Hyvät leffafestarit juniorillekin – Espoo Ciné!

Ville ja Villi Kaniini (Ville och Vilda Kanin), ohj. Lennart & Ylva-Li Gustafsson. Ruotsi 2006.

Juniorimatkailijoiden täytyy välillä pistäytyä Espoossa. Sinne ei muuten missään nimessä tarvitse mennä omalla autolla. Eikä yleensä fillarilla kulkevien kannata pelätä hyisiä syyssateita Länsiväylän tuulisilla silloilla. Espoo Cinéhen pääsee nimittäin ilmaisella bussilla Helsingin Mannerheimintieltä, Lasipalatsin vierestä. (Bussissa lukee "Åbergin linja" ja tietysti "Espoo Ciné".)

Ilmaisbussin aikataulut on helppo muistaa: Helsingistä bussit lähtevät tasatunnein, Espoosta Tapiolan Kulttuurikeskuksen luota takaisin päin puolelta.

Valkohaukkojen arvoitus (Der Schatz der weissen Falken), ohj. Christian Zübert. Saksa 2005.


*****

Vähän isommille Junioreille Espoossa on myös ilmaisnäytös: torstaina eli huomenna 23.8. esitetään ulkoilmanäytöksenä Adrian Lynen ohjaama Flashdance vuodelta 1983!

Espoo Cinén elokuvat esitetään siis Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Jos et tule ilmaisbussilla, saavu siis Tapiolan keskustaan. Sieltä löytyy. YTV:n tavalliset bussit pysähtyvät terminaalissa kauppakeskuksen alla. Ja Helsingin päässähän Espoon bussit lähtevät nykyään Kampin ostosinfernon alakerrasta.

Cinestä saat lisätietoja heidän sivuiltaan www.espoocine.fi.

Tässä lippujen hinnoista:
Liput päivänäytöksiin 4,50 euroa ja muihin näytöksiin 6,50 euroa. Verkkokaupasta ostat lippusi edullisemmin 4,00 euroa päivänäytöksiin ja 6,00 euroa muihin näytöksiin.

Espoossa tavataan!

Töölönlahden valloittaja! Kas kummaa, runollisesti.

Nyt on pitkästä aikaa osallistuttava Runotorstaihinkin. Rallatellen, kuinkas muuten.

Kas kummaa!
Niinkuin monet sydämet,
tän maapläntinkin
valloitti kaunotar
Aurora Karamzin.

Kas kummaa,
keskellä vallankumousten,
se kelpasi näyttämöksi
Finlandian, Kekkosen ja Etykin.

Kas kummaa,
joskus siihen unohtuu nukkumaan
monta öistä juhlijaa.

Nyt on paikalla uusi valloittaja
valkoposkinen.
Sukulaisineen ja ystävineen
hän tallustelee,
ja miettii "tästä muualle en enää mee."

Metsikön rauhaa. Liikunnan riemua.

Yksi rakkaimmista paikoistani Helsingissä on Keskuspuisto – ja on ollut ihan juniorista asti. Muutin sen ääreltä pois viisi vuotta sitten, ja olen kaivannut sitä siitä asti. Liian kaukana en asu nytkään, fillarilla puiston alkupäähän Laaksoon kestää kotoani vain kymmenen minuuttia.

Mutta aikaisemmin totuin siihen, että Keskuspuisto on takapihaani tai osa työmatkojani.




Hassu sanoa, että keskuspuisto olisi "lempipaikkoja", se on niin laaja, ja oikeastaan monien paikkojen yhteenliittymä. Siinä on metsäpinta-alaa 700 hehtaaria ja teitä 100 kilometriä – kävely- ja pyöräteitä, siis.


Helsingin keskuspuiston on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Vain harvoissa pääkaupungissa voi rauhallista metsää kulkien siirtyä keskeisestä paikasta toiseen: Olympiastadionilta eri kaupunginosiin, tavarataloista (kuten Kannelmäestä) uimarannoille (esim. Pikkukoskelle) ja museoalueelta toiselle (Tuomarinkartanosta Pornaistenniemelle).

Ja mahtuupa sinne hautuumaitakin, kuten Maunulan uurnalehto ja lemmikkieläinten hautausmaa. Ja viljelypalstojakin, pohjoisessa jopa peltoja!

Mitä Keskuspuiston likuntalajien kirjoon tulee, niitä on valtavasti. Itsestään selviä ovat kävely sauvojen kanssa tai ilman, juoksu ja pyöräily sekä talvisin vielä hiihto ja pulkkailu, mutta voi siellä harrastaa harvinaisempiakin juttuja: jousiammuntaa, ratsastusta, esteratsastusta, liitokiekkoilua, golfia, lätkää ja taitoluistelua. Ja vaikka pujottelua, jos Paloheinän mäki kelpaa.

Ja hurjapää-pyöräilijät laskevat noita kumpareita pitkin.


Erään ystäväni edesmennyt isä – rauha Tanen sielulle – oli Keskuspuisto-aktivisti. Hän asui puiston vieressä Maunulassa, ja hänelle oli tärkeätä ettei puistoa uhata, tai mikä pahinta, tuhota. Joskus hän sai toisilta aktiiveilta puhelun: "nyt ne hakkaavat taas siellä jotain". Tane singahti paikalle vaatimaan moisen hirmutyön välitöntä lopettamista.

Hän olisi ollut iloinen tämän ponnen hyväksymisestä:
"Kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin yleiskaavan 2002:n käsittelyn yhteydessä 26.11.2003 toivomusponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Keskuspuiston jatkosuunnittelun lähtökohtana on se, ettei keskuspuiston kokoa pienennetä eikä alueelle rakenneta nykyistä enemmän."

Toivottavasti nämä sanat ovat pitäviä.

*****

Sen sijaan että kerrottaisiin Keskuspuistossa olevan keväisin paljon valkovuokkoja, suorastaan vuokkomattoja, tai sanottaisiin laulun sanoin
"kun vuokko se silmänsä aukaisee,
kevät on tullut se kuiskailee",
puiston luonnonrikkauksissa luetellaan "runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla puistoa". Byrokraattien kielenkäyttö ei kankeudellaan petä koskaan. Ja monilla helsinkiläisäideillä on toukokuussa ilo nauttia aamukahveillaan noista valkovuokkoesiintymistä.

Tässä tietoa luonnosta kaupungin sivuilta. Sieltä löytyy lisääkin tietoa muun muassa juuri liikunnasta.



LUONNON SUOJELU JA HOITO

Nykytila

# metsiä n. 700 ha
# ikärakenne painottuu vanhoihin metsiin
# puulajisuhteet painottuvat kuusivaltaisiin metsiin
# lehtipuita ja erityisesti haapaa on runsaasti Maunulan ja Haltialan alueilla

Luonnonsuojelualueita

# Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan arboretum ja Ruutinkosken lehtoalue
# muut arvokkaat luontokohteet, mm. Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) ja kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi

Luonnon erityispiirteitä

# Haltialan haapametsät
# runsaat valkovuokkoesiintymät keväisin eri puolilla Keskuspuistoa
# Maunulan saarnimetsä ja pähkinäpensaslehdot
# lehtikuusikko Haltialassa
# aukeiden alojen reunametsät
# Haltialan aarnialue


*****

Mimmit antavat rajuja näyttöjä futiskentällä jalkapallostadionin vieressä.

Kas kummaa!

Nyt on Junioriblogin taas osallistuttava Valokuvatorstaihin. Aiheena oli juuri se huudahdus, joka pääsi minulta pyöräillessäni Juniorin kanssa Keskuspuistosta ulos kohti Stadikkaa.

Kas kummaa! Heppa meni komeasti esteen yli, ja niin ratsastajakin – ja vielä hepan selässä pysyen.


... ja laitetaan tähän muutama extra vielä todisteeksi!




Laakson ratsastuskenttä sijaitsee osoitteessa Auroranportti 4 eli Auroran sairaalan vieressä.

Junioriblogin paluu

Tämä kuva on Vuosaaren nettisivuilta. Ja kuvassa Itä-Helsingin melojia.


Nyt on Junioriblogi palannut hengähdystauolta. Eikä breikin syynä ole ollut lomailu, todellakaan, vaan muiden töiden kanssa tilanne kiristyi niin, ettei tälle ollutkaan aikaa. Mutta nyt, kun pahimmat solmut heltiävät, jatkan taas.

Lähitulevaisuudessa raportoin tähän muutamista kivoista jutuista. Niitä ovat

* pyöräilyreitit, joita on kiva ajaa ja joiden varrella on jotain nähtävää ja koettavaakin. Sellaisiin kuuluu fantastinen kaivopuistorundi, merellinen Töölö–Seurasaari–Espoo–Lauttasaari-kierros, tunnelmallinen Vantaajoen ranta Vanhastakaupungista pohjoiseen ja tietysti suursuosikkinen Keskuspuisto!

* saaristo ja merimatkat

* Helsinki Cup. Hesan, ellei Suomen, kansainvälisin urheilutapahtumua.

* Lähialueiden nähtävyydet, joissa on pakko käydä. Poistu siis joskus Stadista! Visiitin väärttejä ovat muun muassa Heureka, EMMA, vanha Porvoo, Fiskars + Billnäs + Pohja + mitäkaikkeasielläonkaan.

* Ja ne pari muuta pakollista peruskohdetta, joita ilman Junioriblogi ei ole täydellinen: Lintsi ja Suomenlinna. Pakollisia kohteitahan on kolme, joista yhtä olen jo käsitellyt: Korkeasaarta. Mutta koitan löytää noiden kaikkien kolmen kokemiseen jotain uutta ja poikkeavaakin näkökulmaa.

Mutta sitten. Pohdin myös muutamia ei-todellakaan-kivoja juttuja, eli sellaisia asioita, joita ilman Helsinki olisi parempi kaupunki. Näitä ovat, tärkeysjärjestyksessä vähemmän tärkeästä olennaisempaan juttuun:

* Mystinen haju espalla. Siis kirvatko muka sen saavat aikaan? (Niin ehdotti tämän päivän Hesari.) Ajattelin, kun sen itse koin ekaa kertaa pari viikoa sitten, että puistoa ovat öiset juhlijat käyttäneet käymälänä, ja siltä se haisee...

* Röyhkeät lokit, etenkin Kauppatorilla. Siellä vallitsee päivisin hitchcockmainen arjen inferno. Olen luonnon ja eläinten ystävä, mutta minua on kaksi kertaa lokki raapaissut pahasti verille, kun se on tullut nappaamaan jonkun leivänpalan. (Ekalla kerralla olkapääni iho repesi pahasti ja jouduin tikattavaksi terveysasemalle, ja koska haava oli likainen, sain vielä kamalan vahvat antibiootitkin. Voi huh.) No, mitäs söin ulkona. Tyhmä tyhmä tyhmä. Mutta varsinkin perheen pienimpien jätskin-, vohvelien ja lihistenystävien on varottava lokkeja, niistä voi Juniori saada jonkinlaisen lintutrauman loppuiäkseen.

* Pyörätiet, joiden varsilla ei ole mitään nähtävää tai joiden varret ovat ankeuden huippuja, mutta joita on vaan pakko sahata päästäkseen paikasta toiseen. Tällainen on esim. Sörnäisten rantatie. Samoin miinuslistalleni pääsevät turvattomat ja hankalat pyörätiet. Itse olen aina pelännyt Hietaniemen hautausmaan kulmaa Mechelininkadulla. Vain röntgenkatseella voi nähdä onko törmäysvaaraa. Eikö sinne voisi laittaa jotain peiliä?

* Itämeren surkea tila. Rakas meremme on katastrofaalisessa kunnossa, ja oman silmämääräisen arvioni mukaan tilanne pahenee vuosi vuodelta. Meren kunto on myös Juniorimatkailijan huolenaihe esimerkiksi siksi, että kaikilla uimarannoilla ei enää voi uida. Eikä likaisen myrkyllisellä merellä ole kivaa meloakaan, eikä puhjehtia, surffata tai kalastaa.

* Hukkumisonnettomuudet. Miksi, voi miksi.

Älä pelkää! Tämä lokki on netistä ja lähteen mukaan Brightonista.

Jäätelökesä. Ja Korkeasaarta.

Ennen juhannuslaitumille lähtöä Junioriblogi osallistuu rallatellen Runotorstaihin. Aiheena on

Jäätelökesä

"Kiitos ei sittenkään",
täti jonossa pohtimistaan pohti
ja monille paasata tohti:
"Mun pitää kaloreilta karata,
on nääs tullut jo näitä kiloja,
ja kolesterolin takia
lääkäriaika varata."

Ennen kuin tarina enää toistui,
tiukka täti poistui.

Minäpäs jäätelölle vieläkin sytyn
kun näen onnellisen Juniorini hymyn.

Eikä meidän Jäätelökesään kuulu huoli.

Ei tarvitse vastaan harata.

*****

Tässä tuokiokuvia Korkeasaaresta, Kameli-Joesta lokkiäitiin, kengurunpennuista leikkikrokotiiliin.

Hyvää Juhannusta, ensi viikolla palataan!





Katsopas, siellä on se lokkiäiti räystään päällä!

Terveisiä Sodankylästä ja Mukkulasta

Hei Junioriblogin fanit

Käväisimme isolla porukalla Lapissa Sodankylän elokuvajuhlilla, niinkuin perinteisiimme kuuluu. Ja heti perään toinen perinne, eli Mukkulan kirjailijakokous. Oli mahtavaa! Mukkulaperinteen mukaisesti tuli seurattua kokousta ja Suomi–Muu maailma -jalkapallo-ottelua (jossa Suomi pärjäsi poikkeuksellisen hyvin. Lopputulos oli 8–8). Myös talviturkki meni saunan jälkeen Vesijärvessä.

Olipa ihanaa päästä pois Stadista välillä, jotta osaa sitten taas arvostaa näitä kotimaisemiakin ja suhteuttaa niitä muuhun Suomeen.

Kirkasvetisiä järviä rakastan, samoin kuin vuolaana virtaavia jokia. Onneksi pian saan nautiskella molemmista! Meren äärellähän heilumme koko ajan.

IStori ehti laittaa kuvaraporttia Sodankylästa ja Mukkulasta, käykääpä katsomassa tästä. Tämä blogi päivittyy tänä iltana.

Ja huomenna ennen juhannusjuhlintaan (lue: landelle) lähtöä laitan tänne taas kerran runon ja valokuvan torstain merkeissä.

Muusikko Antero Prihaa lainatakseni, "Hellsinki helluray"!

Kone.

Nyt Juniorimatkailijan Helsinki -blogi osallistuu ekaa kertaa Valokuvatorstaihin ja Runotorstaihin! (Vaikkei tänään torstai olekaan.)

Koska tämän teoksen huipentuma on lapsellisten aikuisten ja heille läheisten junioreidensa opas, tämä runokin on vähän tällainen lapsekas ja rallatustyyppinen.

"Kone" on tietysti muun muassa Korkeasaareen liikennöivä kesäinen lautta, Vispilä.




Kone


Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin!
Laskusilta nostakaa,
enää laiva ei makaa.

Ratas toista nytkäyttää
väkipyörä pyörähtää
konehuone höyryää
ketju kiristyy
ruori kääntyy ja vääntyy.
Pian pilli ulvahtaa, kone käy!

Uutta maata näkyy.
Öljyä tuokaa,
kaatakaa hiiliä uumeniin.
Vielä vähän on koneella matkaa,
välissä monta aaltoa,
ei laiva makaa.

Kirjataivaasta joutomaalle

Pääsinpäs vihdoinkin edes Länsi-Helsinkiin! Vaikka edelleen olen varmaan ihan liian keskittynyt kantakaupunkiin. Mutta tietämättömille kerrottakoon: tunnen Pohjois- ja Itä-Helsingin erittäin hyvin. Vanhoja kotiseutujani, oi niitä aikoja!

Toisaalta minulle rakkainta Helsinkiä on länsipuolen Helsinki, ennen kaikkea Taka-Töölö ja Meilahti. Nyt tosin liikuskelin vielä Etu-Töölössä.

Kirjakauppa Kirjataivas on järjestänyt lapsille leikkikaluja ja possuseuraa.


Lastenkirjojen valikoima oli hyvä. Mutta aikuisen kannattaa hankkia myös pari pokkaria itselleen ja tarkastaa alakerran taidenäyttely eli Galleria Leo.
Kirjataivas, os. Mechelininkatu 15, p. 050 5879 534. Avoinna ma–pe 11–18, la 10–15.


Raitiovaunu Mechelininkadulla, niinpä niin.


Joutomaatako?


Juuri tällaiset pienet näennäisen tyhjät aukot tekevät kaupungista inhimillisen ja jännittävän. Älkää nyt, hyvät suunnitteluviranomaiset, valtuustoporhot ja grynderit, kaavoittako ja myykö jokaista neliösenttiä! Tämä hieno futis-, polttopallo-, petankki- tai kyykkäkenttä sijaitsee Nervanderinkadulla Taidehallista pohjoiseen.

Pyhimys menossa tunneliin? Jollain on välähtänyt! Tätä reittiähän pääsee varmaan Temppeliaukion kirkon alle... Eli tässä on parkkihallin suuaukko Nervanderinkadulla.



******

Helsingin paras ruokapaikka, keidas keskellä kaupunkia. Ja vielä esteettömyydestä.

Kun on kylmä ja taivalta vihmoo jäisiä tiskirättejä, on kivaa viettää aikaa lämpimissä tunneleissa. Kesällä sitä sen sijaan kaipaa maan pinnalle, kohti valoa.

Kaisaniemen metroasema on helppo paikka pyörien päällä hevosvoimattomasti liikkuvienkin ottaa haltuun. Ja kun tulee nälkä, mitä tehdä? Ensiavuksi suosittelen etnistä ruokakauppaa aseman läheisyydessä. Pähkinät ovat ihanaa napostelusafkaa. Mutta kun on pakko istua alas...

Nämä paikat ovat lounasaikaan ihan täysiä. Jos mielesi halajaa etnistä mättöä, kuten Otso Kantokorpi sanoisi, sekaan vaan!


Liu'u pitkin käytäviä...


...niin saavut paikallisen leffateatterin eli nykyään Finnkinoon kuuluvan Kinopalatsin luo. Pelaa pelejä ja tarkasta uusi ohjelmisto, mutta


... jätä roskaruoka tiskille ja karkit ämpäreihinsä!


*****

Toisessa kerroksessa sijaitsee Kulttuurikeskus Caisa. Tänä keväänä siellä avasi (kuulemma) Helsingin ainoa kurdilainen ravintola, sekin edeltäjiensä tavoin nimeltään Cafe Caisa.

Lounasta saa seisovasta pöydästä ma-la kello 10.30-17.30 ja lisäksi joka päivä á la carte-annoksia sekä kahvia ja kahvileipää. Cafe Caisan mainos kertoo että ruoka on herkullista perinneruokaa orientaaliseen tyyliin runsaine alkuruokineen eli meze-annoksineen ja tuoreine salaatteineen. Lisäksi listalta löytyy paljon kasvisvaihtoehtoja, grilliruokaa mm. lampaanlihasta sekä tuoretta itse leivottua leipää. Se oli muuten aivan erinomaisen hyvää!

Hauskaa, että siellä oli pieni leikkipöytäkin, johon oli "katettu" pikkulasten ruokailuvälineitä ja kokkitarvikkeita.

Mutta tänäänkin ruoka oli hyvää, hyvin maustettua ja valmistettua, sitä oli riittävästi, eli siinähän on buffet. Paikan kasvisvaihtoehdot ovat mielenkiintoisia ja tuhtejakin. Eikä tässä ruoassa ole liikaa (rasvaisia) maitotuotteita, niinkuin valitettavan usein länsimaisten teollisuustuottajien pullistamassa ruokavaliossamme. Täällä saadaan myös vegaanit täyteen. Siis ruokaa.

Cafe Caisa, Fennia-korttelin toinen kerros, p. 676717 tai email: yusuf_kart@hotmail.com. Avoinna ma–pe 9–22, la–su 10–24 (tarvittaessa klo 01.30 asti)
Lisäksi ravintola on avoinna Caisan tapahtumien yhteydessä.

(Huomio, aikuiset bailaajat: Cafe Caisassa on baari, jossa on myös alkoholijuomia. Ei ollakaan ihan kurdityyliin, siis. Ja terassi!)

Keidas, eikö vaan?




Tässä niitä mezejä, kuten mm. hummusta. Mmm... Itsetehdyn leivän kanssa se oli ihanaa!



Caisaan todellakin pääsee hissillä ihan Kinopalatsin vierestä. Älä suotta pelästy jyrkkiä kierreportaita.

Aina vaan lisää tavaraa. Kirppareilla ilmastonmuutosta vastaan.

Ole materialisti ja rakasta tavaraa. Rakasta sitä niin paljon, että käytä kaikki hienot vanhat tavarasi aina loppuun. Kun tarvitset jotain, katso löydätkö sen saman ensin vaikka kirpputorilta. Nehän ovat täynnä vanhaa, hyvää tavaraa. Ja halvalla voit ostaa enemmän tavaraa! Ja kohtapuoliiin kantaa niitä sinne takaisin. Tai lahjoittaa toisille materialisteille.

Pikkujuniorini ei vielä onneksi tajua mitään muodista eikä edes tavaroiden laadustakaan. Italiasta vähän alle kolmevuotias sai kirpputorilta lelukännykän. Hän oli aivan haltioissaan. Kännykässä oli erilaisia soittoääniä ja se osasi sanoa "Haloo! Pronto!" Se maksoi kolme euroa. Minusta se oli silti kallis.

Pian hän hajotti kännykkänsä kiskomalla siitä kaikki kuminumerot irti. Nyt se on vain pieni ihmeellinen roska, johon voi tosin edelleen puhua. (Juniori soittelee sillä kuulemma Joulupukille. Toivoo varmaan lisää tavaraa.)

*****

Eilen aloitimme ulkojumppakauden! Tiistaisin ja torstaisin Kaivopuistossa jumppia organisoi Friskis & svettis – onpa kammottava nimi muuten, mutta onneksi kukaan ei ole suomentanut tuosta mitään vielä kamalampaa, niinkuin Tsemppii ja hikee.

Ulkojumppia järjestetään ympäri Helsinkiä. Ensi viikolla pyöräilemmekin testaamaan Kannelmäen ja Hertsigan tarjontaa! Onkin ihan jännää kokeilla välillä muutakin kuin vain Kaivaria, jossa olen ollut kantiksena jo vuosikausia. Friskis & svettis -jumpissa on nimittäin sellainen kummallinen piirre, että vaikka luulisi erilaisia jumppaliikemahdollisuuksia ja -kombinaatioita olevan miljoonia, siellä vaan veivataan aina niitä samoja kesästä toiseen. Ainakaan vakituiset kävijät eivät sekoile askeleissaan, sen takaan. Jumppaliikkeet nimittäin todellakin oppii aloitteleva tumpelokin parin ekan kerran jälkeen (ja myös muistaa ne vuosikausia).

Junioria ei jumppa oikein innostanut. Outoa kyllä, tämä normaalisti niin valtavan vilkas, alati juoksenteleva ja pomppiva karkuunmenijä nyt vain seisoa jökötti paikallaan, kun vieressä tai ympärillä parisataa aikuista viuhtoi pitkin Kaivarin nurtsia. Onneksi hän kuitenkin löysi pian ikäisensä kaverin, jonka kanssa leikkihauvan hoito, kirjan repiminen ja saippuakuplien puhaltelu täyttivät ajallisen tyhjiön. Me aikuiset keskityimme joukkovoiman innostamina itseemme.

Eli jos haluat raahata lapsia ulkoiluharrastuksiisi, ota heille aina leluja mukaan. Muista aina että juuri mikään mitä sinä, aikuinen, teet, ei innosta heitä. Jos haluat olla ekologinen ja tarkan markan ihminen, osta vähän väliä (muka) uusia leluja kirppiksiltä. Kaivariin mennessäkin on muutama hyvä joihin poiketa. Minun suosikkini on FIDAn lähetystori osoitteessa Iso Roba 24. Siellä on myös ihan huippuvalikoimat huonekaluja! Tuotot menevät kuulemma "maailman köyhille" Hyvä niin.

FIDAn lähetystori, os. Iso Roobertinkatu 24, p. 612 1770
Avoinna ma-ti 9-18, ke-pe 9-17, la 10-15



*****

Toinen tosi hyvä kirppis juuri sinne Kaivariin mentäessä on Emmauksen, os. Tehtaankatu 40. Sen aukioloajat ovat vaan aavistuksen hankalammat, kun se menee arkisin jo viideltä kiinni, paitsi perjantaisin, jolloin se sulkeutuu jo kahdelta.

Emmauksen Kirpputorit, www.emmaushelsinki.fi
Punavuori, os. Tehtaankatu 40, p. 632 233. Avoinna ma–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15
Lauttasaari, os. Gyldenintie 2, p. 678 083. Avoinna ti–to kello 11-17, pe kello 11-14, la 11-15. Huomio! Lauttasaaren kirppikselle pääsee myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla!

Emmauksella on myös sellainen erikoisuus kuin oma vaatemallisto Workshop, No Sweatshop. Hieman tulee mieleen übertrendikäs Globe Hope.

Tässä Emmauksen sivuilta lainattua esittelyä:

Emmauksen Ompeluseurat -työpaja on kouriintuntuva vaihtoehto globaalin talouden hikipajoille. Työpajassa tehdään vaatteita ja asusteita Emmauksen design-vaatemallistoon Workshop, No Sweatshop. Raaka-aineina käytämme kirpputoreilta kerättyä, vaikeasti kierrätettävää materiaalia, josta vapaaehtoiset suunnittelijat, taiteilijat ja ompelijat tekevät design-vaatteita. Pidämme toiminnan pienimuotoisena ja yhteisöllisenä. Lisätietoa saat Goa v. Zweygbergkiltä, p. 0500-976 110.

WORKSHOP, NO SWEATSHOP -MALLISTO

Emmauksen design-vaatemallisto Workshop, No Sweatshop on myynnissä Punavuoren kirpputorilla ja tapahtumien yhteydessä. Workshop, No Sweatshop -tuotteiden hinta on korkeampi kuin kirpputorivaatteiden. Malliston tuotto menee Emmauksen avustustoimintaan.

Hakaniemen halli on Suomen paras kauppahalli

Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema Hakaniemen Kauppahalli avattiin 1.6.1914. (Wanha kauppahalli avattiin jo vuonna 1889. Sen suunnitteli G. Nyström.)

Aktiivisen hallin ensimmäisessä kerroksessa on 38 elintarvikeliikettä ja toisessa kerroksessa 28 erikoisliikettä.

Hakaniemen Kauppahalli ja Wanha Kauppahalli ovat avoinna ma–pe 8–18, la 8–16.

*****

Hakaniemen hallissa kierrokseni jatkuu yläkertaan (katso edellinen bloggaukseni). Minusta oli kivaa kulkea itsekseni ruokatunnilla. Olen niin paljon nopeampi käänteissäni kuin Juniorin kanssa kulkiessani.

Yläkertaan ei ole ihan helppoa löytää hissiä, mutta kyllä Hallissa sellainenkin on. Hyvin se on jemmattu, mutta tarkkavainuisimmat lastenvaunuja raahaavat tai liikuntaesteiset asiakkaat löytävät sen L:n muotoisen hallin keskuskulmasta viistosti vastapäätä Reinin lihaa. En todellakaan tiedä miten ilmaisisin sijainnin tuon selvemmin, mutta kartta ja luettelo liikkeistä löytyy Hakaniemen hallin kotisivuilta, www.hakaniemenkauppahalli.fi.

Yläkerrassa on pehmeitä halauksia kestäviä pikkuystäviä


... ja kovempaakin kamaa!


Entää mitä äidille itselleen? Tietysti tiskirätti!



Ja lopuksi tietysti kahville tai mehulle.


Suosimme hallissa aina tätä kahvilaa, koska vaunut voi parkkeerata viereen käytävälle. Keskimmäinen iso, pyöreä pöytä on omistettu kanta-asiakkaalle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Vaunuttomat mahtuvat ahtaampiinkin tiloihin, ja silloin suosittelen poikkeamista alakertaan kalaosaston liepeille bouillabaisse-sopalle tai läntisen puolen tuulikaappiin lihapullat ja muusi -kestosuosikkikombinaatiolle.

Hakaniemen tori on Suomen paras tori

Hakaniemen tori on aivan ainutlaatuisen hyvä paikka. Se on lempitorini koko mailmassa. Tai noh... Ehkä joku Nizzan idyllinen kukkatori pääsee pisteissäni aika korkealle. Mutta Hakiksen torilta ja sen liepeiltä saat kaikkea mitä tarvitset kuten

hyötykasveja. Minä tempaisin ja ostin kirsikkatomaattiamppelin!


Saat sieltä myös sellaista, mitä et ehkä ole ajatellutkaan tarvitsevasi, kuten

talvisen lämpimiä housuja. Eikä mitään viimeistä pintamuotia vaan niinkutsutusti ajattomia malleja. (Näiden aika ei nimittäin ole kai koskaan.)


Yrtit, kuten basilika, persilja, meirami, sitruunamelissa tai minttu maksoivat tänään Hakiksessa 2–4 euroa / ruukku, ja isot tomaatti- tai mansikka-amppelit 10–15 euroa. Myös kurpitsoja sai ostaa taimina noin 2–3 eurolla. Parvekekukkia kuten petunioita myydään viidellä eurolla kassi, jossa on 3–5 isosti kukkivaa kukkaa.

*****

Sitten matka jatkui luontevasti Hakaniemen halliin. Se voittaa valikoimillaan ja hintojen edullisuudella kirkkaasti Etelärannan Wanhan kauppahallin, vaikka Etelärannassa on muutamia asioita mitä täällä taas ei ole: ihanaa italialaista ruokaa, vietnamilaisia katkarapuchipsejä, mitä parhainta spelttileipää (Hakiksessa on kyllä spelttinäkkäriä) ja sympaattinen luomukauppa.

Huomio! Hakaniemen hallissakin on sympaattinen luomukauppa, mutta Wanhan Kauppahallin sympaattinen luomukaupppa on vielä sympaattisempi! (Mutta tästä lisää, kun pääsen sinne eteläpuolelle taas kerran.)

Hallin alakerrassa on nähtävyyksiä Juniorillekin, kuten tämä upea

Kissaleipä!


No nyt se on todistettu: Lentävä Lehmä.


Näitä isoja kaloja tulemme usein katsomaan pikkukalastajan kanssa. Valtavaa hämmennystä ja ihmetystä aiheuttaa se, että usein jotkut näistä kavereista potkivat vielä! Niin tänäänkin, eli tuoretta on.

Kävihän se maailma sitten täällä...

Koska olin melkein viikon poissa, en tullut laittaneeksi Maailma kylässä -tapahtuman kuvia tänne blogiini. Pomppasimme lentokentälle melkein Kaisaniemestä suoraan, käymättä lähtöruudun kautta.

Mutta laitanpa nyt edes nämä pari. Ne kuvaavat hyvin sitä, mitä kautta minä tapahtuman koin:

kambodzhalaista ruokaa


ja ihmisoikeustyötä Venäjän positiivisen demokratiakehityksen puolesta.


Jäikö harmittamaan jos et ehtinyt paikalle? No, onneksi tämä on vuosittainen tapahtuma. Lisätietoja vaikka täällä. Ja ensi vuonna se pidetään jälleen Kaisaniemessä 24.-25.5.2008. Siellä sitten tavataan!

Terveisiä reissulta!

Hei taas. Juniori-blogiin tuli pieni tauko, kun kävin hakemassa vaikutteita Pohjois-Italiasta.

Lomamme oli ihana, mutta monasti tuli mieleen, että kyllä Suomessa on hienosti huolehdittu siitä, etä lastenvaunujenkin kanssa pääsee kulkemaan. No, moni pyörätuolilla liikkuva on varmasti sitä mieltä, että täälläkin asiat voisivat esteettömämmin. Mutta Italiassa raitiovaunulla kulkeminen vaati ainakin kaksi kantajaa, emmekä edes yrittäneet metroon...

Ja tässä kuva Helsinki-Vantaan lentokentältä. Puhdasta ja siistiä. Toimivaa.

Mutta italialaisia jäätelöitä jäin kaipaamaan!