Mikä on Juniorimatkailijan Helsinki

Juniorimatkailijan Helsinki kertoo miten nähdä Helsinkiä uusin silmin. Samalla se opettaa täällä asuviakin ihastumaan kotikaupunkiinsa yhä uudestaan. Se syntyy rakkaudesta Helsinkiin. Kaupunkiin jossa olen syntynyt ja asunut koko ikäni.

Myös kotikaupungissaan voi vierailla kuin turisti. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia.

* Sisällöstä

Lapsille tarjoaa elämyksiä moni sellainenkin paikka, jonka arvoa aikuinen ei enää oikein muista tai ei ole koskaan tajunnutkaan. Se, mikä aikuiselle on joutomaata ja rumaa heinikkoa, kuten Hietaniemen hiekkarannan vierusta, on lapsille merirosvojen rantautumisalueita, futis- tai frisbeekenttiä tai tulevien lakkiaisten nuotiopaikkoja.

Lapset tarvitsevat myös tarinoita, jotka kytkevät heidät kotikaupunkiinsa opettaen heitä arvostamaan sitä, tai jotka kertovat Suomen pääkaupungin eri ulottuvuuksista kun he vierailevat täällä pikkuturisteina. Suomenlinnakin muuttuu jännittävämmäksi, kun muistaa mainita että itse Ehrensvärd kummittelee siellä edelleenkin. Pikkuisiakin voi viihdyttää kertomalla huikeita tarinoita hienoista neideistä jotka ajelivat hevosvaunuillaan Kaivopuistossa ja heilastelivat venäläisten upseerien kanssa. Vauhdikkaimmat tykkäävät Eläintarhan ajojen pikakilpureista.

Koko perhettä pikkuprinsessasta isoäitiin sävähdyttävät muistelot söpöstä tytöstä, joka vuonna 1952 nousi lentokoneeseen Malmin lentokentällä ja palasi sinne maailman kauneimpana naisena. Malmin kentällä on muuten hyvä kahvila, josta voi katsella lentokoneita.

Entäs sivistävä ja ylevä kertomus Suuresta Kekkosesta, joka asusti jykevässä Tamminiemen talossaan ja rakensi Suomesta maailman rauhan tyyssijan? Sitä voi miettiä
matkalla Seurasaareen, jossa asustavat Suomen röyhkeimmät oravat ja suloisimmat valkoposkihanhet. Ja jossa eväsmakkaransa voi muuten paistaa itse.

Agricolan kenttä eteläisessä Helsingissä on myös tärkeä paikka: Siellä treenasi jalkapalloa 1990-luvulla naapuruston kasvatti Mikael Forssell (kotoisin Isorobalta).

On myös paljon pikkuanekdootteja, joita voidaan kertoa matkaopasjuttujen rinnalla:

* Kerran talvella (vuonna 2005) kun merivesi nousi valtavan korkealle, Kauppatorin Kolera-allas oli reunustettu sanomalehtipaaleilla.
* Aina syksyisin kun silakkaparvet liikkuvat, Tokoinlahden ja Töölönlahden välisellä pikkusillalla haisee kalalle.
* Mistäs saa Helsingin parhaat jätskit? Tietysti merenrannan jäätelökioskeista, Helsingin jäätelöltä tai Magilta.
* Entä missä on haastavin minigolfrata? Se on Hietaniemessä, se ei-perinteinen rata hurjine silmukoineen.

* Miten ennen vanhaan mentiin Itä-Helsinkiin? Vuoteen 1915 asti pelkästään veneellä. Hei, otetaan mekin Kauppatorilta vesibussi ja käydään Laajasalon kanavaristeilyllä.
* Innokkaiden pulkkailijoiden on syytä tietää parhaat mäet: ne ovat Kaivopuistossa ja Kaisaniemessä, tai jos oikein hurjaa kyytiä haluaa, niin Pohjois-Helsingissä kuten Paloheinässä ja Kaarelassa on mahtavia tekomäkiä (nk. jätemäkiä).
* Ja tiedättehän, että 1950-luvulta lähtien pääkaupunkiseudun mäkikotkat ovat 1950-luvulta lähtien hypänneet mm. Herttoniemessä ja Pihlajamäessä.
* Helsingin kaupunginmuseo sai hiljattain kokoelmiinsa isoisänaikaisen 1970-luvun Lucifer-pallogrillin. mutta sehän on taas trendikäs! Tervasaaressa, Pihlajasaaressa tai lukuisilla rivitaloalueilla sellainen kärventää maissintähkiä ja makkaraa harva se kesäpäivä.