Haluan nähdä oikeita nalleja, mutta avaako jäänmurtaja tien vesibusseillekin? Ei, mutta onneksi Korkeasaareen pääsee Mustikkamaalta siltaa pitkin.
Eräänä talvisena pakkaspäivänä kävelin Hakaniemen siltaa, ja huomasin mieshahmon lähtevän ylittämään Siltavuoren salmea, siis melkein Hakaniemen torin laidalta kohti Kruununhakaa. Huh! Ihanko totta se tuosta aikoo mennä, mumisin kauhuissani. Meri oli pinnalta jäätynyt, tai ainakin se näytti... noh, valkoiselta. Mutta pakkasethan alkoivat vasta eilen. Ei se jää voi olla kuin sentin paksuinen... Kaivoin kännykän esiin ja valmistauduin henkisesti soittamaan hätäkeskukseen heti kun jää alkaa miesparan jalkojen alla rakoilla.
Tunnustettakoon, että aloin myös kaivella kamerakännykkääni, mutta se oli unohtunut kotiin.
Mitä olisin tehnyt jos mies olisi tipahtanut jäihin, siis mitä muuta kuin soittanut hätänumeroon? En tosiaan tiedä. Jos jäät ovat heikot, ei sitä oikein itsekään uskalla lähteä ravaamaan onnettomuuspaikalle, ja sillalta oli aikamoinen matka alas rannalle, josta olisi pitänyt juosta onnettomuuspaikalle. Mutta silti haluaisin edes fantasioida valveunella, jossa olisin urheasti ja valtavan pätevästi pelastanut raukan hengen.
Onneksi en joutunut sankaritestiin, mies ei pudonnut!
*****
Merta rakastavalle Juniorille kannattaa tolkuttaa joka vaiheessa, että jäille ei saa mennä. Välillä kiusaus voi olla kovakin. Esimerkiksi Tervasaaren rantapenkereet ovat hyppimään houkuttelevan näköistä kiveä, eikä pienimmät juniorit ymmärrä mitenkään, että jään alla ei olekaan vaan kumisaappaallisen verran vettä, vaan ehkä monta metriä.
Jääteillä on ihanaa kävellä talviauringossa. Kun asuin Meilahdessa, hiihtelin joskus Seurasaaresta jäätä pitkin Lauttasaaren liepeille. Ennen oman Juniorini syntymää
reippailin Tervasaaresta Katajanokalle jäätä pitkin, mutta sitä reittiä en ole enää onnistunut kulkemaan lastenvaunujen kanssa. Töölönlahden yli toissa talvena sekin onnistui, tie oli niin leveä. Ja pulkassahan saa vedettyä laiskaa ja unista kuormaa pitkiäkin matkoja, rajoituksena vain työjuhdan kunto. Yhdet tuttuni ovat harrastaneet luistelua pitkällä ja kiemuraisella jäätiellä, joka kulkee Vuosaaren rannoilta merelle päin. Ja siinä samalla, kunnon karttuessa, imaistaan superannokset D-vitamiinia.
Mutta kaiken rennon ja urheilullisen nautinnonkin keskellä tolkuttaisin ihan jatkuvasti tenaville, että tätä ette sitten tee yksin ettekä toisten lasten kanssa, vaan aina yhdessä aikuisten kanssa.
Vaarallisimmat paikat, eli heikoimmat jäät, ovat aina virtakohdissa ja siltojen alla. Kuten yläkuvastakin näkee, Mustikkamaan sillan alla on selvät sulat laikut. Otin kuvan vähän yli kaksi viikkoa sitten, nyt jäätä tuskin on juuri lainkaan. Mutta tuona kauniina sunnuntaipäivänä Mustikkamaan ja Herttoniemen lähistöllä näkyi useita pilkkijöitä. Enkä nähnyt kenenkään tipahtavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti