ole, koska jalkakäytävä on jatkuvasti ruuhkainen, eikä ajotielle voi laajentaa leikkejään. Ja heti jalkakäytävän vieressä onkin meri.

Ravintolan valintaa saattaa rajoittaa myös asiakaskunta. Vaikka ruoka olisi mahtavan maittavaa, jos asiakkaat ovat tukevassa ja kovaäänisessä humalatilassa, pikkuiset asiakkaat pelästyvät. Tällaisiä mökäravintoloita löytyy erityisesti Kallion kaupunginosasta ja lähiöiden ostoskeskuksista. Niiden ulkomuoto voi hämätä: ulospäin kuin perhepizzeria onkin sisältä sankan savun ja meluisten kantakaljoittelijoiden täyttämä.



Kaikissa paikoissa ei ole tarjolla lastenruokapurkkeja eikä äidinmaidonvastikkeita. Eikä tarvikaan, niitä voi ostaa kaupasta tai juniorin eväät voi tehdä kotona valmiiksi. Kokonaisena paistettu pikkupossu – vaikka se roudattaisiin vain naapuripöytään – voi aiheuttaa sydämentykytystä niille pikkuisille, joka vielä ajattelevat Putte-possua lemmikin kaltaisena söpönä ilmestyksenä. Tämän kasvissyöjävanhemmista puhumattakaan.

(Miten kertoa mistä liha tulee? Siihen pääsemme myös kohtapuoliin, kun etenemme helsinkiläisten kotieläinten laitumille.)