Rakkautta Helsingissä

Perjantain kunniaksi tässä aivan hillitön video (ilmeisen keväisestä) Helsingistä. Nauttikaa!

Treffipaikkoja

Ennen vanhaan, kun ei ollut kännyköitä, eikä edes nettiä, tapaamiset täytyi sopia etukäteen, usein monta päivääkin aikaisemmin! Ajatelkaas! Ja jos oli sovittu että tavataan kello kuusi, paikalle piti todellakin raahautua kuudelta. Ei voinut soittaa että "tää bussi onkin vähän myöhässä, oleksä jo siellä?"

Kauppakeskuksista ja tavarataloista on tullut hengailupaikkoja, joissa treffataan kavereita. Se on vähän tylsää. Kulutusjuhla käy jo ylikierroksilla. Tietenkin on kivaa tavata sisällä eikä sateisessa, kylmässä ulkoilmassa. Nyt Juniorimatkailijan blogi ehdottaa treffipaikkoja, sisälle ja ulos.

1) Museoiden aulat. Ihan minkä vaan museon. Taide-, eläin- tai kansallis-. Käytä mielikuvitustasi. Katso edellisestä bloggauksestani tuo Postimuseo. Et ainakaan voi valittaa että sijainti olisi syrjäinen!

2) Kirjastot. Kantakaupungin parhaat ovat tietysti Kymppi ja Rikhardinkadun entinen pääkirjasto. Kirjasto Kymppi sijaitsee Postitalossa. Jos treffikaverisi on patologinen myöhästelijä, täällä voit odotellessasi lueskella ja kuunnella musiikkia. Kymppi on erikoistunut populaarikulttuuriin.


3) Kirjasto Kympin – ikään kuin – ulkopuolella, toisin sanoen Postitalon aulassa, on iso postin myymälä ja ruotsalaisketjun kahvila. Huolimatta siitä, että tilaa on käytetty eri lailla kuin alunperin on suunniteltu, interiööri on edelleen tyylikäs ja valoisa. No, ehkä hieman sekava. Mutta oikein hyvä treffipaikka. Kahvilassa voi selailla naistenlehtien lukukappaleita.


4) Muistatkos tämän? Treffipaikkojen superklassikko "Kukkis". Eli tässä Rautatietorin kulmalla oli ennen kukkakioski, jonka liepeillä varsinkin Hämeentien suunnasta tulevat tapasivat treffata. Nyky-Kukkis on aikamoisen rappeutuneen oloinen snagari.


5) Älä hengaa kauppakeskuksen sisällä vaan ulkona. Ihmettele vaikka Eva Löfdahlin suunnittelemaa Yrittäjäpatsasta. Mutta eikö olekin hassua, että yrittäjät tarvitsevat patsaan kerskakulutuksen pääalttarin, Kampin mahtipontisen kauppainfernon eteen.


6) Ruotsinkieliset tapaavat tietysti Lasipalatsin Träffpunktenilla.


7) Ja vanhalla Linja-autoasemalla voi katsella näyttelyitä.

Kusti polkee. Hieno heppa.

Aivan Helsingin ytimessä sijaitsee hauska ja yllättävänkin mielenkiintoinen paikka: Postimuseo. Se sijaitsee talossa, joka on yksi Sankarimatkailijan pakollisista Helsinki-kohteista, eli Pääpostissa.

Postitalon alimmassa kerroksessa on postin palveluita kuten Poste Restante. Museon sisääänkäynnin vieressä on myös hyvä virkistäytymispaikka, KirjeKahvila. Sinne pääsee helposti sisään lastenvaunujen kanssa tai pyörätuolilla. Arkisin kahvilassa on jopa lounasta ja pasta-annoksia.

Suomen Posti perustettiin jo vuonna 1638. Niinpä Postimuseon perusnäyttelyyn mahtuu valtakuntamme historiaa Ruotsin vallasta Autonomian ajan kautta nykypäivään. Ja Postin käsittämättömän outoon ja keinotekoiseen, suorastaan säälittävän huonoon Itella-nimeen.

# Museon näyttelyt ja museokauppa ovat avoinna ma–pe 9–18, la–su 11–16 ja pyhäpäivinä 11–16.
# KirjeKahvila on avoinna ma–pe 9–18, la 11–16.

Postimuseon sisäänpääsy on aikuisilta 4 e ja lapset (alle 18-vuotiaat) tietysti ilmaiseksi, niinkuin Helsingin museoissa tapana on.

Täällä voi istuskella ja kirjoitella kirjeitä, tietty.


Heppaa saavat rohkeat juniorit testata.


Tyylikäs postiauto hamasta menneisyydestä.


Ruokaa rintamalle. Ja muutamakin kerros sanomalehtiä suojana.


Löytyihän sieltä nämäkin tutut kaverit.


Moderni interiööri. Tyylikästä ja rauhallista.

Taiteiden yön tuoksinassa

En ole vielä koskaan päässyt iloitsemaan Taiteiden yöstä Juniorini kanssa. Se ei johdu siitä, että hän olisi aikuisten juhlaan aivan liian pieni, onhan siellä vaikka mitä pieniäkin innostavia juttuja, vaan pikemminkin siitä, että minä olen aina Taiteiden yössä töissä. Tänä vuonna taas Kiasmassa.

On vaikeaa sanoa (kysymättä esim. poliisilta) oliko vuoden 2007 Taiteiden yö rauhattomampi kuin aikaisemmat, koska nyt bileet pidettiin perjantaina torstaiden sijaan. Joka tapauksessa varmaa on, että väkeä oli kaduilla massoittain ja koska ilma oli hyvä, ihmiset viihtyivät ulkona. Muutamina aikaisempina vuosina ollaan jouduttu pitämän sadetta sisällä.

Jos nyt kuitenkin haluat lähteä Juniorin kanssa liikenteeseen, kannattaa etukäteen katsoa lehtien liitteistä missä on lapsille sopivaa ohjelmaa ja suunnata suoraan sinne. Koska väkeä on liikkeellä niin hurjia joukkoja, esimerkiksi ison katraan tai lastenvaunujen kanssa kulkevat saattavat kokea etenemisen hankalaksi.

Valtaisat ihmismäärät kärräävät kaduille aina roskia, ja roskista pahimpia ovat lasinsirut, joita perjantainyönäkin oli kuin mattona Mannerheimintien nurkilla.

Oma auto kannattaa ehdottomasti jättää kotiin, ainakin jos suuntana on Helsingin keskusta.

Kannattaa myös muistaa, ettei Taiteiden yötä ole pakko tulla viettämään keskustaan. Kaikissa kulttuurikeskuksen toimipaikoissa, kuten Itäkeskuksen STOAssa, Vuosaaren Vuotalolla, Malmi-talolla, Salmisaaren Kaapelitehtaalla tai Kannelmäen Kanneltalolla on myös paljon hyvää ohjelmaa. Ja voivathan keskustankin asukkaat lähteä lähiöretkille!

*****

Museoihinhan alle 18-vuotiaat pääsevät aina ilmaiseksi, ja aikuisillekin on vaihtelevasti ilmaisia museopäiviä. Esimerkiksi Kiasma on ilmainen perjantaisin ja Ateneum keskiviikkoisin. Niitäkään ei siis tarvitse kierrellä ruuhkapäivinä, vaan juuri Taiteiden yössä kannattaa satsata johonkin ainutlaatuisempaan!

Näyttelijä Eeva Litmanen, haastattelemassa Ira Aartelo.


Kotiteollisuuden Jouni Hynynen kunnostautui kirjailijana. Haastattelemassa Nora Varjama.


...Ja kyllä sitä Hynystä sitten ihmeteltiin.


Mutta Kiasman Junioriohjelman Numero Yksi oli ihan oikea Muotishow! Globe Hope esitteli upeita kierrätysmateriaaleista luotuja vaatteitaan.


...ja kuten huomaatte, se oli vauhdikasta menoa!


Lopuksi vielä kirja-asiaa: Otso Kantokorpi ja Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa.

Uni. Ja vielä Espoo Ciné.

Sankarimatkailijalla, tai oikeastaan Junioribloggaajalla, oli ilo käydä tutustumassa Itä-Espoon ytimeen, Tapiolaan. Mutta WeeGee ja Emma on vielä tsekattava uudestaan paikallisen tiedottajan kanssa. Tapiolan kulttuurikeskus on sen sijaan vanha tuttu kohde, kuten sen syksyiset festaritkin, Espoo Ciné.

Runotorstailla oli teemasanana Uni. Siitä lähtee tällainen ränttätänttä.

(Minä en suinkaan kutsu tuotoksiani "runoiksi".)


Onnellinen loppu

Unessani Peppi nostaa
hevosen,
taivas nielee
Katto-Kassisen.
Bambi ja Dumbo ikävöivät
äitiään,
itkien hätäänsä –
niinkuin pikku prinsessa isäänsä
turhaanko kotiin odottaa?
Kohta kuun valo kajastaa, fillarillaan ratsastaa
E.T. karkuun kiusaajaa.
Lassie viimein kotiin palaa, valot syttyy:
se onkin elokuvaa!


*****
*****

Tapiolan tyrmäävä keskusallas. Sen funktio ei ihan avaudu.

Hyvät leffafestarit juniorillekin – Espoo Ciné!

Ville ja Villi Kaniini (Ville och Vilda Kanin), ohj. Lennart & Ylva-Li Gustafsson. Ruotsi 2006.

Juniorimatkailijoiden täytyy välillä pistäytyä Espoossa. Sinne ei muuten missään nimessä tarvitse mennä omalla autolla. Eikä yleensä fillarilla kulkevien kannata pelätä hyisiä syyssateita Länsiväylän tuulisilla silloilla. Espoo Cinéhen pääsee nimittäin ilmaisella bussilla Helsingin Mannerheimintieltä, Lasipalatsin vierestä. (Bussissa lukee "Åbergin linja" ja tietysti "Espoo Ciné".)

Ilmaisbussin aikataulut on helppo muistaa: Helsingistä bussit lähtevät tasatunnein, Espoosta Tapiolan Kulttuurikeskuksen luota takaisin päin puolelta.

Valkohaukkojen arvoitus (Der Schatz der weissen Falken), ohj. Christian Zübert. Saksa 2005.


*****

Vähän isommille Junioreille Espoossa on myös ilmaisnäytös: torstaina eli huomenna 23.8. esitetään ulkoilmanäytöksenä Adrian Lynen ohjaama Flashdance vuodelta 1983!

Espoo Cinén elokuvat esitetään siis Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Jos et tule ilmaisbussilla, saavu siis Tapiolan keskustaan. Sieltä löytyy. YTV:n tavalliset bussit pysähtyvät terminaalissa kauppakeskuksen alla. Ja Helsingin päässähän Espoon bussit lähtevät nykyään Kampin ostosinfernon alakerrasta.

Cinestä saat lisätietoja heidän sivuiltaan www.espoocine.fi.

Tässä lippujen hinnoista:
Liput päivänäytöksiin 4,50 euroa ja muihin näytöksiin 6,50 euroa. Verkkokaupasta ostat lippusi edullisemmin 4,00 euroa päivänäytöksiin ja 6,00 euroa muihin näytöksiin.

Espoossa tavataan!

Töölönlahden valloittaja! Kas kummaa, runollisesti.

Nyt on pitkästä aikaa osallistuttava Runotorstaihinkin. Rallatellen, kuinkas muuten.

Kas kummaa!
Niinkuin monet sydämet,
tän maapläntinkin
valloitti kaunotar
Aurora Karamzin.

Kas kummaa,
keskellä vallankumousten,
se kelpasi näyttämöksi
Finlandian, Kekkosen ja Etykin.

Kas kummaa,
joskus siihen unohtuu nukkumaan
monta öistä juhlijaa.

Nyt on paikalla uusi valloittaja
valkoposkinen.
Sukulaisineen ja ystävineen
hän tallustelee,
ja miettii "tästä muualle en enää mee."

Metsikön rauhaa. Liikunnan riemua.

Yksi rakkaimmista paikoistani Helsingissä on Keskuspuisto – ja on ollut ihan juniorista asti. Muutin sen ääreltä pois viisi vuotta sitten, ja olen kaivannut sitä siitä asti. Liian kaukana en asu nytkään, fillarilla puiston alkupäähän Laaksoon kestää kotoani vain kymmenen minuuttia.

Mutta aikaisemmin totuin siihen, että Keskuspuisto on takapihaani tai osa työmatkojani.




Hassu sanoa, että keskuspuisto olisi "lempipaikkoja", se on niin laaja, ja oikeastaan monien paikkojen yhteenliittymä. Siinä on metsäpinta-alaa 700 hehtaaria ja teitä 100 kilometriä – kävely- ja pyöräteitä, siis.


Helsingin keskuspuiston on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Vain harvoissa pääkaupungissa voi rauhallista metsää kulkien siirtyä keskeisestä paikasta toiseen: Olympiastadionilta eri kaupunginosiin, tavarataloista (kuten Kannelmäestä) uimarannoille (esim. Pikkukoskelle) ja museoalueelta toiselle (Tuomarinkartanosta Pornaistenniemelle).

Ja mahtuupa sinne hautuumaitakin, kuten Maunulan uurnalehto ja lemmikkieläinten hautausmaa. Ja viljelypalstojakin, pohjoisessa jopa peltoja!

Mitä Keskuspuiston likuntalajien kirjoon tulee, niitä on valtavasti. Itsestään selviä ovat kävely sauvojen kanssa tai ilman, juoksu ja pyöräily sekä talvisin vielä hiihto ja pulkkailu, mutta voi siellä harrastaa harvinaisempiakin juttuja: jousiammuntaa, ratsastusta, esteratsastusta, liitokiekkoilua, golfia, lätkää ja taitoluistelua. Ja vaikka pujottelua, jos Paloheinän mäki kelpaa.

Ja hurjapää-pyöräilijät laskevat noita kumpareita pitkin.


Erään ystäväni edesmennyt isä – rauha Tanen sielulle – oli Keskuspuisto-aktivisti. Hän asui puiston vieressä Maunulassa, ja hänelle oli tärkeätä ettei puistoa uhata, tai mikä pahinta, tuhota. Joskus hän sai toisilta aktiiveilta puhelun: "nyt ne hakkaavat taas siellä jotain". Tane singahti paikalle vaatimaan moisen hirmutyön välitöntä lopettamista.

Hän olisi ollut iloinen tämän ponnen hyväksymisestä:
"Kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin yleiskaavan 2002:n käsittelyn yhteydessä 26.11.2003 toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän."

Toivottavasti nämä sanat ovat pitäviä.

*****

Sen sijaan että kerrottaisiin Keskuspuistossa olevan keväisin paljon valkovuokkoja, suorastaan vuokkomattoja, tai sanottaisiin laulun sanoin
"kun vuokko se silmänsä aukaisee,
kevät on tullut se kuiskailee",
puiston luonnonrikkauksissa luetellaan "runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla puistoa". Byrokraattien kielenkäyttö ei kankeudellaan petä koskaan. Ja monilla helsinkiläisäideillä on toukokuussa ilo nauttia aamukahveillaan noista valkovuokkoesiintymistä.

Tässä tietoa luonnosta kaupungin sivuilta. Sieltä löytyy lisääkin tietoa muun muassa juuri liikunnasta.



LUONNON SUOJELU JA HOITO

Nykytila

# metsiä n. 700 ha
# ikärakenne painottuu vanhoihin metsiin
# puulajisuhteet painottuvat kuusivaltaisiin metsiin
# lehtipuita ja erityisesti haapaa on runsaasti Maunulan ja Haltialan alueilla

Luonnonsuojelualueita

# Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan arboretum ja Ruutinkosken lehtoalue
# muut arvokkaat luontokohteet, mm. Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) ja kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi

Luonnon erityispiirteitä

# Haltialan haapametsät
# runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla Keskuspuistoa
# Maunulan saarnimetsä ja pähkinäpensaslehdot
# lehtikuusikko Haltialassa
# aukeiden alojen reunametsät
# Haltialan aarnialue


*****

Mimmit antavat rajuja näyttöjä futiskentällä jalkapallostadionin vieressä.

Kas kummaa!

Nyt on Junioriblogin taas osallistuttava Valokuvatorstaihin. Aiheena oli juuri se huudahdus, joka pääsi minulta pyöräillessäni Juniorin kanssa Keskuspuistosta ulos kohti Stadikkaa.

Kas kummaa! Heppa meni komeasti esteen yli, ja niin ratsastajakin – ja vielä hepan selässä pysyen.


... ja laitetaan tähän muutama extra vielä todisteeksi!




Laakson ratsastuskenttä sijaitsee osoitteessa Auroranportti 4 eli Auroran sairaalan vieressä.

Junioriblogin paluu

Tämä kuva on Vuosaaren nettisivuilta. Ja kuvassa Itä-Helsingin melojia.


Nyt on Junioriblogi palannut hengähdystauolta. Eikä breikin syynä ole ollut lomailu, todellakaan, vaan muiden töiden kanssa tilanne kiristyi niin, ettei tälle ollutkaan aikaa. Mutta nyt, kun pahimmat solmut heltiävät, jatkan taas.

Lähitulevaisuudessa raportoin tähän muutamista kivoista jutuista. Niitä ovat

* pyöräilyreitit, joita on kiva ajaa ja joiden varrella on jotain nähtävää ja koettavaakin. Sellaisiin kuuluu fantastinen kaivopuistorundi, merellinen Töölö–Seurasaari–Espoo–Lauttasaari-kierros, tunnelmallinen Vantaajoen ranta Vanhastakaupungista pohjoiseen ja tietysti suursuosikkinen Keskuspuisto!

* saaristo ja merimatkat

* Helsinki Cup. Hesan, ellei Suomen, kansainvälisin urheilutapahtumua.

* Lähialueiden nähtävyydet, joissa on pakko käydä. Poistu siis joskus Stadista! Visiitin väärttejä ovat muun muassa Heureka, EMMA, vanha Porvoo, Fiskars + Billnäs + Pohja + mitäkaikkeasielläonkaan.

* Ja ne pari muuta pakollista peruskohdetta, joita ilman Junioriblogi ei ole täydellinen: Lintsi ja Suomenlinna. Pakollisia kohteitahan on kolme, joista yhtä olen jo käsitellyt: Korkeasaarta. Mutta koitan löytää noiden kaikkien kolmen kokemiseen jotain uutta ja poikkeavaakin näkökulmaa.

Mutta sitten. Pohdin myös muutamia ei-todellakaan-kivoja juttuja, eli sellaisia asioita, joita ilman Helsinki olisi parempi kaupunki. Näitä ovat, tärkeysjärjestyksessä vähemmän tärkeästä olennaisempaan juttuun:

* Mystinen haju espalla. Siis kirvatko muka sen saavat aikaan? (Niin ehdotti tämän päivän Hesari.) Ajattelin, kun sen itse koin ekaa kertaa pari viikoa sitten, että puistoa ovat öiset juhlijat käyttäneet käymälänä, ja siltä se haisee...

* Röyhkeät lokit, etenkin Kauppatorilla. Siellä vallitsee päivisin hitchcockmainen arjen inferno. Olen luonnon ja eläinten ystävä, mutta minua on kaksi kertaa lokki raapaissut pahasti verille, kun se on tullut nappaamaan jonkun leivänpalan. (Ekalla kerralla olkapääni iho repesi pahasti ja jouduin tikattavaksi terveysasemalle, ja koska haava oli likainen, sain vielä kamalan vahvat antibiootitkin. Voi huh.) No, mitäs söin ulkona. Tyhmä tyhmä tyhmä. Mutta varsinkin perheen pienimpien jätskin-, vohvelien ja lihistenystävien on varottava lokkeja, niistä voi Juniori saada jonkinlaisen lintutrauman loppuiäkseen.

* Pyörätiet, joiden varsilla ei ole mitään nähtävää tai joiden varret ovat ankeuden huippuja, mutta joita on vaan pakko sahata päästäkseen paikasta toiseen. Tällainen on esim. Sörnäisten rantatie. Samoin miinuslistalleni pääsevät turvattomat ja hankalat pyörätiet. Itse olen aina pelännyt Hietaniemen hautausmaan kulmaa Mechelininkadulla. Vain röntgenkatseella voi nähdä onko törmäysvaaraa. Eikö sinne voisi laittaa jotain peiliä?

* Itämeren surkea tila. Rakas meremme on katastrofaalisessa kunnossa, ja oman silmämääräisen arvioni mukaan tilanne pahenee vuosi vuodelta. Meren kunto on myös Juniorimatkailijan huolenaihe esimerkiksi siksi, että kaikilla uimarannoilla ei enää voi uida. Eikä likaisen myrkyllisellä merellä ole kivaa meloakaan, eikä puhjehtia, surffata tai kalastaa.

* Hukkumisonnettomuudet. Miksi, voi miksi.

Älä pelkää! Tämä lokki on netistä ja lähteen mukaan Brightonista.

Jäätelökesä. Ja Korkeasaarta.

Ennen juhannuslaitumille lähtöä Junioriblogi osallistuu rallatellen Runotorstaihin. Aiheena on

Jäätelökesä

"Kiitos ei sittenkään",
täti jonossa pohtimistaan pohti
ja monille paasata tohti:
"Mun pitää kaloreilta karata,
on nääs tullut jo näitä kiloja,
ja kolesterolin takia
lääkäriaika varata."

Ennen kuin tarina enää toistui,
tiukka täti poistui.

Minäpäs jäätelölle vieläkin sytyn
kun näen onnellisen Juniorini hymyn.

Eikä meidän Jäätelökesään kuulu huoli.

Ei tarvitse vastaan harata.

*****

Tässä tuokiokuvia Korkeasaaresta, Kameli-Joesta lokkiäitiin, kengurunpennuista leikkikrokotiiliin.

Hyvää Juhannusta, ensi viikolla palataan!





Katsopas, siellä on se lokkiäiti räystään päällä!

Terveisiä Sodankylästä ja Mukkulasta

Hei Junioriblogin fanit

Käväisimme isolla porukalla Lapissa Sodankylän elokuvajuhlilla, niinkuin perinteisiimme kuuluu. Ja heti perään toinen perinne, eli Mukkulan kirjailijakokous. Oli mahtavaa! Mukkulaperinteen mukaisesti tuli seurattua kokousta ja Suomi–Muu maailma -jalkapallo-ottelua (jossa Suomi pärjäsi poikkeuksellisen hyvin. Lopputulos oli 8–8). Myös talviturkki meni saunan jälkeen Vesijärvessä.

Olipa ihanaa päästä pois Stadista välillä, jotta osaa sitten taas arvostaa näitä kotimaisemiakin ja suhteuttaa niitä muuhun Suomeen.

Kirkasvetisiä järviä rakastan, samoin kuin vuolaana virtaavia jokia. Onneksi pian saan nautiskella molemmista! Meren äärellähän heilumme koko ajan.

IStori ehti laittaa kuvaraporttia Sodankylästa ja Mukkulasta, käykääpä katsomassa tästä. Tämä blogi päivittyy tänä iltana.

Ja huomenna ennen juhannusjuhlintaan (lue: landelle) lähtöä laitan tänne taas kerran runon ja valokuvan torstain merkeissä.

Muusikko Antero Prihaa lainatakseni, "Hellsinki helluray"!

Kone.

Nyt Juniorimatkailijan Helsinki -blogi osallistuu ekaa kertaa Valokuvatorstaihin ja Runotorstaihin! (Vaikkei tänään torstai olekaan.)

Koska tämän teoksen huipentuma on lapsellisten aikuisten ja heille läheisten junioreidensa opas, tämä runokin on vähän tällainen lapsekas ja rallatustyyppinen.

"Kone" on tietysti muun muassa Korkeasaareen liikennöivä kesäinen lautta, Vispilä.




Kone


Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin!
Laskusilta nostakaa,
enää laiva ei makaa.

Ratas toista nytkäyttää
väkipyörä pyörähtää
konehuone höyryää
ketju kiristyy
ruori kääntyy ja vääntyy.
Pian pilli ulvahtaa, kone käy!

Uutta maata näkyy.
Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin.
Vielä vähän on koneella matkaa,
välissä monta aaltoa,
ei laiva makaa.

Kirjataivaasta joutomaalle

Pääsinpäs vihdoinkin edes Länsi-Helsinkiin! Vaikka edelleen olen varmaan ihan liian keskittynyt kantakaupunkiin. Mutta tietämättömille kerrottakoon: tunnen Pohjois- ja Itä-Helsingin erittäin hyvin. Vanhoja kotiseutujani, oi niitä aikoja!

Toisaalta minulle rakkainta Helsinkiä on länsipuolen Helsinki, ennen kaikkea Taka-Töölö ja Meilahti. Nyt tosin liikuskelin vielä Etu-Töölössä.

Kirjakauppa Kirjataivas on järjestänyt lapsille leikkikaluja ja possuseuraa.


Lastenkirjojen valikoima oli hyvä. Mutta aikuisen kannattaa hankkia myös pari pokkaria itselleen ja tarkastaa alakerran taidenäyttely eli Galleria Leo.
Kirjataivas, os. Mechelininkatu 15, p. 050 5879 534. Avoinna ma–pe 11–18, la 10–15.


Raitiovaunu Mechelininkadulla, niinpä niin.


Joutomaatako?


Juuri tällaiset pienet näennäisen tyhjät aukot tekevät kaupungista inhimillisen ja jännittävän. Älkää nyt, hyvät suunnitteluviranomaiset, valtuustoporhot ja grynderit, kaavoittako ja myykö jokaista neliösenttiä! Tämä hieno futis-, polttopallo-, petankki- tai kyykkäkenttä sijaitsee Nervanderinkadulla Taidehallista pohjoiseen.

Pyhimys menossa tunneliin? Jollain on välähtänyt! Tätä reittiähän pääsee varmaan Temppeliaukion kirkon alle... Eli tässä on parkkihallin suuaukko Nervanderinkadulla.



******

Helsingin paras ruokapaikka, keidas keskellä kaupunkia. Ja vielä esteettömyydestä.

Kun on kylmä ja taivalta vihmoo jäisiä tiskirättejä, on kivaa viettää aikaa lämpimissä tunneleissa. Kesällä sitä sen sijaan kaipaa maan pinnalle, kohti valoa.

Kaisaniemen metroasema on helppo paikka pyörien päällä hevosvoimattomasti liikkuvienkin ottaa haltuun. Ja kun tulee nälkä, mitä tehdä? Ensiavuksi suosittelen etnistä ruokakauppaa aseman läheisyydessä. Pähkinät ovat ihanaa napostelusafkaa. Mutta kun on pakko istua alas...

Nämä paikat ovat lounasaikaan ihan täysiä. Jos mielesi halajaa etnistä mättöä, kuten Otso Kantokorpi sanoisi, sekaan vaan!


Liu'u pitkin käytäviä...


...niin saavut paikallisen leffateatterin eli nykyään Finnkinoon kuuluvan Kinopalatsin luo. Pelaa pelejä ja tarkasta uusi ohjelmisto, mutta


... jätä roskaruoka tiskille ja karkit ämpäreihinsä!


*****

Toisessa kerroksessa sijaitsee Kulttuurikeskus Caisa. Tänä keväänä siellä avasi (kuulemma) Helsingin ainoa kurdilainen ravintola, sekin edeltäjiensä tavoin nimeltään Cafe Caisa.

Lounasta saa seisovasta pöydästä ma-la kello 10.30-17.30 ja lisäksi joka päivä á la carte-annoksia sekä kahvia ja kahvileipää. Cafe Caisan mainos kertoo että ruoka on herkullista perinneruokaa orientaaliseen tyyliin runsaine alkuruokineen eli meze-annoksineen ja tuoreine salaatteineen. Lisäksi listalta löytyy paljon kasvisvaihtoehtoja, grilliruokaa mm. lampaanlihasta sekä tuoretta itse leivottua leipää. Se oli muuten aivan erinomaisen hyvää!

Hauskaa, että siellä oli pieni leikkipöytäkin, johon oli "katettu" pikkulasten ruokailuvälineitä ja kokkitarvikkeita.

Mutta tänäänkin ruoka oli hyvää, hyvin maustettua ja valmistettua, sitä oli riittävästi, eli siinähän on buffet. Paikan kasvisvaihtoehdot ovat mielenkiintoisia ja tuhtejakin. Eikä tässä ruoassa ole liikaa (rasvaisia) maitotuotteita, niinkuin valitettavan usein länsimaisten teollisuustuottajien pullistamassa ruokavaliossamme. Täällä saadaan myös vegaanit täyteen. Siis ruokaa.

Cafe Caisa, Fennia-korttelin toinen kerros, p. 676717 tai email: yusuf_kart@hotmail.com. Avoinna ma–pe 9–22, la–su 10–24 (tarvittaessa klo 01.30 asti)
Lisäksi ravintola on avoinna Caisan tapahtumien yhteydessä.

(Huomio, aikuiset bailaajat: Cafe Caisassa on baari, jossa on myös alkoholijuomia. Ei ollakaan ihan kurdityyliin, siis. Ja terassi!)

Keidas, eikö vaan?




Tässä niitä mezejä, kuten mm. hummusta. Mmm... Itsetehdyn leivän kanssa se oli ihanaa!



Caisaan todellakin pääsee hissillä ihan Kinopalatsin vierestä. Älä suotta pelästy jyrkkiä kierreportaita.