Tästä Pekka Nevalaisen teoksesta Helsingin kaupungin nettisivut tietävät kertoa seuraavaa:
Vanha lasten loru Aa be ce kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen, on antanut aiheen ja nimen tälle veistokselle, jossa harmaa ponteva kissa kiipeää tikapuita pitkin suureen punaiseen A-kirjaimeen. Koulu, jonka pihalla veistos on, antaa taide- ja taitopainotteista opetusta 7-12 -vuotiaille lapsille.
Veistoksessa taiteilija on käyttänyt useita materiaaleja; iso A-kirjain on maalattua terästä; tikkaat ovat ruostumatonta terästä; harmaa kissa on muotoiltu lasikuidusta ja jalusta on valettu betonista.
Veistos on kustannettu rakennuksen määrärahoista ja se valmistui koulun avajaisiin 1996.
Os. Ruoholahden ala-asteen piha, Sinikaislankuja 1
Leikkikenttää kanavan toisella puolella.
Ylläolevaa kuvaa kuvatessa halusin oikein näyttää että leikkikenttä on aidattu. Monelle holhoojalle se on iso arvo. Mutta aita ei takaa lasten turvallisuutta tietenkään, vaan pikkuvillikoita täytyy aina vahtia. Varsinkin kuin puiston vieressä virtaa kanava.
Älä koske kalliooni!
Sen sijaan on outoa että tämä hieno kivenlohkare (tai pikkuisille: hurja kiipeilykallio) on pitänyt eristää. kasvaako siinä jokin harvinainen kasvi? Jos niin on, niin eikö kasvia voi siirtää? Nähdessäni tämän aloin taas arvostaa omia lapsuuden maisemiani Pohjois-Helsingissä, jossa ei luonto ollut kaukana, vaikka kerrostalossa asuttiinkin.
Shakki ja matti!
Rentoa, etelämaalaista tunnelmaa. Shakinpelaajat tuovat katukuvaan joutilaisuuden viettelystä ja kivan oloista yhdessäoloa jo liiallisuuksiin paisuneen pussikaljakulttuurin sijaan.
Ruoholahdessa jäin vaan kaipaamaan rauhallisia istuskeluterasseja ja penkkiryhmiä.
Tällä aukiolla eli Ruoholahden torilla oli myös olutbaari Amsterdam, jonka terassin aita oli tehty värikkäistä polkupyöristä. Valtavan kiva idea. Mutta kahvilakulttuuriakin voisi Ruoholahteen rantautua enemmän. Ehkä tilanne muuttuu, kun säät vihdoin lämpenevät ja jätskikisokit avaavat. Nämä kuvat otin aika kylmänä päivänä.
Piazza!
Tässä on Ruoholahden kanavan rantaa länteen päin. Ovatkohan havupuut uusina puistopuina jotenkin pannassa? Koska alue ei olisi ihan näin paljas (ja huomio: tuulinen!) jos kasvillisuutta kuten isoja, ympärivuotisesti reheviä havupuita olisi enemmän. Tai edes yhtään.
Kulttuurituristille lähistön tärkein kohde on Kaapelitehdas. Se sijaitsee vain kivenheiton päässä tästä paikasta. Ja pääseehän tänne hienosti metrolla!
(Kaapelitehdas ansaitsee oman bloggauksensa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti