"Äiti! Joku lapsi on piirtänyt tänne seinille, mäkin haluan."
Näistä teoksista tiesi taannoin kertoa Uutispäivä Demari:
Ennen täysin ilmeettömässä putkessa vaeltavat saavat olla mukana paluussa 5500 vuoden takaiseen maailmaan juoksevine hirvineen ja metsästäjineen.
Vaikka Suomesta ei ole löydetty varsinaisia luolamaalauksia kuten etelämmästä, on meillä 60-70 tunnettua kalliomaalausta, suurin osa Saimaan tienoilla. Tunnetuin lienee Astuvansalmi Ristiinassa. Maalaukset on tehty punamullalla, johon on usein sekoitettu verta. Niiden tarkoituksena on oletettavasti ollut kertoa pyyntipaikoista ja tuoda onnea metsästykseen.
Kaisaniemen tunnellissa seinille ja kattoon maalatut figuurit on tehnyt kuuden ammattitaiteilijan ryhmä, joka koostui juuri tätä työtä varten. Sen jäsenet - Viva Granlund, Pirjo Malkki, Tapani Hyypiä, Riikka Wesamaa, Anu Miettinen ja Mikko Rantanen - ovat selvästi innostuneet aiheestaan, jonka 'keksijäksi' mainittiin Viva Granlund. Jujuna on se, että tunnelin kummassakin päässä löytyy meidän aikamme kalliomaalauksia, nykyaikaisesti pukeutuneita ihmisiä.
*****
Tämä hissi oli putipuhdas. Se ei tosin ollut metroon menevä hissi, vaan se laskeutui Engelin aukiolta Kaisaniemen alikulkutunneliin.
Asematunnelin ja metron hissien ongelmana on epäsiisteys, siis melkein millä vaan pysäkillä. Usein niistä lähtee pistävä virtsan löyhkä. (Jos rakkoaan tyhjentävät ovat olleet laitapuolen kulkijoita, joilla ei ole paikkaa minne mennä ja missä lämmitellä, voin jotenkin kestää asian ja valitella vain yhteiskunnan ja kasinotalouden julmuutta ja peräänkuuluttaa päättäjiltä ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mutta jos alleen ovat pissanneet pussimäyräkoiria kittaavat typerät nuorisojoukot, silloin kyllä pistää vihaksi!)
Lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa hissejä on aivan pakko käyttää, muuta vaihtoehtoa ei ole. Nenästä kiinni vaan.
Viikonloppuna Kaisaniemen hissi oli rikki, oli pakko mennä vaunujen kanssa kengurykyytiä portaita pitkin. Kyllähän se sujui, kun rauhallisesti lasketteli. Ylöspäin se ei olisi onnistunut.
Yksi kommervenkki metroasemien ja hissien kanssa on niiden löytäminen. Minulle ei ole ollut ihan itsestäänselvää, että miten esimerkiksi Hakaniemestä pääsee maan pinnalle. No, etsivä löytää. Eikä metrosta yleensä pääse yhdellä ja samalla hissillä ylös, vaan ensin mennään lipunmyyntitasolle, sitten vasta eteenpäin.
Varsinkin Asematunneliin pääsy on todella kinkkistä, jos ei lintsaa, taiteile ja kulje vastoin sääntöjä rullaportaita – vaunujen kanssa siis. (Jos on mukana pari aikuista, rullaportaiden käyttö on kai aika riskitöntä. Ainakin sellaisten lyhyiden portaiden. Toinen voi seistä vaunujen tai rattaiden alapuolella, toinen pitää kahvasta kiinni yläpuolella. Ja Juniorin on aina oltava turvavöissä, aina!)
Opin viimeinkin, että Asematunneliin pääsee hissillä
a) Rautatieaseman lounaiskulmalta Sokosta vastapäätä,
b) Citykäytävästä Kymppikioskin edestä Kaivokadulta sekä
c) Makkaratalon alatasolta Keskus- ja Kaivokadun kulmasta Ateneumia vastapäätä.
d) Jos haluaa tehdä oikein ovelia reittitemppuja, voi mennä alas Foorumista tai Sokoksesta ja seikkailla tunneleita pitkin. Niinkin kyllä pääsee, mutta siihen etenemme vasta jatkokurssilla.
*****
Vanhana kuorolaisena minulle tulee Hesan metrokartasta äänirauta mieleen.
Metrossa on usein hyvin tilaa lastenvaunuille, jos vain osuu sellaiseen hienoon lastenvaunuvaunuun – vai miksi sitä pitäisi sanoa? Siellä saa kuljettaa fillareitakin.
*****
Lähestymme Kalasatamaa Kulosaaresta päin.
Kalasatama on meille vielä mysteeri, siis junioriturismin kannalta. Vinkkejä? Muutamia isoja työnantajia alueella on, kuten Tilastokeskus. Ja tämä on Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen mentäessä lähin metropysäkki, mutta koska sitä lähemmäksi menevät bussit 50 ja 68 sekä raitiovaunut 6 ja 8, kannattaa käyttää niitä, ellei sitten halua liikuntaa ja seikkailua tukkualueella.
Entä onko liepeillä kivoja kahviloita? Puistoja? Muuta ihmeteltävää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti