Minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa. No just joo. Mutta nyt ei olekaan kesä. Tämä sää ei kyllä kuivaa yhtään mitään.
Hingumme kovasti pyöräretkelle. Varsinkin kun minulla on uusi hieno pyörä! (Kaikki aikaisemmat on varastettu. Viimeisin vietiin pari kuukautta sitten tästä sisäpihalta työpaikkani takaa.)
Juniorilla on upouusi turvaistuin ja kypärä. Uudet tukevat penkit turvavöineen ovatkin hienoja. Pienet jalat eivät mitenkään voi lipsahtaa pinnojen väliin. Penkki maksoi 59 euroa ja kypärä parikymppiä, vähän päälle. Halvemmalla saat, jos ostat käytettynä vaikka huuto.netistä, ja jos et löydä sieltä, sen enempää kuin tuttavilta, sukulaisilta tai kirppareiltakaan, laita itse ilmoitus neuvolan tai kaupan ilmoitustaululle. Sitten myyjät soittelevat tai meilaavat suoraan sinulle, mikäs sen helpompaa.
Pyöräretkelle kannattaa ottaa mukaan kaksi muovipussia, isompi turvaistuimen ja pienempi satulan peitoksi. Ota myös pikkuinen pyyhe tai rätti fillarin kuivaamista varten. Kyllä kannattaa! Mikään ei tunnu niin tyhmältä kuin fillarointi märällä satulalla.
Ja mikä parasta, silloin kun sinulla on kaikki nämä varmuushuoltovälineet, ei takuulla sada pisaran pisaraakaan.
Sisällä ei sada. Seikkaile kirppareilla ja divareissa.
Nämä nuortenkirjat toivat lapsuuden mieleen. Kannoin kirjoja kirjastosta kotiin päivittäin ja luin pari kirjaa illassa.
Parinkymmenen sentin sarjiksia voi ostaa vaikka kahvilakierroksen ajanvietteeksi.
Mutta onneksi tein kirjalöytöjäkin. Eräälle tuttavapariskunnalle ostin... Ai niin, se ei olekaan lastenkirja. Mutta myös meille löytyi huippuhyvää iltalukemista.
Kalle Blomkvist iskee jälleen!
Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä on kirja, jonka luin varmaan kymmeniä kertoja, mutta jota en ole koskaan omistanut. Moniko muistaa, että Astrid Lindgren kirjoitti myös dekkareita? Johdatus jännittävään lajityyppiin kannattaa aloittaa jo nuorena. (Tiedän erään, joka aloitti aloitti kaksivuotiaana. Kirja oli Pekka Töpöhäntä ja joululahjavarkaat.)
Tervetuloa kesä ja sen lierihattu- ja uimapukukelit! Sukkahousut saavat jäädä syksyyn.
******
Ote arvaa mistä kirjasta:
Anders sylkäisi luumunsiemenen suustaan ja luki kovalla äänellä:
Tänä yönä kuun loisteessa pidetään pidot isieni linnassa. Silloin näet punaiset juhlivat loistavan Valtakiven takaisinvaltausta pakanoilta.
Varoitus!!! Älkää häiritkö meitä!!! Kaikki Valkoisen Ruusun hiipivät rikkaruohot niitetään armotta.
Sixten
Aatelismies ja Punaisen Ruusun päällikkö
Huom.! Kello 12 linnanraunioilla.
– Tule, mennään varoittamaan Kallea, Anders sanoi ja pisti paperilapun housuntaskuunsa. Muista sanani – tästä muodostuu pitkien puukkojen yö.
*
Kuun loisteessa pieni kaupunki nukkui syvää ja huoletonta untaan aavistamatta mitään pitkien puukkojen yöstä. Ei edes konstaapeli Björk vaeltaessaan hiljaa pitkin tyhjiä katuja aavistanut mitään – hän kuuli ainoastaan omien askeltensa äänen katukiveystä vasten. Mutta äänettömien talojen ja puutarhojen ympärillä varjot piirtyivät syvinä maahan, ja jos konstaapeli Björk olisi ollut hieman tarkempi, hän olisi huomannut, että pimeydessä hiiviskeltiin, piileskeltiin ja kuiskailtiin. Hän olisi kuullut leipurimestari Lisanderin huvilan ikkunan avautuvan ja nähnyt Eva-Lotan kiipeävän alas tikapuita. Hän olisi kuullut Kallen viheltävän hiljaa Valkoisen Ruusun merkin Blomkvistien nurkalla ja nähnyt vilahduksen Andersista, ennen kuin tämä katosi sireenipensaiden suojaavaan varjoon.
**********
Kuinkas sitten kävikään: Pieksevätkö Valtakiveään vartioivat Punaiset Ruusut armotta Valkoiset Ruusut? Jatkuuko jo kolmevuotinen Ruusujen sota täydet kolmekymmentä vuotta? Missä on Rasmus? Keitä ovat oudot naapurit? Pystyykö mestarietsivä Kalle Blomkvist selvittämään tämän kaiken?
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti