Niiden arkkitehtuuri on paljastavaa ja kertoo maansa kulttuurista: Keski-Euroopan suurkaupungeissa asemat ovat vanhoja, arvokkaita ja valoisia romanttisine kaari-ikkunoineen, kuten Ranskassa. Pohjoismaissa ne ovat moderneja ja siistejä, vähän kliinisiäkin. Itä-Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossa asemille usein pystytettiin monumentaalisia taidehirvityksiä, jotka esittelivät sosialistisen vallankumouksen tuoman vaurauden hedelmiä, kuten leikkuupuimureita tai öljypumppuja.
Yhdysvalloissa en ole käynyt, mutta tiedän muutaman aseman elokuvista. Niissä ne esittävät usein rikollisten tyyssijoja tai toimivat ratkaisun hetkien näyttämönä, kuten Elliot Ness -elokuvassa. Siinä Chicagon asemalla tapahtuu Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin -elokuvasta lainattu idea, joka nostaa saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä: lastenvaunut vierivät portaita alas, niistä kuuluu vauvan itku, ja tulitus alkaa...
Helsingin päärautautieaseman laiturit saivat muutama vuosi sitten katon.
*****
Meidän kaikkien toiveammatti: lakaisukoneen kuljettaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti