Ravintoloita ja kahviloita katsastamassa

Vaipanvaihto meren yllä: Cafe Carusellin lastenhoitohuone, joka on myös invavessa. Löytyy sisään tultaessa oikealta. Avain haetaan kassalta. Päivänvalo kuultaa nätisti valokuvajulisteen läpi.

Juniorillekin sopivia ravintoloita ja kahviloita on lehdissä etsitty aika ajoin. Ja tietysti tämä blogikin niitä listaa. Meille sankarimatkailijoille ei maita pikaruoka, vaan vaadimme ainutlaatuisia ja oivaltavia ympäristöjä. Ei ketjuja.

Mitä juniori ravitsemusliikkeessä kaipaa, paitsi ruokaa ja juomaa, eli pitääkö olla erityispuitteita? Ensiksi tulee mieleen että tilan on oltava savuton, ja niinhän kaikki pian ovat.

Leikkinurkka on kiva taaperoille, koska he eivät kuitenkaan kauaa viihdy pöydässä, oli ruoka mitä vaan. Melkein vaikein ravintola-asiakas on aktiivinen uhmaikäinen, joka liikkuu vauhdikkaasti, kompastelee usein ja joka ei enää mahdu syöttötuoliin. Tällaisen perässä on juostava koko ajan, ja usein tulee mieleen että ehkä kannattaisi kahvitella vaan kotona.

Onneksi joissain kahviloissa on suojaiseen pihaan rajoittuvat ulkoterassit. Niihin voi siirtyä heti kun tarkenee, tai mikä ettei – puetaan nyt jo tarpeeksi päälle. Suojaterassipaikkoja ovat esimerkiksi Tamminiemen tien hienot ja kallit huvilakahvilat. Paljon halvemmalla selviää, kun kahvittelee lippakioskien äärellä. Ihan keskeisimmät ovat Esplanadin puistossa, ja nekin hyvin viihtyisiä.

Pari mitä sympaattisinta lippakioskia ovat Krunikassa Liisanpuistokossa bussi 18:n päätepysäkin vieressä ja Kaisaniemenpuiston laidalla Unioninkadun ja Kaisaniemenrannan kulmassa. Liisanpuistikon kioski tosin on valikoimaltaan hyvin suppea, mutta kyllä sieltäkin on lo käydä hellejätskiä ostamassa. Kaisaniemen kioskin ongelma on Unioninkadun meluisa ja haiseva liikenne. Onneksi siitä ostetun mehulasillisen ja pullan voi kantaa puiston kätköihin ja jatkaa matkaa meren rantaa pitkin.

Monet etelähelsinkiläiset pitävät Merisatamanrannan Mutterikahvilasta. Siitä tykkäävät monet junioritkin, koska varsinkin viikonloppuisin paikalle saapuvat prätkät herättävät pienten vauhtihirmujen mielenkiinnon. Kuitenkaan telmimistilaa ihan Mutterin vieressä ei ole, koska jalkakäytävä on jatkuvasti ruuhkainen, eikä ajotielle voi laajentaa leikkejään. Ja heti jalkakäytävän vieressä onkin meri.

Ravintolan valintaa saattaa rajoittaa myös asiakaskunta. Vaikka ruoka olisi mahtavan maittavaa, jos asiakkaat ovat tukevassa ja kovaäänisessä humalatilassa, pikkuiset asiakkaat pelästyvät. Tällaisiä mökäravintoloita löytyy erityisesti Kallion kaupunginosasta ja lähiöiden ostoskeskuksista. Niiden ulkomuoto voi hämätä: ulospäin kuin perhepizzeria onkin sisältä sankan savun ja meluisten kantakaljoittelijoiden täyttämä.



Kaikissa paikoissa ei ole tarjolla lastenruokapurkkeja eikä äidinmaidonvastikkeita. Eikä tarvikaan, niitä voi ostaa kaupasta tai juniorin eväät voi tehdä kotona valmiiksi. Kokonaisena paistettu pikkupossu – vaikka se roudattaisiin vain naapuripöytään – voi aiheuttaa sydämentykytystä niille pikkuisille, joka vielä ajattelevat Putte-possua lemmikin kaltaisena söpönä ilmestyksenä. Tämän kasvissyöjävanhemmista puhumattakaan.

(Miten kertoa mistä liha tulee? Siihen pääsemme myös kohtapuoliin, kun etenemme helsinkiläisten kotieläinten laitumille.)